Tulitteko raskaaksi heti / kauanko yrititte raskautua ennen kuin tärppäsi?

Emmy'

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Minua alkoi kiinnostaa miten kauan raskautumiseenne meni? Vai oliko kyseessä vahinko? Oliko ensimmäinen tuntemus raskauden varmistuttua ilon vai enemmän kauhun sekainen?

Aihe kiinnostaa minua, koska omassa tuttava piirissäni on monta paria, jotka ovat saaneet lapsensa vasta usean vuoden lapsettomuushoitojen jälkeen. Toisaalta tunnen useampia pariskuntia, joille on sattunut vahinko. Se ei tietysti tarkoita, etteikö syntyvä lapsi olisi rakastettu, mutta varmasti ainakin jollain tasolla vaikuttaa parisuhteeseen, kun lapsi ei ollut yrittämällä yritetty. Vai vaikuttaako? Mistäpä minä sen tietäisin, kunhan arvelen tässä vain. :) Raskausaika on onneksi varmistamassa, että ajatukseen vanhemmuudesta on saanut totutella.

Oma lapsemme sai alkunsa toisesta yrityskierrosta. Yllätyksenä tuli se, että miten helposti raskauduin, koska minulla on vain yksi munasarja. Odotin, että minulla on edessä nuo monen vuoden lapsettomuushoidot. Eipä ollutkaan, josta olen hyvin kiitollinen. Olin onnesta soikeana, kun raskaustesti näytti plussaa! Myöhemmin toki tullut myös noita "kauhun tunteita", mutta ne kuuluvat asiaan. :) Tällä hetkellä odotan malttamattomana synnytystä. Olisi jo huhtikuu!
 
Kiva aihe Emmy! :)
Meidän molemmat raskaudet on suunniteltuja.. Esikoista yritettiin muistaakseni noin 4kk.. Tätä raskautta yritettiin 9kk.. Kahdeksan kuukauden yrittämisen jälkeen päätimme miehen kans että emme enään edes yritä.. Kunnes kuukautisia ei sitten kuulunutkaan ja raskaana oltiin :) On se niin hassua että kahdeksan kuukautta yritettiin aktviisesti raskautta seuraamalla ovulaatioita, otollisia aikoja.. seksin jälkeen jalat kattoa kohden puol tuntiaa aina makoilin jne.. :) Ja ei mitään.. Sitten kun heitti yrittämästä eikä laskeskeltu otollisia päiviä eikä heilutettu peittoa aktiivisesti, tärppäsi samointein :)
Mutta hyvä näin. Olisipa jo huhtikuu :)
 
meillä ehkäisy jätettiin pois tammikuussa 2011. pari kuukautta petyttiin ja sit ostin Donna-sylkiovulaatiotestipuikon.. tulin heti siitä kierrosta raskaaksi, mutta se päättyi sit keskenmenoon 06/2011. sitte en käyttäny sitä testeriä seuraavassa kuussa ollenkaa ku aattelin et kehon on parempi rauhoittua keskenmenosta. seuraavassa kuussa taas testeri käyttöö ja tulin raskaaksi :P eli yritystä tuli sit n. neljä kuukautta. ei paha siis ;)
 
me todettiin et meillä lapsia saadaan eikä tehdä; eli suomeksi sanottuna tämä on vahinko ;) mulla oli nuvaring käytössä, taisi olla vasta toinen rengas eli uusi ehkäsymenetelmä mulle. siinä on varmasti omaa huolimattomuutta, etten ole ehkä ottanu sitä ihan tosissani että ehkäisyteho ei oo luotettava jos se on yli 2h pois emättimestä. mitä ilmeisimmin tämä kuitenki on "tärpänny heti", vaikee mennä vannomaan kun en tilannetta seuraillut ja odotellut mutta luulisin niin. ei me aluksi edes tiedetty mitä tehdä, koskaan ajateltu perhettä perustaa, mutta todettiin että meillä on hyvä lämmin koti ja rakastava parisuhde joten jos lapsi on tullakseen niin mikäs siinä :) sitten tää raskaus oli jo ihan luvan kanssa ihana asia kun ei tarttenu kummankaan enää epäillä haluuko toinen tätä kuitenkaan.
 
Mielenkiintoista lukea taustoja, vaikka joukkoon mahtuu niitä vähemmän kivojakin tarinoita.
 
Me jätettiin ehkäisy pois 06/2010 ja 08/2011 saatiin plussa testiin eli pikkasen yli vuosi meni yrittäessä. Olin jo valmistellut miestäni että hakeuduttaisiin syksyllä tutkimuksiin jos ei ala tärpätä, yhtään plussaa siis ei vuoteen kuulunut... Itku tuli joka kerta kun menkat tuli plussan sijaan. Ovulaatiota tikuttelin aika-ajoin välillä jopa bongaten oviksen. Perusterveitä kuitenkin molemmat oltiin eikä ikääkään vielä ollut niin paljon et se olis raskautumiseen vaikuttanut (minä 25v ja mies 30v) Kesäloma ilmeisesti sitten rentoutti sen verran että tärppi tuli :)

Elämän iloisimpiin asioihin lukeutui tuo plussan saaminen ja mahdottoman onnellisia ollaan edelleen! :) <3
 
Tosissaan mielenkiintoista lukea teidän tarinoitanne. Jokaisella on omanlaisensa tarina kuitenkin. Tahaton lapsettomuus on tavattoman yleistä ja se on mielestäni todella surullista. Jonkin verran olen seuranut esimerkiksi tämän Forumin kuumeilu/yrittäjien palstoja ja olen ihan sitä mieltä, että jokaiselle vanhemmaksi haluavalle pitäisi se ilo suoda!

Minulta poistettiin toinen munasarja kystan vuoksi, kun olin kahdeksantoista-vuotias. Kysta oli kookas, 9 cm halkaisijaltaan, joten poisto oli tehtävä. Siitä lähtien olen valmistautunut ajatukseen, etten saa omia lapsia, vaikka silloinen lääkäri vakuutteli, että yksi munasarja riittää ja voin hyvin saada lapsia. En uskonut häntä, vaan olen monet kyyneleet vuodattanut syntymättömille lapsilleni. Siksi olen ällistynyt (edelleen) siitä, että olen raskaana. Ennen kaikkea olen kuitenkin onnellinen.
 
 
Esikoista ehdittiin "yrittää" vain yksi kierto yli kymmenen vuoden pillereiden syömisen jälkeen, eli raskauduin tosi nopeasti. Toista lähdettiin suunnittelemaan kun esikoinen oli vuoden vanha. Söin minipillereitä heti jälkitarkastuksesta lähtien sillä en halunnut toista lasta ihan heti ja jo synnytys sairaalassa varoittivat että imetys ei käy ehkäisystä..
Tulin taas yhden kierron jälkeen raskaaksi syksyllä 2010, mutta se raskaus päättyi keskenmenoon rv 10 joulukuussa 2010. Se meni tyhjennyspillereiden jälkeen vielä kaavintaan, joten emme saaneet heti yrittää uudelleen. Maaliskuussa 2011 plussasin jälleen, mutta se todettiin pari viikkoa myöhemmin Tuulimunaksi. Sekin päätyi loppujen lopuksi kaavintaan toukokuussa, kun huomattiin että kaikki materia ei ollutkaan poistunut.
Sitten taas heinäkuun lopussa plussasin. Tämä plussa on nyt tuonut jo raskausviikolle 32 joten eiköhän se vauva nyt pääse syliin saakka. Rankka vuosi takana, mutta nyt onnellinen olo. Kokoajan on kai helpottanut se tieto että olen raskautunut joka kerta 1-2 yrityskierron aikana.
Kyllä nämä kokemukset on meillekin näyttänyt että lapsia saadaan ei tehdä... ekan kanssa kaikki meni niin hyvin ja nopeasti että uskottelin itselleni että voin jopa suunnitella aikataulua...väärässä olin.
 
Me jätettiin ehkäisy kans tammikuussa 2011. Toukuussa plussasin, mutta meni heti viikon päästä kesken. Elokuun alussa sitten plussasin uudelleen ja tässä ollaan!! Onnellisempana kuin koskaan ikinä <3 Eli aikaa meni sen 6kk..
Olen aina halunnut ison perheen ja miehellekkin sanoin jo suhteen alussa 8 vuotta sitten, että haluan aloittaa lasten teon viimeistään 25-vuotiaana. Halusin kuitenkin ehdottomasti ensin naimisiin. En tiedä miksi, en ole kuitenkaan kauhean konservatiivinen ihminen enkä uskonnollisesta perheestä.
No 2010 mentiin naimisiin ja päätettiin, että aloitetaan lasten teko romanttisesti häämatkalla. Lopulta otimme kuitenkin vähän varaslähtöä =) Kumpikin raskautta kovasti toivoi ja jokaiset menkat oli pettymys. Emme normaalisti harrasta kovin usein seksiä ja yleensä aloitteen teen minä. Joten, kun raskautta yrittäessä sitten ovulaation aikaan paukuteltiin menemään aina parin viikon ajan melkeimpä päivittäin, ni iski pelko, että miehellä loppuu vähäinenkin kiinnostus seksiin paineiden takia. Mutta mielestäni tilanteen pelasti se, että kärsivällisesti olin monta vuotta odottanut, että mieskin on aidosti valmis lapsia varten. Niimpä projekti oli yhteinen, niin pettymykset kuin onnelliset hetketkin.
Vaikka 6 kk on lyhyt aikaa yrittää raskautta, se tuntui pitkältä. Pahaa oloa lisäsi se, että ympärillä oli tuttavia ja ystäviä, jotka olivat tulleet raskaaksi, kun kerran unohtuu ehkäisy. Miehen veljen tyttöystävä sai jopa lapsen tietämättään olleensa edes raskaana!!!! Oma siskokin on aina sanonut, että ollaan niin hedelmällistä porukkaa, että riittää kun kalsarit pesee samassa koneessa...
Miehen vanhempi työkaveri oli sitten yhtenä päivänä kahvitunnilla tokaissut toiselle nuorelle jätkälle, kun olivat lasten teosta puhuneet, että "ei niitä lapsia kuule niin vaan tehdä, ne tulee jos on tullakseen." Tämä kommentti piristi minua silloin yritysaikana ja näinhän se on.
 
Mielenkiintoista lukea toisten kokemuksia. Kiitos!
Minä olen halunnut vauvaa jo vuosia ja kun vihdoin sain tartutettua "kuumeeni" puolisooni niin raskauduin ensiyrittämällä. Positiivinen raskaustulos oli todellakin upeaa ja olin sanoinkuvaamattoman onnellinen ja tietysti olen edelleen. Unelmani on käymässä vihdoinkin toteen :)
 
Minä tulin raskaaksi kolmannesta kierrosta. Muistaakseni toukokuussa jätettiin ehkäisy pois ja elokuun alussa huomasin olevani raskaana. Minullekin oli yllätys miten nopeasti tärppäsi. Mutta hyvä niin! Kymmenisen vuotta olin käyttänyt pillereitä tai nuvaringiä. Olin myös henkisesti varautunut pitkäänkin yrittämiseen. Tiedän kanssa monia jotka on vuosia yrittänyt onnistumatta ja saan olla kiitollinen että meillä kävi näin hyvin.
 
Meillä kanssa oli ihan suunniteltu raskaus. Pari kertaa kokeiltiin, mutta jo ensimmäisellä kerralla onnistui. Ei meinattu odottaa kolmea viikkoa, ennen kun testattiin oliko tärpännyt. Sitten kun oli tullut pari positiivista testiä, suunnattiin jo lääkärille. Molemmat oltiin erittäin iloisesti yllättyneitä kun niin helposti kävi raskaaksi tuleminen ja innolla odotetaan tulevaa poikaa :)
 
Meillä jätettiin pillerit pois tuossa tammikuussa, mutta ei heti alettu yrittämään kun puski töissä yt-neuvotteluja. Ne neuvottelut päätty kesällä ja sain pitää paikkani.
Kaksi kertaa yritettiin ja toisella onnistuttiin. Olin ihan ihmeissäni kun olin ajatellut myös monien muiden tavoin että yritys tulee olemaan pitkä.
Mies ei vaan uskonut ensimmäisestä testistä että raskaana oltas kun raskaustestin viiva oli niin heikko.
Ensimmäisen testin teosta viikkoa myöhemmin (joskus 5+?) näytti vasta kunnollisen viivan ja uskottiin että kyllä meille on vauva tulossa :)
Ja kohta hän on täällä <3
 
Kun me tuota esikoista odotettiin yli kaksi vuotta (raskaus oli alkanut juuri kun pääsimme ensimmäiselle lapsettomuushoitojen tutkimuskäynnille), niin emme uskoneet tämän toisenkaan alkavan kovin helposti. Ei oltu vielä suunniteltu aloittavamme lapsen yrittämistä, mutta unohdettiin pillerit kotiin vuoden vaihteessa, kun lähdettiin reissuun. Ajateltiin sitten, että lopetetaan ne pillerit, mutta ei me varsinaisesti mitään yrittämistä aloitettu. Miehen kesälomalla tämä uusi tuloksas sitten on saanut alkunsa.

Saa nyt sitten nähdä kuinka pitkään tässä vielä joutuu odottamaan. Oltiin tänään naapurin kanssa 6h shoppailureissulla ja nyt kyllä on ruvennut supistelemaan. Eilen siivosin, joten jos tänään vielä saunoisi tai jotain. :D
 
Takaisin
Top