Tukihenkilö

Meillä mies tulee mukaan. Hän kyllä voi pahoin herkästi mutta esikon syntyessä ei mitään tällaista ollut (tai ei ainakaan näyttänyt /sanonut) eikä olisi mistään hinnasta jäänyt pois lapsensa syntymästä <3 Kun tositoimet alkoi, pysyi mies pääni vieressä ja tsemppasi siinä. Meillä kätilötkin pyysi miestä pysymään mieluiten pääpuolella että he saavat työskennellä rauhassa ja mies keskittyä minuun olemalla lähelläni :-) Ihme kyllä en itse kaivannut mitään koskettelua vaan lyhyitä tsemppauksia ja rauhallisuutta jota mieheltä sain <3
 
Fuji sanoi:
Ite jotenkin tavallaan en just siks halua miestä saliin jos se synnytys onkin kovin kivulias. En usko että mies kestää kattoa mun kipuja.. Ja lisäks tiedän että sitä ällöttää eritteet.. Ja niitä nyt yleensä kait voi synnytyksen aikana tulla ties mistä päästä :D
Click to expand...

Joo, usein pääsee pieni määrä ulostettakin siinä synnytyspöydällä. Ihan luonnollistahan se on, mutta ei mun miehen tarvitse sellaista nähdä. En tiedä häiritsiskö se häntä mutta mua ainakin häiritsisi. Sen(kin) takia visusti yläpäässä.
 
Mies tulee mukaan : ) esikoisestakin oli mies mukana ja oli vahva tuki kun oli tosi piiitkä ja vaikee synnytys. Jos ei olisi miestä ollut mukaan niin en tiiä mitä olisi käynyt kun monesti sikiö sydänäänet laski nollaan eikä kukaan kätilö sieltä ennen tullut kun mies painasi hälytysnappia. Itse en siinä kunnossa tajunnut edes vauvan sydänääniä tarkkailla.. mun miehellä sairaala kammio mutta hyvin pärjäsi esikkon aikana ja ei kärsinyt synnytyksessä peloista. Minusta niin tärkee tapahtuma että olen erittäin innoissaan kun mies omatoimisesti halua päästö mukaan. Esikoiselleki onneksi hoitaja järjestetty. Äitini ja anoppi asuu 25min matkan päässä :)
 
Mies tulee mukaan. Hän on ollut mun paras tuki ja turva niin kauan kun ollaan yhdessä oltu ja haluaa tietysti olla mukana sekä mun tukena, että näkemässä oman lapsen syntymän. Koirien hoito tarvii jotenkin miettiä.
 
Meillä mies tulee mukaan, ei kumpikaan olla edes ajateltu mitään toista vaihtoehtoa. Esikoisen synnytin synnytysjakkaralla ja siinä mies oli kyllä hyvin konkreettisena apuna kun kannatteli mua aina ponnistusten välissä. Synnytysjakkaralla haluaisin synnyttää myös tällä kertaa. Just vitsailtiin, että siinä jakkarasynnytyksessä mies pääsee kyllä sen verran auttamaa että pitää laittaa hänelle tekniset vaatteet ja pitää ottaa molemmille palautusjuoma mukaan .
 
Meillä tulee myös mies mukaan. Pelkään synnytystä sen verran kovin, että haluan ehdottomasti jonkun tutun ja turvallisen ihmisen tueksi, eikä miehellä onneksi ole mitään sitä vastaan, päinvastoin. Jossain vaiheessa mietin doulan ottamista miehen lisäksi, mutta en taida raaskia/viitsiä. Jos vaan saadaan, niin otetaan myös perhehuone, että mies saa heti olla mukana tutustumassa pikkuiseen.
 
Rehellisesti sanottuna en kyllä olisi katsonut kovin hyvällä, jos mies olisi sanonut, ettei tule synnytykseen. Ei se ole minullekaan vapaaehtoinen, niin miksi sen pitäisi olla vapaaehtoinen miehelle? Hän sentään selviää katsomisella, minä joudun kärsimään kaikki kivut ja vauriot.
 
Mulla on jotenkin ihan alusta asti ollu sellanen olo etten halua miestä saliin mukaan mutta saa kyllä odottaa siellä sairaalassa jne.. En osaa yhtään sanoa miksi noin mutta jotenkin myös semmonen olo että huudan vaan miehelle sit siellä enkä halua sitäkään..
 
Itselle tulee jotenkin huono fiilis, kun mies ei tule mukaan tai että antaisin hänelle sen valinnan, että tuletko vai etkö tule mukaan synnytykseen.. Kyse ei ole siitä, etteikö hän haluaisi nähdä lapsensa syntymää tms, mutta hän ajattelee, että hänestä on enemmän apua kotona, kun katsoo lasten perään ja itse en halua stressata sen suhteen, että onko lapsilla koko ajan hoitaja/saadaanko hoitaja synnytyksen ajaksi.
Ainoa, mitä olen miettinyt, että jos jostain syystä joutuisi sektioon kesken synnytyksen, niin silloin kyllä haluaisin, että joku tuttu olisi vauvan kanssa.. Jos on suunniteltu sektio, niin siihen kyllä saa isäntä lähteä mukaan, jos vain pääsee tulemaan.
Minulle ollut tärkeää, että mies on käynyt minut heittämässä yli 90 km:n päähän, koska olen pärjännyt paremmin ilman häntä. Hän on elänyt kuitenkin omalla tavallaan mukana koko ajan.
 
Alise sanoi:
Rehellisesti sanottuna en kyllä olisi katsonut kovin hyvällä, jos mies olisi sanonut, ettei tule synnytykseen. Ei se ole minullekaan vapaaehtoinen, niin miksi sen pitäisi olla vapaaehtoinen miehelle? Hän sentään selviää katsomisella, minä joudun kärsimään kaikki kivut ja vauriot.
Click to expand...
Mulla on ihan sama fiilis. :D Ite asiassa otan tän asian ehkä liiankin itsestään selvyytenä. Kun neuvolan lappuun piti ruksia laittaa, onko isä tulossa synnytykseen niin tokaisin, että ihan yhtä syyllinen hän on asiaan kuin minäkin, joten onhan se ihme jos ei paikalla olisi. Ja ajattelen kyllä niinkin, että tarvin vahvan tuen ja turvan sinne, joten kuka muu kuin oma mies paikalla olisi.. Siskon perhe ja miehen koko suku asuu lähistöllä, joten lapsille ja koiralle kyllä hoitaja löytyy siksi aikaa. Toivon, että kaikki sujuu niin hyvin, ettei osastolla tarvitse yhtä yötä pitempään notkua niin sitten on perhe taas koossa. Mutta aikapa näyttää. Minun tuurilla tietysti vaavi päättää tehdä äkkilähdöt ihan kummalliseen aikaan ja miestä ei näy mailla halmeilla. Pitää siis plan b ehkä olla plakkarissa myös. :D
 
Puoliso on ihan ehdottomasti tulossa mukaan. Kun kysyin asiasta hän ihmetteli miten olen edes voinut ajatella ettei hän haluaisi olla mukana <3 uskon että saan häneltä kaiken tarvitsemani tuen. Lisäksi kun en asu Suomessa, en halua pyytää esimerkiksi äitiäni ottamaan lomaa, kun ei voi olla varma kuitenkaan milloin synnytys alkaa..
 
Mies tulee mukaan jos vain suinkin töiltään pääsee. On vuorotyössä ja reissutyössä joten on mahdollista ettei pääse ajoissa paikalle.
Sen varalta mietinnässä muut vaihtoehdot, jos äitini eläisi, pyytäisin häntä, mutta nyt parhaalta vaihtoehdolta tuntuisi koulutettu doula
 
Mies mukaan, jos pääsee/kerkee. Aikaisemmin ollaan aina tuurilla saatu lapset hoitoon ja synnytys alkunut, kun lapset ei ole olleet kotona. Miten käy tällä kertaa jää nähtäväksi. En varsinaisesti häntä salissa tarvitse, enkä varsinkaan ketään muuta. Oon ollut aika itsenäinen synnyttäjä ja kaikki turha pöhinä ympärillä häiritsee. En halua mitään selänhierontaa tai tsemppi sanoja, vaan hiljaisuuden. Mitä vähemmän kätilökään käy kurkkimassa, sen parempi. Riittää, kun kerkeää ottamaan koppia oikeella hetkellä. :grin
Mutta mies mukaan lapsen takia. Saahan se sitte leikkaa napanuoran ja räpsii kuvia. Meillä ei ole synnytykset olleet mitenkään ällöttäviä tai rumia, esikoista lukuunottamatta. Silloin oli piuhaa, letkua ja verta. Muissa ei lapsivettä ihmeempää tullut, lapsen lisäksi. Viimeksikin mies oli vahvasti sitä mieltä, että poika tuli vesiliukumäkeä pitkin maailmaan. :hilarious: Suolihuuhteluhan kannattaa ottaa, jos sotku inhottaa. Itse suosin sitä aina, jos ei ole läpi veto jo käynyt kotona. Viimeksi synnytys alkoi totaalisella vatsan ja suoliston tyhjentymisellä.
 
Itse olen miettinyt kutsuvani parhaan ystäväni, koska isä ei ole minun ja tulevan vauvan elämässä mukana... Ensikertalaisena ajatus synnytyksestä tai synnyttämään lähtemisestä jännittää, ei niinkään kipu vaan se tunne kun nyt tulee HOO hetki ja nyt pitää ponnistaa tai se että pääseekö ystäväni mukaan. Tämän lapsen jälkeehän tiedän olenko sellanen seuraneiti synnyttäjä vai haluanko ottaa tukihenkilön seuraavan lapsenkin kohdalla mukaan. :cat:
 
Mä taas en halua että kuvataan. Ei siksi että pitäisin synnytystä ällöttävänä vaan siksi että inhoan muutenkin että mua kuvataan.
Vauvaa mies saa kyllä kuvata ihan sydämensä kylllyydestä :D
 
Mies lähtee mukaan, koska suunniteltu sektio. Haluan että vauva pääsee heti oman isin hoivaa ku äitiä vielä paikataan.

Mies on ollut aikaisemminkin mukana niin miksei nyt. Esikoisen kohdalla kun oli hätäsektio, joutui jäämään oven taakse ja sanoi että oli pelottavin kokemus ikinä. Toisen kohdalla pääsi saliin mukaan ku leikattiin.

Oli meille molemmille tärkeää.
 
Meillä kävi esikoisen syntymässä niin, että mies oli mukana lähes koko ajan, lopussa "ajoin ulos". Alkuun supistukset oli niin pahoja että hän oli vaan henkisenä tukena ja seurana, näin punaista jos joku yritti hipaistakkaan.

Ponnistusvaiheessa kokeiltiin yhdessä jakkaraa, mutta siinä ei edennyt kun poika oli jumissa hartioista. Hän oli vielä vierellä tsemppaamassa kun väkeä alko tulla enemmän avuksi, mutta sitten tuli vaan tunne että miehen pitää mennä ulkopuolelle. Päätös tästä tuli ihan intuitiivisesti mutta jälkeen päin tiiän että siihen oli kaks syytä: joko synnytys olisi mennyt a) tosi pahasti pieleen ja oltaisiin menty hätäsektioon hyvinkin pian b) tosi rumaksi ja brutaaliksi sivusta katsojan silmin enkä haluais sillä hetkellä miehen kokevan kumpaakaan.

Näistä onneks kakkosvaihtoehto toteutui, ja vauva vedettiin neljän voimin ulos, onneks ei kumpaankaan jäänyt pysyviä vammoja. Olisin myös luultavasti henkisesti romahtanut lopussa jos mies olis ollu paikalla, koen että onnistuin vain ja ainoastaan tiukan kätilön avulla. Pyysin välittömästi miehen paikalle synnytyksen onnistuttua paikalle, ja hän pesi ja hoiti vauvaa ensimmäiset tunnit kun olin korjailtavana.

Nyt haluan miehen taas mukaan ja hän haluaa tulla, toivottavasti saa olla paikalla tällä kertaa koko toimituksen ajan :)
 
Mä oon pohtinu voiko olla kaksi tukihenkilöä. Mä en haluis mennä yksin sektioon, mutta miehellä on sellainen tilanne että hän ei vältämättä pääse tulemaan sinne. Joten onkohan se mahdollista antaa toisen tukihenkilön nimi joka voisi tulla mukaan jos mies ei pääse?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top