Heartbeat
Vasta-alkaja
Hei =)
Tästä aiheesta on varmasti kirjoitettu aiemminkin, mutta en selatessani keskusteluja löytänyt vastausta tai mietteitä tähän minun aiheeseeni, joten ajattelin kirjoittaa itse..
Haluaisin tietää teiltä "kanssasiskoilta", että miten yllättäviä tunteita teille tuli, kun saitte tietää raskaudestanne? Minun omat ajatukset on todella säikäyttänyt.. Sain viikko sitten tietää, että olen raskaana. 6. viikko menossa =)
Olemme yrittäneet lasta vajaan vuoden. Aluksi laskeskelin hedelmällisiä päiviä ja kyttäsin tuleeko kuukautiset vai ei.. Pettymystäkin koin, kun ne alkoivatkin. Kesän aikana jollakin tapaa unohdin koko yrittämisen ja sitten tärppäsikin. Järkytyin, kun ensimmäinen sanani mikä pääsi suustani positiivisen tuloksen nähtyäni oli ei! Olen kokenut onnen hetkiä ja huomaan haaveilevani sitä hetkeä kun vaunuttelen kesällä pikkuisen kanssa, mutta eniten mieltäni vaivaa huoli, pelko, epävarmuus jne.. Poden siitä huonoa omatuntoa! Haluaisin olla huoleton ja onnellinen. Järki-ihmisenä päässäni vain pyörii; miten rahat riittää, miten parisuhde kestää, asuntomme on liian pieni, osaanko hoitaa lastani oikein yms.
Onko tämä edes millään muotoa normaalia? Olen kuitenkin pitänyt itseäni äidillisenä ihmisenä ja toivonut tämän päivän koittavan.. Miksei sitä vain pysty nauttimaan tilanteesta?
Tästä aiheesta on varmasti kirjoitettu aiemminkin, mutta en selatessani keskusteluja löytänyt vastausta tai mietteitä tähän minun aiheeseeni, joten ajattelin kirjoittaa itse..
Haluaisin tietää teiltä "kanssasiskoilta", että miten yllättäviä tunteita teille tuli, kun saitte tietää raskaudestanne? Minun omat ajatukset on todella säikäyttänyt.. Sain viikko sitten tietää, että olen raskaana. 6. viikko menossa =)
Olemme yrittäneet lasta vajaan vuoden. Aluksi laskeskelin hedelmällisiä päiviä ja kyttäsin tuleeko kuukautiset vai ei.. Pettymystäkin koin, kun ne alkoivatkin. Kesän aikana jollakin tapaa unohdin koko yrittämisen ja sitten tärppäsikin. Järkytyin, kun ensimmäinen sanani mikä pääsi suustani positiivisen tuloksen nähtyäni oli ei! Olen kokenut onnen hetkiä ja huomaan haaveilevani sitä hetkeä kun vaunuttelen kesällä pikkuisen kanssa, mutta eniten mieltäni vaivaa huoli, pelko, epävarmuus jne.. Poden siitä huonoa omatuntoa! Haluaisin olla huoleton ja onnellinen. Järki-ihmisenä päässäni vain pyörii; miten rahat riittää, miten parisuhde kestää, asuntomme on liian pieni, osaanko hoitaa lastani oikein yms.
Onko tämä edes millään muotoa normaalia? Olen kuitenkin pitänyt itseäni äidillisenä ihmisenä ja toivonut tämän päivän koittavan.. Miksei sitä vain pysty nauttimaan tilanteesta?