Toukokuun tuumailut

[judit]

Aloitetaan uusi ketju kaikelle ajankohtaiselle epämääräiselle jutustelulle.

Kohta alkaa viimeinen raskauskolmannes, mutta sitä kuuluisaa keskiraskauden energiaboostia ei ole näkynyt. Ehkä olen vain perusluonteeltani sen verran sohvaperuna että edes raskaushormonit eivät muuta minua paikasta toiseen singahtelevaksi ja nurkkia hammasharjalla jynssääväksi duracell-pupuksi... Odotan vain kuukauden päästä koittavaa lomaa ja lasken jäljellä olevia työtehtäviä. Täytän tällä viikolla 35 ja edessä on ensimmäinen pitempi tauko työelämästä. Huomaan nyt, että viime vuodet on olleet tosi hektisiä ja kaipaan rauhoittumista. Vaihdoin puolitoista vuotta sitten asuinmaata ja ammattia, mutta tuntuu, että en ole vieläkään löytänyt omaa paikkaani. Ehkä alitajuisesti odotan, että vauvavuosi tuo valaistumisen siihen, mitä haluan tehdä "isona". Ehkä ei, tai ehkä kuluva vuosi tuo uudenlaista motivaatiota nykyiseen työhön (joka siis sinällään on mielekästä, olen vain väsynyt).

 

[Känkkis]

Sama täällä, toinen jalka on jo pois työelämästä, leveä hymy valtaa mielen aina, kun saa laittaa työtehtäviä jo sivuun ja siirtää muille.
Esikoista odotan, ja valtava vauvakuume iskeny. Minä joka en ole koskaan ymmärtänyt lapsista hössöttäviä, oon nyt itse se kaikista pahin. Vielä ehkäsyn poisjättämisen aikaan minulla ei ollut minkäänlaista "vauvakuumetta". Ja nyt tämä tuleva käärö on vallannut mieleni täysin. Jokainen potku tuo (ainakin tähän mennessä, kun vielä ei ole kivuliaita) iloa ja onnen tunnetta, ja juttelen lapselleni todella paljon :DKoitan vain säästää ihmisiä ympärilläni, kun kaikkia asia ei kiinnosta, luonnollisesti-
Näin sitä ihminen vain muuttuu.

 

[Hele81]

Moro!

Tämä foorumi kohteli minua kaltoin. Talvella nämä keskustelut meni ihan juntturaan enkä saanut palautettua salasanaa tai luotua uutta pariin viikkoon - oli vissiin joku megapäivitys järjestelmässä, kun on ihan uuden näköinen tämä sivusto - ja sitten hermostuin enkä jaksanut yrittääkään ennen kuin nyt.

Oli kyllä sen verran erikoinen tuo alkuraskaus että oksat pois. Ykköstä odottaessa ei ollut pahaa oloa eikä juuri mitään vaivoja tai komplikaatioita. Tämä kaveri laittoi alusta lähtien oksettamaan ja kramppaamaan ja 8. viikolta alkoi kauhean massiiviset vuodot, joita sitten tutkattiin päivystyksessä asti ja kolmessa ylimääräisessä ultrassa joissa ei näkynyt mitään sytä, ennen kuin 12. viikon ultrassa huomatiin toinen, tyhjentynyt ja verellä täyttynyt sikiöpussi. No siitä kehkeytyi hematoomakakku kohdunsuulle ja sauna- ja urheilukielto, ja vasta rakenneultrassa todettiin että voi alkaa silleen "oikeesti odottamaan". Huh! Sain vaihdettua kuitenkin työpaikkaa ja olen rennossa toimisto-kesäduunissa 50 % työajalla tuonne heinäkuun puolenväliin asti voimien mukaan, tosi hyvä järjestely. Esikoisen hoitojärjestelytkin sujuu nyt kesäksi ihan mainiosti.

Mutta nyt siis voisin roikkua keskusteluissa mukana kun tekniikka tukee. LA on tarkentunut 27.8., tyttö tulossa, toinen lapsi, OYS synnäri, ikää äipällä 31v.

Vauvakuume nostaa pikku hiljaa päätään, kun mahaa ei voi enää olla huomaamatta, pieni jalkapohja koittaa tulla kyljestä läpi ja tuli ostettua jo parit pinkit potkuhousutkin unisex-poika-vaatteiden rinnalle. :)

Tukevaa toukokuuta kaikille...!

 

[Kunusiini]

Hei Hele81! Tulin tuolta syyskuisten puolelta katselemaan kuulumisia tänne. Mukavaa kuulla, että teilläkin on selvitty hematoomasta ja vuoteluista! Ihanaa, että näissä tosiaan saattaa käydä usein hyvin.

Minäkin vuosin viikolta 6 viikon 19 alkuun, kolme massiivista punaista verivuotoa ja niiden väleissä ruskeaa tiputtelua viikosta toiseen. Sain lääkkeitä ja kerran kävin tiputuksessa asti. Ei liikuntaa, ei seksiä, diagnoosina uhkaava keskenmeno. Utrauskertoja on ollut 13! Mutta sitten se iso hematooma viimein vuosi tyhjiin ja hävisi. Meillä ei löytynyt mitään muuta syytä, kuin että joku verisuoni olisi vain spontaanisti auennut. Rakenneultrassa kaikki oli juuri niin kuin pitää <3 ja pieni poika siellä kasvaa (ja potkii!!)!

Nyt viikko 23 ja elämä tuntuu ihanalta! (Lukuunottamatta liitoskipuja, aargh...)

 

[Känkkis]

Hele81 ja Kunusiini

Hurjalta kuullostaa nuo teidän kokemat koettelemukset. En voi ku silmät pyöreenä lukea, ja miettiä että mistä kaikki se voima siihen, mitä huolta olette kantaneet asioista. Minä varmaan sekoisin jos tähän tulis viä ylimäärästä, kaiken uuden ja erilaisen lisäksi.
Kaikesta huolimatta hyvää odotusta teille molemmille :)