Työnhaku perhevapaalla?

[syllogismi]

Vakituinen työpaikka on olemassa ja olen siellä viihtynyt, mutta tiedossa on (ellei jotain aivan ihmeellistä tapahdu) isoja muutoksia viimeistään ensi vuoden lopulla, ja nähdäkseni koko firman tulevaisuus on vaakalaudalla, vaikkei pomo ole suoraan mitään tällaista sanonut. En nauti epävarmuudesta ja koulutuksellani pitäisi töitä kyllä löytyä, joten suunnitelmissa olisi hakea töitä siten, että aloittaisin noin vuoden päästä, lasten täytettyä 2. Tuohon asti siis olisin vanhempain- ja hoitovapailla.

Heräsi kuitenkin äkillinen hirvitys, että miten tämä muka voi onnistua. Olen valmistunut alalleni verrattain myöhään, 30-vuotiaana, ja nykyisellä työnantajalla aloitin jo opiskeluaikana. En ole siis koskaan tutkinnon suorittaneena aikuisena hakenut oman alani töitä, enkä suoraan sanoen oikein edes tiedä, miten homma toimii tänä tekoälyn ja videohakemusten aikakautena. Pelottaa myös, sulkeeko totaaliyksinhuoltajuus ovia, vaikka paperilla tällainen syrjintä onkin kiellettyä.

Kenelläkään mitään positiivisia kokemuksia jaettavaksi?

 

[Tähtiin tuijottelija]

Mä oon useimmiten siellä haastattelevalla puolella pöytää, ja toteaisin tuohon huoltajuusnäkökulmaan sen, että se ei vaikuta, koska sun ei tarvitse eikä kannata tuoda sitä esille eikä siitä saa kysyä.

Musta on outoa, miten moni yhä edelleen upottaa hakemuksiinsa tai jopa ceeveehen tietoa perheestään, pahin itselle vastaan tullut oli cv, jossa oli puolison ja lasten koko nimet ja syntymäajat heti omien yhteystietojen jälkeen. Kyseessä asiantuntijatyö, johon vaadittavalla koulutuksella todellakin pitäisi ymmärtää paremmin. Ymmärrän, että perhe on tärkeä, mutta rekrytoinnissa se ei ole muuttuja, jos on kyseessä reilusti toimiva työnantaja.

Aika paljon alasta riippuu sitten se hakutapa ja suosiolliset menetelmät. Jossain hakemuksetkin seulotaan tekoälyllä, joten tärpit pitää rakentaa siihen katsoen, jos on ihminen lukemassa, niin sen kyllä huomaa, mikä on tekoälyllä sparrattu; ne on kaikki ihan samasta muotista. Hyvä tyyppi, jolla on hyvä asenne ja ote tekemiseen kuitenkin on kovaa valuuttaa edelleen, erottuminen voi olla sitten tässä työllisyystilanteessa se haaste. Koska sulla on kuitenkin jo työhistoriaa ja ehkä verkostojakin, laittaisin nekin hyötykäyttöön. Mikäli sun alalla ollaan linkkarissa (on kyllä sellainen toksisen positiivisuuden paikka ettei mitään rajaa, mutta pitää yrittää sietää), olisin jo nyt siellä haistelemassa ja katselemassa. Ja vaikka sulla onkin visio aikataulusta, aloittaisin tosiaan sen katselemisen jo hyvissä ajoin, asiat tuppaavat kyllä järjestymään jos jotain superia tulisikin aikaisemminkin vastaan.

 

[syllogismi]

@Tähtiin tuijottelija kiitos! Todellakaan en siis aio perhetilannettani mainostaa, lähinnä mietityttää voiko käydä niin huonosti että koeajalla puretaan työsuhde jos lapset sairastelee liikaa tms. Mut eipä tämän murehtiminen etukäteen tietenkään mitään auta.

Tuota linkkaria oon miettinyt, mitään en oo siellä koskaan aktiivisesti tehnyt mutta silti vuosien varrella saanut muutaman satunnaisen rekrytoijan yhteydenoton. Täytynee siis aktivoitua, unelma kyllä olisi jos jotain vaan tipahtaisi sieltä syliin.

 

[Tähtiin tuijottelija]

Jos se puoli pelottaa, niin kannattaa pitää tavalla tai toisella huoli että on jonkinlainen iisihkö pääsy oikeudellisen avun piiriin, liiton tai Ytk:n kautta. Kaikenlaista työnantajaperseilyä on toki olemassa, mutta aika vahva näyttö pitäisi löytyä työnantajaltakin tuollaisessa tapauksessa purkuperusteen asiallisuudesta.