Lopetin noin 10v sitten kuin seinään, kun kyllästyin tupakointiin ja sen mukanaan tuomiin ongelmiin. Meillä oli ollut vauvan yritystä tuolloin jo nelisen vuotta ja hoitojakin käyty läpi. Hoitojen ajaksi/ennen lopetin, mutta usein nega tai keskenmeno sai savukkeen takaisin huulille. Sitten kun lopetin, se oli jotenkin vain niin helppoa. Mentiin seuraavaan IVF-hoitoon tuosta noin parin kk päästä ja siitä tärppäsi esikoinen vihdoinkin. Seuraavat 10 vuotta olin juhlapolttelija, eli poltin vain kun lähdin viihteelle ja tuohon aikaan mahtuu siis pari raskaus- ja vauva-aikaa, että niitä juhlimisia ei kovin paljon ollut
Jotenkin vaan sitten kuitenkin reilu vuosi sitten (elämänmuutos) tartuin uudelleen tupakkaan ja jäin heti koukkuun päivittäiseksi polttelijaksi. Ehdin vetää tässä vuoden ja pari kuukautta tupakkaa taas joka päivä. Kunnes nyt lopetin 1,5kk sitten, kuin seinään taas. Vauvan yritys alkoi pari viikkoa lopettamisen jälkeen ja se oli kyllä yksi osasyy lopettamiseen, mutta halusin muutenkin päästä tuosta tyhmästä tavasta taas eroon.
Voin suositella Stumppaa tähän -kirjaa. Se muutti ainakin mulla ajatuksia tupakoinnista ja sain taottua päähäni juurikin sen, että ei tämä tupakka mitään anna tai mihinkään auta, päinvastoin, se luo ne stressi ja nikkistunteet, epävarmuuden, kireyden ja jatkuvan huolen siitä että "voiko polttaa, onko röökiä, koska pääsee röökille" jne. Ei tupakoimattomilla ole tuollaisia murheita alun alkaenkaan. Hassua, miten sokea sitä osaakin olla omille tavoilleen..
Tsemppiä lopettamiseen :)