Tunnetko olevasi yksinäinen kotona vauvan kanssa?
- Ketjun aloittaja Vargynja
- Aloituspäivämäärä
Välillä olin yksinäinen esikoisen kanssa, varsinkin raskaana ollessa toista odottaessa kun olin hormonihuuruissa.
Olihan vauvan kanssa ihanaa, mutta sitten kun tuli päiviä jolloin pikkuinen itki monta tuntia vatsanpuruja niin toivoi, että joku olisi ollut päivästä kotona. Onneksi mummit töiden jälkeen tuli usein auttamaan. :angelic:
Esikoisen kanssa oli todella raskasta, kun mies oli jatkuvasti matkatöissä ja minä yksin vauvan kanssa. Lisäksi vauva nukkui päivisin vain sylissä, eli mitään ei voinut tehdä silloinkaan.
Nyt kun maailma on käytännössä suljettu, niin miehelläkin on ollut aikaa tutustua ja hellitellä tätä uutta tulokasta. :)
Nyt kun maailma on käytännössä suljettu, niin miehelläkin on ollut aikaa tutustua ja hellitellä tätä uutta tulokasta. :)
Esikoisen vauva aika oli yksinäistä. Mies opiskeli ja kävi töissä, joten oli melko vähän kotona. Sukulaiset ja kaverit asui eri paikkakunnalla, enkä ole hyvä tutustumaan uusiin ihmisiin.
No nyt on paikkakunnan vaihdoksen myötä vielä enemmän välimatkaa kaikkiin tuttuihin, enkä muutaman vuoden täällä asumisenkaan jälkeen oikeasti tunne ketään, mutta isoista lapsista jo oikeaa juttuseuraa
No nyt on paikkakunnan vaihdoksen myötä vielä enemmän välimatkaa kaikkiin tuttuihin, enkä muutaman vuoden täällä asumisenkaan jälkeen oikeasti tunne ketään, mutta isoista lapsista jo oikeaa juttuseuraa
Onhan se yksinäistä ja varsinkin aikuista juttuseuraa jää kaipaamaan. Olen muutenkin sellainen märehtiä ja ylianalysoivaa tyyppiä, eli liika aika ainoastaan omien ajatusten kanssa ei ole koskaan sopinut minulle. Olen siis muuten kyllä rauhassa viihtyvää tyyppiä ja vaadin vähän aikaa itsekseni joka päivä, mutta vauvan kanssa yksinolo ei ole rauhallista "omaa" aikaa.
Varsinkin se aika kun vauva oli niin pieni että se yhdessä oleminen ei olllut sellaista kanssakäymistä, ainoastaan hoitamista. Se oli yksinäistä. Koko ajan helpottaa jonkin verran. Varsinkin nyt kun vauva kasvaa ja saa päivittäin vähän enemmän vastakaikua.
Varsinkin se aika kun vauva oli niin pieni että se yhdessä oleminen ei olllut sellaista kanssakäymistä, ainoastaan hoitamista. Se oli yksinäistä. Koko ajan helpottaa jonkin verran. Varsinkin nyt kun vauva kasvaa ja saa päivittäin vähän enemmän vastakaikua.
Nyt kun mitään äiti-vauva aktiviteettia ei ole, eikä kukaan pääse käymään, niin kotona tulee nopeasti mökkihöperöksi. Lisäksi tämä nuorempi on ollut vaativampi tapaus kuin siskonsa aikoinaan.
Mieskin tekee pitkää päivää ennen kuin lomautukset alkavat, eli ei käytännössä osallistu perheen pyörittämiseen ollenkaan, jos kaupassa käyntiä ei lasketa.
Mieskin tekee pitkää päivää ennen kuin lomautukset alkavat, eli ei käytännössä osallistu perheen pyörittämiseen ollenkaan, jos kaupassa käyntiä ei lasketa.
Vaativa vauva joka viihtyy vain sylissä, koronarajoitukset ja mies pitkää päivää töissä niin hyvin yksinäinen olo on usein.