tupakointi raskausaikana

B

birdy123

Jostain jotain jo tietävä
En löytänyt edellisiä keskusteluita vaikka niitä varmasti on. Aihe ajankohtainen nyt kun olen itse vihdoin päässyt irti. Painiiko kukaan saman asian kanssa?
 
Tavallaan painin, tavallaan en. Lopetin samana päivänä kun tein positiivisen testin. Olisin muutenkin lopettanut pian (en vaan uskonut että tärppää ekasta kierrosta). Lopettaminen oli todella helppoa ja luontevaa. En todellakaan halua altistaa vauvaa millekään myrkylle. Mulle riitti positiivinen testi niin motivaatio oli siinä eikä ole sen jälkeen pahemmin tehnyt mieli. Ekan lapsen aikana en polttanut myöskään, lopetin jo ennen plussaa. Sitten pikkuhiljaa kun lapsi oli jo 2,5v retkahdin uudelleen viihdepolttamisesta jokapäiväiseen. Ehdin kärytellä taas säännöllisesti about vuoden kun nyt taas lopetin. En todellakaan tarkoituksella aloita uudelleen IKINÄ, on se haju vaan niin kamala, etenkin lapsen nenään. Oikein hävettää miten sitä on sen hajuisena halaillut omaa lastaan. VASTENMIELISTÄ!

Tsemppiä sinulle elli123!!
 
Sen hajun tajuaa vasta nyt kun on lopettanut.. Itse käytin muutaman viikon vähentämiseen jonka jälkeen kokeilumielessä lopetin kokonaan ja siitä on nyt 5vk:) Paras apu on ollut varmaan mies, kun ei tuominnut polttamista mutta kehui ja kannusti aina edistyksissä.
 
Mä lopetin polttamisen silloin, kun aloitin,odottaa esikoista, heti kun testi näytti positiivista. En sen jälkeen ole aloittanut "vakipolttamista" uudestaan, mut joskus satunnaisesti viihteellä pari kertaa vuodessa oon polttanut. Raskausaikana polttamatta oleminen ei ollut mulle vaikeeta esikoista odottaessa, koska se oli tarpeeksi iso motivaatio olla polttamatta. Ja nyt tietty ei ongelmaa, kun en tässä välissä alkanut uudestaan polttelee..
 
Jep nyt reilu kuukaus oltu polttamatta eli heti kun plussasin niin loppu myös sauhuttelu. Olin saanut aikaisemminkin lopetettua kun menkat olivat myöhässä ja luulin jo olevani raskaana, mutta pettymyksen myötä jatkoin polttamista kun menkat viikon myöhässä sitten alkoivatkin. Seuraavia ei enää sitten tullutkaan :) myönnettävä on että muutaman kerran on tehnyt mieli mutta onneksi on luja itsekuri maailman parhain syy olla polttamatta ❤
 
Joo kyllä se aikoinaan täälläkin tuo tupakka jäi kun esikoisesta plussasin enkä ole päivääkään katunut :) Eikä ollut vaikea jättää tupakkaa kun esikoinen oli niin haluttu lapsi :) Ja todellakin lapset on niin hyvä syy jättää moiset sauhuttelut.

Ymmärsin kuitenkin että aina kaikille se lopettaminen ei ole helppoa vaikka toivottu raskaus alkaisikin...
 
Mä olen plussan jälkeen polttanut pari. Helppoa lopettaminen kyllä oli, jos vertaa siihen, kuinka monta epäonnistunutta lopetusta olen tehnyt vuosien varrella. Asiaa tietysti helpotti, että pari viikkoa mun lopettamisen jälkeen miehenkäppänäkin lopetti. Se tarvitsi asiaan laastareita ja edellelleen jyystää purkkaa. Mä pärjäsin jostain syystä ilmankin.

Pakko kyllä myöntää, että vaikka tiedostan tupakan riskit ja en aio missään nimessä polttaa raskaana/imettäessä, mun tekee silloin tällöin todella paljon mieli tupakkaa. :BangHead
Riippuvuus on riippuvuus, vaikka tupakattomia viikkoja onkin takana jo kahdeksan.
 
Itse lopetin esikoisesta seinään, en sortunut vaikka tiukkaa teki, exän sairaus ja kaikki siinä sivussa.
Olin 2 v polttamatta, välillä viihteellä poltin.
Viime talvena ja keväänä sorruin muutamaksi kk polttamaan, mutta lopetin heinäkuun lopussa, joten on ollut helpottavaa kun tässä raskaudessa ei ole ollut mitään vieroitusoireita :)

Siskoni poltti kaikissa raskauksissaan, yhdellä ad/hd ja pienikasvuinen (huomattavasti lyhyempi kuin muut), hänestä poltti normisti. Hän sanoi syyllistävänsä itseään aina. Suosittelen kaikkia, jotka taistelevat tupakoinnin kanssa muistamaan että jonain päivänä voi katua sitten lopun elämäänsä :/
Tupakoinnin lopettaminen ei ole aina helppoa, mutta kyllä siitä varmasti pääsee eroon, jos oikein uskoo :)

Tsemppiä!
 
ite lopetin jokunen päivä plussan jälkeen.... alkuun meni muutama päivä et oli pakko saada iltatupakka, kun ei uni tullu muuten.... mut loppuen lopuks se kävi tosi helposti! ei kyl ilman raskautta ole ollu koskaan niin helppoa! tosin se haju tekee niin pahaa, ettei tulis mieleenkään laittaa röökiä suuhun nyt! ihan hävettää et ite on haissu niin pahalle monta vuotta!! ekan kohdalla poltin vähän yli puolen välin, ennen ku pystyin lopettaa ja heti ku lopetin niin iski raskausmyrkytys.... vaikka neuvolassa sanottiin, ettei se voi millään olla syynä niin kyllähän sitä mietti, kun se niin samaan aikaan iski päälle ja ihan yhtäkkiä. retkahdin sit ku lopetin imettämisen, mut nyt päätin et SE ON LOPPU NY!!!!! onnea kaikille lopettelijoille ja peukku pystyyn!!!!!! :happy093.
 
Odotan ensimmäästä nyt ja takkuan tuon tupakan kanssa aivan p******sti. Lopetin ekankerran pian plussan nähtyäni, sitte repsahdin ja poltin monta viikkoa 1-2, sitte lopetin, repsahdin.. välillä päiviä et mennyt yli 10 tupakkaa välillä ei ollenkaan ja nyt puolivälissä raskautta ja soimaan itseäni joka tupakalla, meni niitä se 1 tai useampi päivässä... mutta miksi hermorakenne ei kestä ja oon niin heikko. Taas huomisesta koitan tsempata.... mutta ku ne hermot palaa niin ne palaa... ja ku ei muka keksi muuta rauhoottavaa ku tuo paska. Pidän itteeni aika surkeena.
 
Kyfi5221630, et ole mitenkään surkea, ainoastaan koukussa.

En ole itse tupakoinut raskausaikana, itseasiassa lopetin jo yli 10 vuotta sitten (22-vuotiaana). Mutta äitini poltti raskausajan säännöllisen epäsäännöllisesti ja seurauksiakin sitten oli. Onneksi vain pienempi syntymäpaino - mikä ei toki ole kovin hyvä lähtö elämälle sekään - ja heikko ääreisverenkierto, josta olen kärsinyt koko ikäni.

Kukaan ei voi saada sua lopettamaan, ei edes se tuleva oma rakas lapsi. Halun lopettaa on tultava sisältäpäin. Mutta sen voin sanoa, että kun se tulee, tunne on todella palkitseva: mä pystyn tähän! Äitini joutui eilen akuuttiin leikkaukseen kurkussa olevan patin takia. Epäily on kurkkusyöpä ja todennököisin syy koko aikuisiän kestänyt tupakointi. Eli lopettamisessa voi olla lapsen terveyden lisäksi muitakin etuja, oma terveys.

Tupakka on omituinen koukku, sekä henkinen että fyysinen riippuvuus. Ja jos meinaa lopettaa, ensimmäiseksi on hyväksyttävä, että on joutunut siihen koukkuun killumaan, että on ollut heikko. Onneksi ei tarvitse olla ikuisesti heiveröinen ja koukun vietävissä.

Ystäväni sai jokin aika sitten lääkärin määräämästä (melko voimakkaastakin) reseptilääkkeestä apua. Oli tupakoinut 16-vuotiaasta päivittäin, eli takana oli aika pitkä tupakka-ura. Lääke on ilmeisesti jonkinlainen masennus-/psyykenlääke tai sen johdannainen, eli ei se kevyin tapa lopettaa. Mutta tehokas, jos koukku on jo todella paha. Sitä ennen voi tietysti antaa nicoreteille ja porkkananpaloille mahdollisuuden.

Eilisen jälkeen tänään on paras päivä lopettaa tupakanpoltto, oli raskaana tai ei.
 
Minunkin äitini poltti raskausaikana, epäilen että huono verenkierto + suonikohjut tulevat minulle ja siskolleni sieltä (meillä eri isät, siskon suvussa ei ole suonikohjuja, äidillämme niitä ei ole, isäni suvussa on isän äidillä muttei kellään isäni siskoista) Juuri tänään täällä päivystyksessä maha pystyssä tulppaepäilyn vuoksi!
Lisäksi minulla on heikot matemaattiset lahjat, olin koko ala-asteen eri kirjalla matikassa kuin muut. Myös kärsin lievistä keskittymishäiriöistä..Näistä jutuista päätellen sekä puhdasta faktaa lukeneena, lopetin jo esikoisesta heti testin tehtyäni ja nyt myös tässä raskaudessa vaikka välillä tekisi mieli, niin kun muistaa kuinka pitkiä vaikutuksia sillä on niin en ota riskiä..
 
Muokattu viimeksi:
Ja lisäys: et ole heikko, äitini kyllä oli.. Hän ei ole ikinä edes katunut polttamistaan, tai edes miettinyt "pitäisikö lopettaa".
Olet jo hyvän askeleen ottanut kun mietit asiaa, tsemppiä! :)

Itse tiukimmilla hetkillä kun tekee mieli tupakkaa mietin ihmiskehon mekaniikkaa, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen jo kohdussa! Me äidit otetaan vastuu jo 9 kk odotusaikana, me kasvatetaan ihmistä isolla I:llä vatsassamme..
Kyllä sitä kerkeää 9 kk jälkeen pumppaamaan tupakkaa jos enää mieli tekee..

Ja aivot kehittyvät paljon raskausviikon 20 jälkeenkin, moni luulee että suurin kehitys tapahtuu alkuraskaudessa ja moni kuulemma repsahtaa viikon 20 jälkeen sen takia, kun "vauva on isompi, eikä kehity niin paljon enää" tai muista eri syistä..

Minun itsetuntoni ei kestäisi sitä kun lapsiani kiusattaisiin kun ei suju joku aine, tai kun äitini kertoi jo hyvissä ajoin polttaneen minua odottaessaan, luulin sen olevan normaalia ja vaaratonta ja kaverini kysyivät "miten sun äiti on voinut polttaa kun odotti sua, ei meidän äidit sitä tehneet!", se oli inhottavaa minusta sekä äidistä kun häneltä Itkin ja kysyin että miksi olet uskaltanut polttaa (joo, 9 veen draamaa, mutta silti).
 
Muokattu viimeksi:
Tsempit miultaki! :)

Itsehän en ole koskaan polttanut, kun humalassa maistellut välillä, enkä vedä ees henkeenkään ja sekin toodella harvinaista niin en tiedä millasta olla koukussa.

Sama se on kait joka asiassa niinkuin voin sanoa omalta kohdaltani toi laihduttaminen. Kun miehen kaa rupesin olee saman katon alla enempi niin siin tuli huomaamatta syötyä kaikkea herkkua ja kiloja kerty se 10kg. Sillon kun niitä kiloja oli +10kg niin huomas, et oho, housut ei mahu niin hyvin jalkaa enää. Ja sit se laihduttaminen oh my god.. Että miten vaikeeta se oli.Sitä vähän aikaa jakso kattoa syömisensä perään ja liikkua, mutta sitten tuli se stoppi.. Ettei tää onnistu, et paskat! Sittempä sitä löys ittesä sohvalt kera herkkujen ja miehen kainalon.

Mutta toissa keväänä uudenvuodenpäivänä mie hitto vieköön päätin, et nyt se läks se läski! Jumalauta ! Siis sillon mulle tuli se tunne, et perkele mie pystyn tähä!! Niin pystyinkin, puolessa vuodessa oli lähtenyt enemmän kun 10kg pois. Vaikeata se oli! Iha pirun vaikeeta. Vielä miulla oli nivel kivut iha älyttömät niin silti mie pistin salilla kaikkeni ja en ruvennut, et ai kun koskee. Vaan sisulla eteenpäin, et se läski lähtee nyt eikä sitten joskus ! Että luulen, et se on iha sama missä koukus sitä on, sokerikoukus tahi sit tupakkakoukussa, että yhtä vaikeaa se on. Pitää vaan löytää se ärrrrrrrr!!-tahto itestään ja puskee sillä eteenpäin!
 
Kyfi5221630, mulla ei ole mitään ihmevinkkejä jaettavana, enkä myöskään ryhdy kertomaan kauhutarinoita - uskon että oot jo yrittänyt monenlaista. Mutta muista kehua itteäsi niistä kerroista, kun tupakanhimosta huolimatta onnistut jättämään tupakan polttamatta! Jokainen sellainen päätös on tärkeä ja ansaitset tuntea itsesi vähän ylpeäksi. Voin kuvitella, että tossa tilanteessa tuut myös soimanneeksi itseäsi aika paljon. Pelkän itseinhon vallassa voi kuitenkin olla vaikea löytää voimia ja yllä kuvattua ärrrrrr-tahtoa lopettamiseen... Mun pää ainakin toimii niin, että itseinhoiset ajatukset tuppaavat ankkuroimaan mut niihin tapoihin, joista haluaisin eroon. Jokaisen polttamatta jääneen tupakan myötä sä oot aina lähempänä tavoitetta. Tsemppiä matkaan!
 
Ja muistakaa: jos ei olisi tietoa, kokemuksia ja "kauhutarinoita" niin kaikki tupakkaan menevät polttaisivat, en halua syyllistää ketään.. Yritän vaan herätellä ihmisiä tajuamaan kuinka pitkälle ne haittavaikutukset menevät eikä kaikki kaverusten sanomat "poltin koko raskauden, ei mitään käynyt vauvalle..", välttämättä kerro kaikkea!
 
Tsemppiä kaikille "tupakkalaisille"! Itselleni vieras juttu, mutta sympatiat nousi, kun lueskelin teidän kirjoituksia.
 
Isken lusikkani tähänkin soppaan :) Sanotaan nyt alkuun, että en tiiä näistä koukkuasioista oikein mitään, ihmeen kaupalla olen välttyny ainakin tupakalta, viinalta, kahvilta ja sokerilta. MUTTA: Komppaan, että ei kannata tuossa tupankan lopettamisvaiheessa miettiä, että "perhana kun poltin tänään 5 tupakkaa", vaan "hienoa poltin tänään VAIN viisi, eilen meni 10". Ja siitä taas pyrkiä vähentämään seuraavana päivänä. Jos meneekin taas enemmän niin yrittää päästä siitä yli ja uudella yrityksellä seuraavaan päivään. Yksi tupakka päivässä on tietysti jonkun mielestä yksi liikaa, mutta on se kuitenkin paljon parempi kuin 10. Masussa kasvava vauva on hyvä motivaattori, mutta ei aina riitä :sad001 Myönnän, että en itse katso kovin suopeasti maha pystyssä tupakoivia, mutta yritän ymmärtää heitä :rolleyes:

Mulla anoppi on polttanu kaikkien raskauksien ajan ja viimesessä myös toisinaan ryypännyt ihan reilusti. Kaikki lapset kuitenkin terveitä, eikä oppimisvaikeuksia tms. ole todettu. Tämähän on vaan tukenut anopin ajatusmaailmaa siitä, ettei tupakka ja viina ole haitallisia mitenkään... Tarjoilee mullekin siideriä, vaikka tietää että olen raskaana ja pistää tupakaksi ihan vieressä...ja lasten vieressä. Kauhutarinoitakin kyllä tiedän.
 
Ei ollut mullakaan tarkoitus ketään erityisesti heikoksi nimitellä, etenkään haukkumielessä. Poltin itse aikanaan täyspäiväisesti 7 vuotta (vaikka lopetinkin jo nuorena, mutta myös aloitin erittäin nuorena), joten tiedän paremmin kuin hyvin millaista lopettamisyritykset voivat olla. Lähinnä koitin sanalla 'heikko' viitata siihen, että vaikka on koukkuun joutunut, se ei tarkoita, että se olisi sama, kuin sinä itse, tai ettei sitä pystyisi peittoamaan.

Ja siitä todella samaa mieltä, että itsesyytökset eivät auta, päinvastoin. Joka ikinen kerta, kun jättää tupakan vetämättä voi olla erittäin ylpeä! Jos joskus ratkeaa, sekään ei tarkoita, ettei silti voisi onnistua.

Lopetin itse kolme kertaa, viimeinen niistä oli se, kun tunne ja halu lopettaa tuli oikeasti sisältä päin, ei ulkoisen pelkotekijät tms takia. Varauduin kaameisiin vieroitusoireisiin, mutta todellisuudessa söin (puoliväkisin) viikon Nicorettea ja se oli siinä. Ja pysyi. Eli olin vähän turhaankin pelännyt lopettamisen kaameutta, koska kaksi ensimmäistä kertaa olivat menneet pieleen.

Pystyt siihen, usko vaan :)
 
Mä onnistuin lopettamaan n viikko plussan jälkeen, kun olin tavallaan alkushokista selvinnyt :) Olen polttanut yli 10 vuotta, joten yllätyin todella, kuinka helppoa se oli. Nyt kumminkin viimeisen kuukauden aikana olen repsahtranut muutaman kerran, mikä on typerää, kun jo näin "pitkään" polttamatta.
Juttelin asiasta neuvolassa, ja myös hän sanoi, ettei kannatta olla ittelleen liian ankara ja soimata siitä yhdestä tupakasta, kun kuitenkin aikaisemmin niitä meni 10 päivässä. Tiedän, että olisi parempi jättää se yksikin polttamatta, mutta jos silloin kun se stressi on pahimmillaan, kiusaan itteäni tarpeeksi pitkään, luulen että repsahtaisin pahemmin.. Minulle helpompi polttaa se yksi ja helpottaa oloa, joten sillon ei taas tee edes mieli. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top