tupakointi

heijan

heijan

Silmät suurina ihmettelijä
Arvelin availla keskustelua tämmöisestä aiheesta. Onko helmimammoissa tupakoivia tai juuri lopettaneita? Itse olen polttanut varmaankin melkein 15 vuotta ja lopetusyritykset eivät ole onnistuneet. Tupakkaa on mennyt noin maxiaski päivässä.

Meille oli kuitenkin miehen kanssa selvää, että jos plussa tulee, niin tupakointi loppuu. Raskauden alussa tupakoineita ystäviäni oli kehoitettu lopettamaan tupakointi vähitellen, ettei äidin stressi vaarantaisi raskautta. Itse ajattelin myös tehdä näin, mutta kun asia tuli reilu viikko sitten ajankohtaiseksi, tuntui heti kuitenkin helpommalta olla kokonaan polttamatta. Yllättävän helppoa tämä on ollut, koska on niin hyvä syy olla polttamatta :) Aika tuskaisia hetkiä on ollut, mutta olin etukäteen luullut tämän olevan vielä kamalampaa.
 
Minä kanssa lopetin tupakanpolton heti kun sain tietää olevani raskaana. Ja helppoa on ollut! :)
Toki en niin kamalasti oo koskaan polttanutkaan, aski on kestäny useamman päivän, mutta odotin silti että tämä olis ollu vaikeempaa. Mutta hyvä me! :)
 
yllättävän helppoa on kyl ollut :) paljon auttaa myös se, että puoliso lopetti samaan aikaan
 
Itse tilasin itselleni sellaisen sähkötupakan juuri ennen kuin plussasin. Laitteen pienten toiminta häiriöiden takia tullut muutamat tupakat polteltua. En halua ottaa tästä tupakoinnista turhaa stressiä "OMG, nyt on ihan pakko lopettaa seinaan ja apua iik!" vaan jos sorrun niin sitten sorrun. Tarkoituksena ja toiveena olisi saada tupakointi karsittua kokonaan viikon sisällä ja nytkin olen vähentänyt todella paljon eli puhutaan entisen 20 tupakan sijasta 3-5 tupakasta mitä päivässä menee. Ei tee pahaa :) oikeastaan se tupakka ei edes masitu enää hyvältä, enemmänkin kaipaan sitä minun uutta vesipiippuani :D
 
Itse lopetin tupakoinnin heti plussattuani, mutta mieltä kaivaa plussaamista edeltävänä viikonloppuna kumottu skumppapullo..Hedelmöityksestä oli kulunut siis reilu viikko..Onko muilla tietoa vaikuttaako moinen?
 
Olen lopettanut tupakoinnin jokaisen raskauden/imetyksen kohdalla, kuten myös tässä, ja alkanut sitten TAAS uudestaan polttamaan. Tyhmä minä :D Ja tupakanpolttoa on siis takana 17 vuotta ja aski meni aikaisemmin päivässä. 

Ei se skumppapullo vaikuta mitenkään. Ensimmäisinä viikkoina sikiöt on todella suojassa tuommoisilta...

 
 
Mulla tupakoinnin lopettaminen tuntuu vähän vaikealle, mutta onneksi en ole koskaan vetänyt askia päivässä vaan jotain 5 tupakkaa per päivä. En halua tästä stressikerrointa, joten jos kovasti tekee mieli niin otan savut, oon kyllä jo nyt huomannut etten jaksa koko tupakkaa polttaa vaan ehkä puoleen väliin ja sit ei enää maistu. :) Ilman muuta lopetan raskauden ajaksi kokonaan, mutta annan itselleni vähän aikaa ennen totaalikieltäytymistä.

Miten tuo alkoholiasia muuten, itse tuli vedettyä tosi rajusti pari viikonloppua, siis oikein miehekkäästi. Tyyliin rv 3-5 välillä...
 
Pii-mama:  Mäkin joudun hieman ottamaan sanojani takaisin tuosta ensimmäisestä viestistäni. Eilen oli ensimmäinen tupakoimaton päivä ja mun itsehillintä kesti huimat 15min heräämisen jälkeen... Sen jälkeen en tosin ole polttanut yhtään :D Mutta, ei tää nyt olekkaan niin helppoa kun alkuun ajatteli. Silloin kun ei ole tupakkaa lähettyvillä se on suht helppoa, mutta jos tupakkaa on esillä ja käden ulottuvilla, niin... Sanoin jo miehelle, että pitää mut kaukana röökistä (eli piilottaa myös omansa niin hyvin etten niitä löydä, siis niin kauan kun vielä polttaa) ja ottaa sätkät vaikka väkisin suusta jos meinaan jossain sortua.

Liha on heikkoa...

Minäkin olen kuullut paljon noita kertomuksia missä naiset ovat vetäneet elämänsä über-kännit, tajunneet olevansa raskaana ja pelänneet kuollakseen, mutta yleensä ei lapsissa ole sitten ollut jälkeen päin mitään vikaa. Itsekkin naukkailin jonnin verran ennen plussaa, mutta kännejä en tainnut ehtiä kertaakaan vettää..(?)

Itse järkeilisin sen näin, että mikäli alkoholi aiheuttaisi varhaisessa vaiheessa sikiölle jotain kohtalokasta haittaa niin luonto hoitaisi vammaisen sikiön keskenmenolla pois. Ja näinkin varmaan tapahtuu, varsinkin niissä raskauksissa joita ei ole ehditty todeta ennen luontaista poistumista.
 
7 päivää ilman tupakkia. Aluksi välttelin jopa tupakoivien seuraa, sillä olen ns. "seura-ja tapapolttaja." Mutta eilen olin tupakoivan kaverini kanssa, ja mua ihan yökötti se savu. Mutta kuitenkin hieman teki mieli. Mutta päätös pitää etten raskauden aikana enkä imettämisen aikana tupakoi. Ja toivottavasti en sen jälkeenkään. Olen kuullut, että lapsilla joiden äiti on poltellut raskauden aikana, on oppimisvaikeuksia/keskittymisvaikeuksia. Itselläni on nuo molemmat, ja oma äitini tupakoi kun odotti mua. En tuomitse häntä, mutta tiedän mitä itse teen toisin.
 
Täällä myös 7 savuton päivä menossa :) Nyt ei enää ahdista niin paljon kieltäytyä tupakasta vaikka sitä välillä miettiikin. Sitä ajattelee, että mitäs jos sitä vaan yhden polltais, mutta sitten muistaa miten huono olo siitä tulee ja kuinka sitten on taas aloitettava alusta laskemaan savuttomia päiviä :P Nyt ovat suurimmat nikotiinin tarpeet vaihtuneet tupakka-uniin :DD Näitä tuli jo viime syksynä katseltua, kun olimme rapiat puolivuotta mieheni kanssa polttamatta, mutta nyt ne ovat palanneet. Unessa sitä aina sortuu siihen yhteen ja sitten tulee ihan luovuttaja fiilis, mutta onneksi sitten aina herätessä tajuaa, että jes(!) mä en olekkaan polttanut yhtään savuketta! :D
 
Mä olen polttanut muutaman vuoden ja lopetusyrityksiäkin on ollut vaikka kuinka monta. Vauvan yrittämisaikana oli tarkoitus lopettaa, mutta ei se vaan onnistunut. Plussan jälkeen poltin sen hetkisen askin loppuun ja kaksi päivää plussasta poltin viimeisen tupakan. Ei ole tehnyt mieli oikeastaan ollenkaan, olen ihan äimänä, että näin helppoako se sitten lopulta olikin. Luin kyllä kaikenlaisia syyllistysartikkeleita siitä, mitä tupakointi tekee sikiölle, joten se taisi auttaa, kun en mä halua omaa lastani myrkyttää. Ylihuomenna tulee 7 viikkoa savuttomuutta täyteen :).

Nyt kun hajuaisti on herkistynyt niin kovasti, niin kaupassakin haistan monen metrin päästä tupakoitsijan ja kovasti sitä miettii, että noinko sitä itsekin sitä tupakanhajua kantoi mukanaan kaikkialla.

Tsemppiä kovasti kaikille lopettamisen kanssa kamppaileville!
 
Minäkin lopetin heti sinä aamuna kun sain tietää, olisiko viikko 4 ollut menossa. Asiaa ei tarvinnut edes miettiä eikä tarvinnut edes hermo sauhuja *yllätys* uutisen johdosta. nyt 10 viikkoon mennessä olen polttanut 2 tupakkaa, toisen sen takia ettei kaveri saanut tietää :D typerä syy kylläkin ja toisenkin vähän special tapauksessa. Eikä kyllä ole tehnyt suuremmin mielikään. Aluksi arvelin että aamu tupakan pois jättäminen tekisi tiukinta, se on tullut poltettua kuitenkin jo melkein 8 vuotta, mutta sitä en ole edes kaivannut. Se puoli toppaa meni ennen raskauden ilmi tulemista päivässä. 
 
Mä lopetin just ennen edellistä raskauttani ja nyt en ollu vielä ehtinyt sortua uudelleen tupakoimaan ku imetyksenkin lopetin vasta pari kuukautta sitten. Olin myös ensimmäisen raskauteni polttamatta, mutta sen jälkeen aika pian kun imetysloppui niin loppui motivaatio olla polttamatta.

Mulle ainakin helppoa lopettamisesta on tehnyt pahoinvointi. Ei olis tullu mieleenkän tupakka tässä karmeessa olotilassa. Ja joo niinku muillakin on ollu aina tosiaan ihan yllättävän helppoa olla polttamatta. Mä luulen et se on tarpeeksi iso motivaatio tuo pieni elämän alku masussa. Ei sitä voi kärventää.

Tietysti tsemppiä niille, jotka vielä asian kanssa taistelevat. Mulle yksi ajatus mikä auttoi minua olemaan polttamatta ennen pahoinvoinnin alkua oli se, että ajattelin jokaisen tupakan kiristävän napanuoraa ja lapseni sätkivän tuskissaan kohdussa sen kääryleen takia. Ja eihä tuo ihan väärä mielikuva olekkaan. Tupakka supistaa versisuonia aina poltettaessa ja samoin se tekee myös napanuoran suonille.
 
Lopetin tupakoinnin jo kohta neljä vuotta sitten, ihan pelkästään itseni vuoksi.
Eräänä aamuna vaan päätin että tässä on nyt mun viimeinen tupakkani! Töihin päästyäni kerroin työkavereille etten enää polta ja järjestään kaikille tutuille aina tavatessamme. Yksinkertaisesti "ohjelmoin" jotenkin itseni uudelleen, tupakka ei ollut enää vaihtoehto.
 
Ne harvat kerrat alussa kun teki tupakkaa mieli, toimin jotenkin niin, että tiedostin ensin mieliteon, kohautin olkiani ja jatkoin puuhaa mitä olinkaan tekemässä.
Söin nikotiinipurkkaakin alussa, mutta se oli niin pahaa ettei tehnyt mieli sitä eikä tupakkaa!

Ainoa vieroitusoireeni olivat unet joissa tupakoin. Heräsin niistä aina kylmässä hiessä soimaten itseäni, kunnes tajusin sen olleen vain unta. Mikä helpotus!

Se pieni elämä, joka kasvaa sisällämme, on arvokas asia ja ansaitsee vain parasta! Se lapsi, jota kasvatamme, pitää meitä maailman viisaimpana olentona ja ansaitsee hienon esimerkin! Ja entäpä me itse?  Miksi itse tyytyisimme yhtään vähempään?

Toivotan kaikille voimia tupakoinnin lopettamiseen, se on vain ja ainoastaan omasta tahdosta kiinni.
Ja ihanaa raskausaikaa!

 
Olin koko ensimmäisen raskauden polttamatta ja synnytyksen jälkeen niin kauan kuin imetin. Muistan, että tiukinta teki alun tunnekuohuissa joiden kanssa pärjäämiseen olisi todella tarvinnut tupakkaa. Kerkesin polttaa noin puoli vuotta välissä kunnes tein positiivisen testin, noin puoli vuotta siittä kun minulle oltiin asennettu kuparikierukka...tällä kertaa tiukkaa teki lopettaa polttaminen samalla kun pitää jotenkin sulatella tieto siittä, että se toinen tulee sitten jo nyt!!! Oisin voinut vedellä muutamankin askin siihen stressiin, mutta seinään lopettaminen on mulla ainut toimiva keino. Nyt onneksi olo helpottanut jo kaikin puolin! :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top