Tukiverkoston tarve

newi

newi

Näppärä viestien naputtelija
Odotan ensimmäistä lastani (rv 13+0) avopuolisoni kanssa. Emme ole vielä kertoneet asiasta kummankaan vanhemmille/sisaruksille. Meillä kummallakaan ei ole oikeastaan yhtään ystävää. Raskaudesta ei siis tule paljoa puhuttua.

Raskaus oli todella toivottu, mutta nyt tuntuu että kaikki kaatuu päälle. (Myös avomiehelläni...) Muille raskaudesta kertominen tuntuu yhä vain vaikeammalle, vaikka selvästi tarvitsisimme muiden keskusteluseuraa asian kanssa... Muille kertomista vaikeuttaa myös se että olemme hyvin nuoria, emmekä usko muiden suhtautuvan asiaan kovin hyvin.

Onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia? Keskustellaan!

- newi ❁

Sent from my GT-I9195 using Vau Foorumi mobile app
 
Pitää vielä lisätä, että avomiehelläni on jonkinsortin psyykkistä alakuloisuutta, ja pelkään myös paljon hänen matalien mielialojensa vuoksi.. Apuahan hän ei tietenkään suomalaisena miehenä halua ottaa vastaan.

Sent from my GT-I9195 using Vau Foorumi mobile app
 
Oletteko puhuneet neuvolassa asiasta? Neuvola on kuitenkin matalan kynnyksen paikka ja apua kyllä saa. Perheneuvolat saattaa olla tosi kuormittuneita mutta tietysti voi olla myös yhteyksissä ihan tk-psykologiin tai psyk.sairaanhoitajaan.
 
Kiitos vastauksesta Aamu.

Emme ole puhuneet asiasta. Olen käynyt neuvolassa vasta kerran (11+0) ja lääkärikäynnillä kerran. Seuraava neuvola on vasta 3vk päästä, mutta aion puhua asiasta siellä ellei asiaan ole muuten tullut muutosta. Täällä meillä on mielenterveyshoitajia joihin olen ollut aiemminkin yhteyksissä muiden asioiden vuoksi, joten heihin voisin ottaa kyllä yhteyttä.

Yksi ajatus on myös ollut kertoa siskolleni raskaudesta, mutta pelkään menettäväni häneen senkin kontaktin mitä tähän asti on.

Sent from my GT-I9195 using Vau Foorumi mobile app
 
Minusta teidän kannattaisi kertoa perheillenne asiasta. Se olisi ehkä potentiaalisin mahdollisuus, josta saada näin alkuun tukea. Minua vähän huolestuttaa, jos olette jo raskauden alkuvaiheessa noin ahdistuneita, koska sen pienen lapsen kanssa vasta sitä tukiverkostoa oikeasti tarvitsee. No ei silti syytä huoleen. Neuvolassa kannattaa kertoa asiasta, niin he osaavat ohjata teitä oikean avun piiriin kuten mahdollisen kunnan perhetyön ja erilaisten kerhotoimintojen pariin sitten kun vauva on syntynyt. Kannattaa myös pyrkiä itse aktiivisesti rakentamaan ystävyyssuhteita. Täällä on moni esimerkiksi luonut kontakteja ja löytänyt ystäviä. Kannattaa mennä juttelemaan tuonne odottajien puolelle. Moni äiti etsii juuri tässä vaiheessa uusia ystäviä.
 
Ystävyyssuhteita aion rakentaa sitten kun raskaus on ns. yleisemmässä tiedossa ja voin avoimesti hankkia "samassa tilanteessa" olevia ystäviä. Ehkä olet oikeassa, että perheille täytyisi nyt kertoa. Ehkä sen jälkeen muillekin tutuille on helpompi kertoa ja tukiverkostoja saattaisi syntyä. Nyt olemme vielä hieman "yksin" asian kanssa.

Sent from my GT-I9195 using Vau Foorumi mobile app
 
Ymmärrän kyllä, että omille vanhemmille on vaikea kertoa. Itsekin jännitin sitä aikalailla, mut kerranhan se vaan kirpas :D eikä kannata pahoittaa mieltään, jos välittömästi reaktio ei ole riemastunein kun kertoo. Menee siinä monellakin hetki aikaa tuollaisten uutisten sulattelussa, mutta kohta hössötetäänkin jo täysillä mukana. Itse olen ainakin saanut suuren tuen vanhemmiltani raskausaikana ja vauvavuotena. Tehän alatte olla jo ihan varmoilla viikoilla ja pian alkaa näkyäkin jo. Siitä vaan kertomaan :)
 
Mä kannatan myös sitä että kertoisitte perheillenne raskaudesta. Ja vaikka olisivat alkuun järkyttyneitä niin heistä voi olla korvaamaton tuki.
 
Ja neuvolasta vielä sen verran että ole aiemmin yhteydessä sinne puhelimitse ja pyydä vaikka erillistä keskusteluaikaa. Käyntejä on alussa harvakseltaan mutta kyllä tarvittaessa saa ajan.
 
Vaikeaa voi olla, jos perheille kertominen saa aikaan negatiivisia vastauksia, jolloin tuntuu itsestä vielä raskaammalta. Reaktiot eivät silti välttämättä ole negatiivisia, tälläisessä tilanteessa voidaan yllättävästi myös lähentyä. Joka tapauksessa se kertominen on edessä jossain vaiheessa, joten ehkä se riski kannattaa ottaa. Silloin positiivinen reaktio auttaisi tämän hetken huonoon oloon.

Tukiverkostoista sen verran, ettei niitä tarvitse epätoivoisesti kerätä. Parempi, että ottaa rennosti ja tutustuu ihmisiin vain sen tutustumisen ja ystävyyden vuoksi. Me ollaan esimerkiksi pärjätty aika hyvin pojan kanssa ilman hoitoapua. Äitini on käynyt muutaman kerran hoitamassa, kun olen käynyt seminaarissa, mutta jos niitä ei olisi ollut, ei oltaisi hoitoapua vielä tarvittukaan. Poika on nyt siis 6kk ikäinen. Aina ei tietenkään tiedä, kuinka raskaaksi käy. Neuvolassa kannattaa myös avoimesti lapsen syntymänkin jälkeen puhua väsymyksestään, siitä välillä kyselläänkin siellä.
 
Kiitos vastauksista, olo on jo täällä parempaan suuntaan menossa. :) Kertominenkin alkaa jo tuntua helpommalta.. josko vaikka viikonloppuna sitten!

Sent from my GT-I9195 using Vau Foorumi mobile app
 
Takaisin
Top