Tuliko lähtö synnyttämään yllättäen?

Bella Swan

Moderaattori
Staff member
Administrator
Maalisäidit 2020
Kun tuli aika lähteä synnyttämään, tuliko se ihan puun takaa? Vai olitko jo aavistellut että lähipäivinä tulee lähtö?
 
Ensimmäinen meni sen verran yli lasketusta, että laskin suurinpiirtein sekunteja siihen että pääsen synnyttämään. Toinen synnytys alkoi vähän nopeammin, mutta olin jo aiemmin sillä viikolla vitsaillut että varmaan tulee lähtö synnyttämään sunnuntaina ja niinhän se sitten tulikin.
 
Esikoisesta tuli lähtö yllättäen. Vedet meni aamuyöstä. Kuopuksen synnytys käynnistettiin.
 
Kaksoset syntyivät neljä viikkoa ennen laskettua, meni vain vedet yhtäkkiä kotona. Kolmas oli jo odoteltu alkaminen.
 
Tavallaan ei. Koko viikonlopun oli sellainen olo, että haluan olla kotona ja ihan vaan syödä ja nukkua. Enkä sitten mitään muuta tehnytkään kuin söin ja nukuin. Ja yöunetkin olivat aivan mahtavat, oikeasti tunsi levänneensä. Parit päikkärit vielä päälle. Ja kaikki ruoka upposi. Enkä jaksanut tehdä mitään, paitsi vahdata Netflixiä. Sitten aloin aavistelemaan että onkohan tämä nyt jotain kropan valmistautumista tulevaan. Sunnuntaina lähti limatulppa ja maanantaina kun käänsin kylkeä että pääsen ylös sängystä niin kuului parit napsahdukset. Siitä sitten kuuden tunnin päästä oli lapsi syntynyt.
 
Alkuviikosta julistin, että nyt olisi hyvä viikko syntyä, esimerkiksi viikonloppuna. Perjantaina sitten synnytys käynnistyi ja lauantaiaamuna oli vauva sylissä. Siinä mielessä ehkä vähän aavistin mitä oli luvassa. Toisaalta olin viimeiseen asti sitä mieltä, että kyllä tässä vielä muutama viikko menee ainakin ja supistukset lakkaa ihan hetkenä minä hyvänsä. Synnärillä vasta aloin ymmärtää että on tosi kyseessä.
 
Synnytystä edeltävänä päivänä rupesi lapsivesi tihkumaan, joten aamulla olisi ollut lähtö laitokselle muutenkin. Supistukset alkoivatkin aamuyöstä ja esikoinen syntyi päivällä. Kerkesi valmistautua hyvin.
 
Kaikista neljästä alkanut synnytys epäsäännöllisillä supistuksilla, joten hyvin on saanut päivän pari varoituksen tulevasta.
 
Johan sitä oli monta kuukautta odotettu... Ei sinänsä mikään yllätys :hilarious:. Mutta kaipa se oli yllätys kun piti alunperin vain käydä tarkistamassa kun ensisymnyttäjällä saattaa kestää ja mies alkoi ajamaan vielä partaa siinä vaiheessa kun en eväitä enää pystynyt supistuksilta tekemään. En muista saiko leikattua loppuun asti... Kahden minuutin välein supistus neuvoi kätilö puhelimessa samalla kun kyselin muita asioita aiemmin, mutta jollain kovalla sitä neuvojaa saisi kyllä heittää: kaksi minuuttia ei ole mikään standardi vaan autoon olisi tullut jos sinne asti olisin odotellut. Varovaisesti toinen kätilö neuvoi ensisynnyttäjää että toisen kohdalla sitten vähän aiemmin olisi hyvä tulla :hilarious:.
Jonkin verran olin kipeytynyt ja merkkejä synttäripäivä lähestymisestä oli muitakin joten sovittua menoa en viitsinyt lukita seuraavalle päivälle vaan muutaman päivän päähän turvallisesti - aivan kuin se olisi yhtään parempi, jos olot oli "ohimeneviä" :hilarious:.
 
Tavallaan. Ensisynnyttäjänä en uskonut että synnytys alkaa niin nopeasti, mutta kun supistukset alkoivat olla kipeitä ja säännöllisiä niin eipä sitä enää miettinyt mitä tässä tapahtuu :hilarious: Vedetkin alkoivat lorisemaan siinä samassa, joten todistusaineistoa oli riittävästi :grin
 
1. Vedet meni ja laiskat supistukset alkoivat, siitä sitten vasta aamulla synnärille. Tilanne oli kuitenkin niin epäkypsä että jäin osastolle odottelemaan. Puolitoista vuorokautta vesien menosta alettiin sitten käynnistämään kun ei muuten tullut hommaan toivotunlaista vauhtia.
2. Käynnistettiin
3. Käynnistettiin
4. Supistelin aikalailla säännöllisesti lähes 2vrk kotona, ennen kuin totesin etten pysty nukkumaan kotona joten haluan sairaalaan joko synnyttämään suoraan tai tujumpien lääkkeiden pariin. Ottivat osastolle ja antoivat paremmat kipulääkkeet, tästä rentoutuneena avauduin synnytyskuntoon muutamassa tunnissa.

Minulla nuo synnytykset eivät ole päässeet yllättämään, hidasta on ollut eteneminen.
 
Takaisin
Top