Tulevaisuuden juttuja...

MamiToBe

MamiToBe

Vauhtiin päässyt keskustelija
Marrasmammat 2017
Heippa kaikille,
Nyt tulee aihetta joka on toki edessä vasta tuolla hamassa tulevaisuudessa mutta aiheuttaa päänvaivaa jo nyt, uskokaa tai älkää...
Mulla on vallan ihana anoppi, mutta nyt aiheutti pienoisen ahdistuksen. Olimme kyläilemässä ja minulle haluttiin esitellä kastemekkoa, jossa on kastettu muutkin lapsenlapset, ja anopin mukaan tietenkin myös meidän tuleva pallero..No ei siinä mitään, mutta kun tuntuu että on ihan oletus että meidän tuleva esikoinen kastetaan. Isä kuuluu kirkkoon, koska ei vaan ole eronnutkaan, minä taas en kuulu kirkkoon, eikä minua aikanaan ole edes kastettu. Anoppi ei tätä edes taida tietää koska eipä tällaisesta ole ollut puhetta. Lapsen isä ei ole millään tavalla uskonnollinen, ja minä taas...No kai minut voi tituleerata ateistiksi.
Tuli vain sellainen nurkkaan ajettu fiilis, että toiset pitävät oletuksena että automaattisesti lapsi kastetaan. Menin jopa tilanteessa lukkoon, koska asia vaan ilmoitettiin..."Meillä on mekko, siinä kastetaan."
Koen kuitenkin että kyseessä on minun, meidän lapsemme ja lopulta päätös minkä muodollisuuden kautta lapsi saa nimensä, on meidän. Se tiedetään jo valmiiksi että anoppi saa varmasti slaakin tulevaisuudessa asian tiimoilta.
Onko teillä arvon palstalaiset ollut vastaavia tilanteita? Ylipäätään siitä että oletetaan joidenkin asioiden tapahtuvan automaattisesti?
 
Meille kanssa "ilmestyi" suvun kastemekko, kun odotin esikoista. Meistä ei kumpikaan kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön, ollaan aika julkisesti ateisteja molemmat. Onneksi mun äiti tiesi ettei painostamalla tule kuin riitaa, on oppinut jo tähän mennessä mun kovapäisyyden. :D Lopulta laitoin kutsut nimijuhliin eikä siitä sen enempää. Kastemekko palasi jossain vaiheessa takaisin kirkkoon kuuluvan sukulaisen haltuun.

Ehkä kompromissina sitä kastemekkoa voi pitää nimijuhlissa?
 
Voi ei, nuo ovat kyllä ikäviä tilanteita. Meidän lasta ei kasteta, vaikka koko miehen perhe on kastettu. Mutta uskon että arvaavat asian ihan ilman että siitä tarvii erikseen mainita. Mun appiukko sen sijaan kertoi jo mihin kouluun meidän lapsi menee... joten lisää näitä odotellessa! Etenkin pelottaa kaikki tulevat ihanat kasvatusvinkit, etenkin kun tiedän ettei niitä voi mulle suoraan kertoa vaan sitten mun mies saa niitä kuunnella kun minä en ole paikalla.
 
Ihana tietää että eI ole tällaisten asioiden kanssa yksin :) Vaikka ylipäätään painostus, oli se mistä asiasta tahansa, on ikävää.
Olen ihmisenä sellainen että pärjään kyllä ns. konflikteissa koska minulla on aika vahva oma tahto ja myös omat näkemykset asioista. Osaan ne tuoda julki :) Mutta tuo tilanne tuli niin puskista...En odottanut että ihan näin varhaisessa vaiheessa.
On kiva että anoppikin on innoissaan tulevasta lapsenlapsesta mutta sitten taas ehkä ajattelen niin että on asioita mihin kenellekään ei ole puuttuminen.
Onneksi omat vanhempani eivät pidä kastetta tärkeänä asiana, ja toki eihän minuakaan ole kastettu :)

Mietin tuota kompromissia kastemekosta että se olisi nimijuhlissa mutta luulen että se ei taas uskovaisemmalla ihmisellä mene läpi koska kastemekolla on se uskonnollinen symbolinen merkitys.

Kauhulla odotan mitä tuleman vielä pitää ja myöskin sitä että kääntyykö mies sen kannalle että hänen äitinsä mielenrauhan vuoksi lapsi pitäisi kastaa.

En ole edes halunnut ajatella niitä kasvatusvinkkejä :D
 
Täällä kans anopilla on vahvat mielipiteet ja monta kertaa olen mieleni pahoittanut "kasvatusvinkeistä". Eniten mua on kyrsinyt imetysneuvot. Täysimetin 5,5kk ja koko sen ajan sain kuulla siitä että poika ei saa tarpeeksi ruokaa. Imetän edelleen, nykyään anoppi ei sano mitään, muljauttelee vaan silmiään. :D
Nyt osaan jo vähän jättää neuvot omaan arvoon ja yritän ymmärtää että hän vaan haluaa osallistua pojan elämään.
 
Voi jösses, mä olen kyllä ulapalla näiden juttujen kanssa! Ei tullut edes mieleen, että sillä mekolla itsessään olis joku uskonnollinen merkitys. :/ Ehkä tähän tarvittaisiin jonkun vastikään pakanoituneen ehdotus? :D
 
Cedju: Joo en minäkään ollut mutta sit rakas Google kertoi että sen merkitys on jotenkin näin että siinä puetaan Kristus lapsen päälle. Ja tällasesta pakanasta se kuulostaa jokseenkin huvittavalta, vaikkakin kunnioitan myös niitä jotka uskovat. Jokaisella meillä on se oma juttu ja sit on meitä joilla ei ole tarkalleen sitä omaa juttua ja sehän tekee siitäkin sen oman jutun :)
 
Meillä luultavasti edessä myös tämä kaste- keskustelu anopin kanssa. Emme kuulu kirkkoon ja lastamme ei myöskään tulla kastamaan. Appivanhempani eivät tiedä, että erosimme molemmat kirkosta nelisen vuotta sitten. Anopillani on hyvin vahvat mielipiteet monesta asiasta ja emme aina ole ihan samoilla linjoilla. Mieheni on onneksi sen sorttinen, että asiasta ei sen enempää tarvitse anopin kanssa keskustella, vaan päätös on meidän olipa hän mitä mieltä tahansa. Mutta odotan kyllä innolla tämän asian julki tulemista. [emoji28]
 
Mun miehen siskon ensimmäinen lapsi sai kasteen, toisen kohdalla olivat jo eronneet kirkosta, mutta halusivat käyttää nimiäisissä kastemekkoa, koska se oli ollut suvussa kaikilla lapsilla. Kolmas kuoli kohtuun ja mekko puettiin arkkuun hänen päälleen, joten neljännellä oli nimiäisissä ihan vain valkoinen Lindex (tms.) mekko päällä.

Itse kuulun kirkkoon, en sen uskonnollisuuden vuoksi, vaan mielestäni kirkko tarjoaa ihan hyödyllisiä "palveluita". Esimerkiksi kerhoja, jotka ovat kalliimpia kirkkoon kuulumattomille. Meillä on ihan huippu pappikin, joka ymmärtää, ettei meidän perheessä välitetä mistään Jumalaa ylistävistä kastetilaisuuksista. Häissäkin hän soitti kitaralla Pulmusten tunnarin, tosin me ei pidetty edes kirkkohäitä (meidät vihittiin ulkona järven rannalla).
 
Todella rasittavaa, jos aletaan jo tässä vaiheessa odotusta neuvoa ja ohjeistaa jos missäkin asiassa. Itse ainakin siirtäisin ongelmaa eteenpäin sanomalla jotain ympäripyöreää, että mietitään sitä sitten myöhemmin. Ja sitten viime tipassa ilmoittaisin, että näin asia hoidetaan. En vaan jaksaisi inttää yli puolta vuotta jostakin asiasta turhaan. Tai toki paras olisi, jos aloittajan tapauksessa mies saisi asian selvitettyä äitinsä kanssa heti, jotta se voitaisiin unohtaa, mutta jos se ei onnistu, niin sitten harrastaisin aiheen välttelyä.
 
Dory: Indeed !
Nyt päätettiin tehdä niin että sivuutetaan aihe, kerrotaan että tavat kuinka hoidamme muodollisuudet ovat vielä avoinna. Piste.
Toivotaan että tällä tavoin saan olla ihan rauhassa ja keskittyä vaan olemaan raskaana :)
 
Esikoista odottaessa ja esikoisen ollessa ihan pieni neuvoja sateli joka suunnasta. Onneksi nyt osaavat jo olla hiljaa tai sitten vaan kertoa nätisti miten he ovat tehneet ilman painostusta. Enemmän ärsytti kun alkoi jo tulla näitä kyselyitä ''ootteko seuraavaa/pikku sisarta miettineet?'' Etenkin jos kyselijä valitsi just kuukautisten ekan päivän kun oltiin jo pitkään yritetty ja yritin siinä sitten nieleskellä katkeruutta. :confused:

No nyt on jo oletettu että olen lopettanut/lopettamassa imettämistä, laittamassa esikoisen tarhaan/kerhoon tai/ja siirtämässä esikkoa omaan sänkyyn/huoneeseen. :rolleyes: Sit saan pitkiä katseita kun puhun tandemimetyksestä, perhepedistä ja kotihoidosta... :grin
 
Ah, se hyvä puoli kyllä on kun asuu kaikista sukulaisista ja ystävistä kaukana, että harvemmin kukaan on tyrkyttämässä ohjeita. :D Vaikka joskushan niitä ohjeita ja fyysistä tukea kyllä kaipais...
 
No joo eihän tämä täällä mennyt niinkuin elokuvissa ja meidän päätös pitää ihan vaan pippalot oli suuuuuri järkytys ja shokki ja ihan kauheeta...Mutta meidän lapsi, meidän päätös :happy:
Varmasti tähän asiaan joutuu vielä palaamaan viimeistään kun lapsi syntyy mutta se on sen ajan murhe!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top