Toukomussujen vauva-arkea

Voi Joa! Kaikkea sitä joutuu pieni ihminen kestämään. Mut Joahan kestää kun on tommoinen supermies!

Jaksamista koko perheelle ja onnea uuteen kotiin.
Kunhan tilanteet tasaantuu niin tupareita odotellessa [;)]

ja ilmeisesti nähdään tosrtaina tapaamisessa?
 
Joalle ja vanhemmille todellakin voimia ja jaksamista!!Ootte aika pyörityksessä olleet.
Hiuksia ei oo täällä lähtenyt yhtään normaalia enemmän, aika jännä ilmiö, mulla tuntuu tukka olevan tuuheatakin tuuheampi  ja tosi hyvässä kunnossa. Ehkä se "karvanlähtö" alkaa sitten myöhemmin mulla...
 
Paavo vaan kasvaa ja kasvaa ja mun selkä on ihan kauhealla rasituksella ja vaivaa vietävästi.  Kiropraktikolle oon nyt sitten mennyt kun enää en jaksanut kitkutella ilman mitään apua. Onko kellään muulla kiropraktikko kokemusta? Onko auttanut?
Paavon viimeisessä munuaisultrassa juuri käytiin ja ensi viikolla kuullaan tuloksista.
 
Tää viikko oli tosi kiireinen ja sitten tänään möhläsin oikein super mokan...eli auton kanssa peruutin enkä huomannut ajajan puoleinen takakulma ei mahtunut kääntymään osumatta bensa-automaattiin. Mitenvoi ihminen tyriä näin lahjakkaasti?! On niin idiootti olo ja nolottaa ettei vähemmästä väliä. No lasku siitä tietysti tulee eli maanantaina sitten meitä valaistaan kuinka hintavaksi se peruutus koitui.
Pitäis kai vaan positiivisesti ajatella että ei sentään ollut ihmishenget vaarassa mutta kun olis tuonkin voinut välttää olemalla hiukan tarkkaavaisempi. [:@][&o]
 
Mimmulle ja koko perheelle voimia ja jaksamista. On teillä ollut rankkaa, ei voi muuta sanoa... Toivottavasti se tuosta vielä iloksi muuttuu, eiköhän tuossa yhden pienelle pojalle jo aika paljon vastoinkäymisiä. 
 
Kauheesti voimia Mimmu koko teidän perheelle! Kyllä pientä koetellaan heti elämän alkutaipaleella [:'(]
 
Voi Mimmu, ihan hirveästi voimia teille! Toivon koko sydämestä et kaikki on hyvin maanantaina!
Joa on kyllä sellanen pikku supermies että oksat pois![:)][:)]
Ja onnea uuteen kotiin!
 
Kiitos kaikille tsemppauksista! Kieltämättä nyt on sellanen fiilis että takki on tyhjä...Joa vielä heräili viimeyönä tunnin välein. Yhtään ei kärsiny ilman tuttia nukkua. Liekö sit niitä hampaita tähän samaan syssyyn kun hirveesti tykkää pureskella meidän sormia. Suorastaan hyökkää kiinni [:D]
 
Noniin,tää mamma on nyt kipiä. Jo mä ihmettelin,kun kauan kestää että tuun kipeeksi kun mies ollu kuumeinen ja räkänen monta viikkoa ja nyt sitten lomilla ollessaan tartutti minutkin..kurkku tuntuu karhealta ja nenä vuotaa,ei sen pahempaa vielä. Toivotaan,etten vaan tota lasta tartuta..
 
Voi Mimmu, kyllä sitä Joaa nyt koetellaan [&o] täälläkin sormet ja varpaat ristissä että viimeisin leikkaus olis onnistunut!!! Kovasti jaksamista teidän perheelle!!

Meille pukkasi ensimmäisen hampaan lauantaina [:D] Luukas ei oel yhtään sitä valitellut, mentiin mun vanhemmille niin mun äiti sieltä olohuoneen lattialta hetken päästä huuteli kun leikki Luukaksen kanssa että et sitten kertonut että Luukaksella on hammas?! [:D] Minä ihan hölmönä siihen että mitä?!! Mutta siellä se alaleuassa nököttää, pieni kärki hiljalleen kohoaa ikenen sisältä! Ja toinen tulee viereen ihan justiinsa. On muuten terävät nuo, syötin Luukakselle sunnuntaina banaania pieniä palasia käsin ja mokoma otti ja puraisi äippää vahingossa [:D]
 
Onnea Tirri Luukaksen ekasta hampista!! [:)] Meillä ei edelleenkään näy,kun valkosta vaan läpikuultaa alhaalta ikenestä,mutta ei näyttäs siltä,että vielä on tulossa...ehkä jonain päivänä yllättäen niinku teilläkin [;)][:)]
 
Olettepas te olleet ahkeria ajatustenvaihtajia. Pari päivää ollu taas pimennossa ja hirmusesti juttua tullu!!

Mutta joo..eihän se sit ollu onnistunut se perjantainen leikkaus  [&o]
Tai siis onnistui se mitä niiden pitikin tehdä mutta se ei auttanut asiaan. Eilen mentiin Meilahteen kontrolliin ja paineet oli edelleen 2 ja silmänpohja ja kerrokset näytti edelleen pahoilta. Ei siis muuta kun suoraan osastolle ja iltapäivällä leikkaukseen. 3. leikkaus 5 päivän sisään oli aikamoinen shokki... Lääkärit epäili jo että verkkokalvo olisi jotenkin tuhoutunut kun silmän eri kerrokset olivat irrallaan ja lytyssä eikä läppäleikkaus ollut auttanut. Olimme aikalailla hajalla ja pelkästään mustia pilviä pään päällä. [:(] Sitä oli vaan taas niin kovasti odottanut edes vähän hyviä uutisia. No sen verran tuli ettei ollut tilanne pahemmaksi mennyt viikonlopun aikana. Lääkäri totesi Joan silmän olleen kunnon Horror-silmä perjantaina eli todellatodella pahassa kunnossa. Eilen oli siis tarkoitus tutkia silmä kunnolla ja tehdä mitä vaan pystyy. Leikkauksen kestoksi oli arvioitu 1,5h mikäli mitään komplikaatioita ei tule vastaan. Nyt leikkaus kesti onneksi vain 45min ja tunti saliin viemisestä olin jo heräämössä katselemassa tuhisevaa poikaa <3

Joan silmässä oli suonikalvon alainen vuoto ja siellä oli siis verta. Silmä oli eilen aamulla vihertävä eli ei mitenkään päin normaalin näköinen. Pikkuisenko oli huojentavaa kun lääkäri sanoi että se selittäisi nämä kaikki oireet, irrallaan olevat kerrokset, värin yms. Löytyi siis syy!! Samaten ajankohta oli kuulemma hyvä tälle operaatiolle koska se vuoto oli tullut to-pe välisenä aikana ja se vie muutaman päivän ennenkuin veri muuttuu liukenevaan muotoon että sen ylipäätään saa poistettua. Samaten jos toimenpidettä olisi venytetty myöhemmälle niin olisi ollut hyvin todennäköistä että kerrokset olisi jääneet kiinni toisiinsa ja korjausleikkauksessa olisi tullut reikiä silmään jolloin näkökyky olisi ollut menetetty. Nyt on siis vielä jotain saumaa jonkinlaiselle näölle. Oltiin Joan kanssa yö sairaalassa koska operaatio tehtiin niin myöhään ettei ollut järkeä lähteä enää 21 maissa kotiin kun herra alko olla taas oma itsensä. Tänään aamulla lääkäri tutki taas tilanteen ja huokaisi itsekin helpotuksesta; tilanne näytti hyvältä!! Kerrokset oli alkaneet löytää ja palata paikoilleen. Tietysti kaikki ei korjaannu yhdessä yössä eli löysyyttä vielä oli mutta parempaan suuntaan ollaan menossa. Vihdoinkin tuli niitä parempia uutisia. Toki riskejä on edelleen ja huonoksi voi muuttua piankin mutta  nyt näytti hyvältä, pitkästä aikaa. Kaikkein pahinta on ollut kun ei ole tiennyt että mistä johtuu ja auttaako tehdyt leikkaukset...kun lääkäritkään eivät ole tienneet.

Mutta näin, torstaihin asti voi taas olla hyvillä mielin. Silloin mennään taas kontrolliin ja toivotaan parasta. Jos tämäkään ei auta niin lääkärikään ei enää tiedä mitä he voivat tehdä...toki valmistautuvat operoimaan jos tarvitsee mutta se mitä siellä tehtäisiin on kysymysmerkki.

Nyt menee taas reilusti tippoja eikä herraa sais pitää mahallaan ollenkaan. Kerroksilla helpompi työntyä omille paikoilleen kun on pään asento auttaa asiaa. Eipä voi sitten ollenkaan laittaa lattialle kun eihän tuo selällään pysy. Harmittaa vaan kun Joa on niin kauheesti reenannut konttausasentoa eikä se enää kaukana olisi että niin pääsis eteenpäin ja nyt ei saa sitä reenata [&o] mutta jostain on tingittävä muiden asioiden takia.

Ja edit: pikkaisenko koin kauhunhetkiä leikkaussalissa kun ensinnäkin tämä oli eka kerta kun mies oli mukana mutta ei saanut tulla mukaan saattamaan Joaa saliin ja toisekseen oli uusi anestesialääkäri joka oli laittamassa tippaa ennen maskinukutusta ilman puudutteita!?!? Mä olin ihan hätää kärsimässä, meinasin lähtee Joan kera pois koko salista! Miten voi käydä edes mielessä että aletaan noin pienelle laittaa kanyylia kun valmiiks jo huutaa niin ilman mitään puudutteitakaan? Kun aina on ensin maskilla nukutettu ja kaikki muu on tehty niin et me ollaan oltu jo poissa...onneks sit meni läpi kun sanoin et aina on maskilla nukutettu ensin... [&:]
 
Jaksamishalit taas Joalle! On se vaan urhea mies kun kestää kaiken tämän.
Onneksi syy löyty! Ja jos nyt silmäkin paranisi pikku hiljaa. Peukut pystyssä (ja Nellillä suussa)

Ja voimahalit koko teidän perheelle!
 
Voivoivoi Joa pientä! Toivottavasti pienet enkelit nyt olisivat Joan harteilla katsomassa, että asiat alkaisivat mennä parempaan suuntaan!
 
 
ALKUPERÄINEN: miiuhoo

Voivoivoi Joa pientä! Toivottavasti pienet enkelit nyt olisivat Joan harteilla katsomassa, että asiat alkaisivat mennä parempaan suuntaan!


Yhdyn tähän!
Hienoa, että syy löytyi!
 
Mimmu varmasti huojentavaa kuulla, että syy on nyt löytynyt (tai toivottavasti ainakin!!).
Ja nyt on sit helpompi hoitaa asiaa, kun tietää mitä hoitaa [:)] Jospa kaikki nyt kääntyisi parempaan päin [:)]
 
Täälläkin on peukut pystyssä Joalle ja koko perheelle, että viimeinen leikkaus olisi auttanut ja myös jäisi viimeiseksi.
Aikamoista rumbaa kun noin pientä joutuu noin paljon nukuttamaan [:(]
On se Joa vaan aikamoinen teräsmies (ja terästä taitaa olla vanhemmatkin) kun noin hienosti kestää koettelemukset!
Voimia täältäkin koko perheelle!!
 
Meillä on sitte eka korvatulehus toisella :((. Aloin eppäilä sitä, ko Onnilla on ollu nuhaa nyt viikon, alkaa päikkäreille kauhean huudon kanssa, pullosta juominen on yhtä taistelua ja muutenki vähä epämäärästä kitinää. Varattiin sitte aika lääkäriin eilen ja tänään päästiin. Lievä korvatulehdushan sieltä löyty. Täytyy toivoa, ettei tulis korvatulehuskierrettä, meillä ko miehen kanssa on ollu korvatulehuksia paljon :(.
 
Voi itku, nuo korvatulehduksetkin on kyllä tosi ikäviä... Ja Joa on jaksanut hienosti, siis ihmettelen todella miten Mimmu ootte saaneet jo jopa melkein kaikki tavarat purettua muuton jäljiltä tuossa hässäkässä?!? Meillä kesti purkaminen enemmän tai vähemmän kuukauden kun muutettiin tytön ollessa 3,5kk... [:D] Ja itseasiassa vieläkään ei oo kaikkia verhoja ja taulut puuttuu seiniltä. Pikku hiljaa...

Musta tuntuu, että mulla on sellaista alkavaa syysväsymystä ilmassa. Mulla yleensä aina jonkinasteista syysväsymystä ollut, ja toki nyt nuo yöheräilyt verottaa sitten vielä. Joskus oon ajatellu, että oli tosi onni että tyttö syntyi tuohon valoisaan aikaan. En tiedä miten olis jaksanut siinä jossain 1kk paikkeilla näitä pimeitä aamuja ja iltapäiviä... Noh, jospa se tästä kun alottaa taas tehokkaasti tuon kirkasvalolampun alla istuskelun ja yrittää jaksaa raahautua jumpalle ainakin kerran viikkoon...
 
Kyllä meiltä lääkärikin kysyi maanantaina että miten te jaksatte tätä pyöritystä mutta rehellisesti sanottuna, eihän meillä ole vaihtoehtoja?! En mä voi murtua sillon kun Joalla on paha olla ja pitää sitä lohduttaa...ja muutenkin miehen kans mietittiin et todennäköisesti kaiken tämän tajuaa kunnolla (antaa itselleen luvan ajatella asiaa) vasta kun se on ohi kokonaan. Mulla on ollu tapana kirjotella vähän niinkun päiväkirjaa noista Joan hoidoista ja kaikesta silmiin liittyvästä ja siinä samalla tulee itelle sit terapiaa kun saa purkaa tuntemukset paperille. Mut edelleen ihmettelen ettei olla saatu edes puhelinnumeroa mistään siltä varalta että tarttis itse apua...Onneks on hyvät tukiverkot.

Yumna tää muutto oli aika hyvä keino pitää ajatukset muualla. Raivolla laittelin viikonloppuna kämppää ettei olis tullu hiljasia hetkiä tai tarvinnu olla paikallaan et ois ehitiny miettiä asioita. Ja toisaalta kun tultiin perjantaina Meilahdesta kotiin niin olkkarissa ei näkynyt edes lattiaa...pikkusen motivoi kun piti saada lattialle tilaa et Joa pääsee jumppailemaan. Nyt ei saa sitäkään tehä, höh. Toinen kun pysyy hienosti jo hetkiä ihan konttausasennossa ja intoo olis lähtee siitä liikkeelle...
 
Yumna eläs nyt, me asuttiin edellisessä osoitteessa 3v ja silti voitiin muutama laatikko viedä makkarista ihan suoraan laatikoissa uuteen asuntoon kun muutimme [:D]
Että näin nopeeta meillä tää purkaminen - eikä ollut edes vauvaa tai muita hässäköitä sotkemassa. Laiskuutta vain...
 
Takaisin
Top