Ooh, täältä löyty tämmösiäki keskusteluja ku rupesin selaamaan :D Pakko itekki kommata ku osu omallekki kohalle. Itellä kans yks keskenmeno takana jonka sain 1 ja puoli vuotta sitte. Sillon mulla oli aivan järkyttävä se alkuaika, jo viikolla 5 rupesin oksentaan ja voimaan pahoin. Mittään pystyny tekemään. Sitte ku soitin neuvolaan ja sain ekan neuvola-ajan viikolle 9 niin kaks päivää ennen sitä neuvolaa meni kesken. Jouduin sairaalaan tiputukseen ku vuodin niin paljo ja kolme päivää olin tarkkailussa kouristelujen takia. Nooh, nyt ku sitte tulin raskaaksi ekan kerran keskenmenon jälkeen niin tää toinen raskaus oli ekoilla viikoilla täysin oireeton, en ois ees teheny mitään testiä mutta ku miehellä oli joku krooninen pääkutina että ootan vauvaa :D ja oikeessa oli. Vaadein jo heti ekoilla viikoilla päästä neuvolaan omin silmin kahtoon että se syke sielä on että sai mielenrauhan, pelotti jumalattomasti ku mitään oireita ollu että jos jotaki on sattunu. Viikolla 9 mulla vasta ekat oireet tuli pahoinvointina ja vaikka mitä ihmeellistä muutaki vaivaa, hyvinki herkästä on täällä neuvolatätille soitettu että onko normaalia se ja se asia. Yhtään oireetonta päivä ei oo nyt onneksi ollu ja ostin kotidopplerin kotia jolla pystyy vauvan sydänäänet ja liikkeet tarkistamaan jos tuntuu että kaikki ei kohillaan oo :) Eihän niille keskenmenoille oo mitään selittävää syytä, joskus luonto vaan hoitaa asiansa miten tahtoo eikä niitä pysty mitenkään estämään. Joillain ei niitä oireita oo ollenkaan ja joillain niitä on koko ajan ihan hermoromahukseen asti. Ja viikkoja ku on jo tuon verran teilläkin niin ei se ennää kesken mee, hyvin harvon ennää tuosa vaiheessa menee :) Täällä on nyt viikkoja 23+1 ja pelko on muuttunu pikkuhiljaa vaan luojan kiitos-fiiliksiksi ja uskomatonta että se oikiasti kohta syntyy :)
