Itselläkin harvemmin tulee enää kirjoiteltua tänne. Kait se on tätä, että arki alkaa hakeutumaan omiin uomiinsa ja vauva-ajan kupla alkaa puhkeamaan. Onhan tässä äityislomaakin paljon enemmän takana kuin edessä, muutama viikko vielä niin poika on jo 8 kk!! Hurjaa, mihin tämä aika rientää. Vaikka harvemmin käynkin, niin muistissa on vielä se korvaamaton vertaistuki, mitä täältä vaikeampina aikoina sai ja täältähän teidätkin ainakin satunnaisesti löytää, kun apua taas tarvii ja varmasti vielä niitäkin hetkiä tulee :)
Meillä mennään lyhyitä matkoja ryömimällä eteenpäin, tyyli on hyökkäävä ja etenemistä edesauttaa esim. isoveljen lelu, ei niinkään ne omat vauvalelut.. ne kait on jo niiiiin nähtyjä :) Suurin osa ajasta kuitenkin vielä pakitetaan ja pyöritään navan ympäri. Konttausasennossa osaa jo siirrellä jalkojaan oikein sujuvasti mutta kun kädet pysyy liimattuna alustassaan niin tuo tyyli ei vielä vie mihinkään mutta sekin hetki koittaa varmaan ihan pian, että osaa ottaa kädetkin mukaan :) Eilen vääntäytyi eka kertaa konttausasennosta istumaan eteenpäin tukien ja siitä sitten kallistuikin hetken päästä taaksepäin ja kaatunut olisi, ellei olisi ollut isoa pehmolelua takana. Niistä suojeluheijasteista sen verran, että nehän testataan tosiaan neuvolassa ja niiden löytyminen tarkoittaa sitä, että esim. istumista voi alkaa harjoittelemaan mutta itse suojeluvaistot tarvii kuitenkin treenausta, eli refleksit ei ole vielä kovin nopeat, jos meinaa kaatua. Eli paljon tukemista tulee ainakin tämä nuorempi tuossa touhussa tarvimaan. Tämä on itselle ihan uutta, kun esikoinen ei tosiaan juurikaan muksahdellut vaikka huomattavasti nuorempana nämä istumistouhut ym. aloitti. Tuolla neuvolaketjussa taisi olla aiemmin jotain juttua näistä heijasteista niin sillä tuli mieleen :).
Ruokaa menee edelleen vähäisenlaisesti alas, hedelmäsosetta saa joskus melkein pilttipurkin menemään ja neljän viljan puuroa menee hedelmäsoseen kanssa kohtalaisesti. Oikea ruoka siis tökkii. Korvikettakin on maisteltu eikä siitä ainakaan mitään oireita tullut mutta enpä ole sitä mitään isoja määriä saanut vielä menemään. Yöt nukutaan kohtalaisesti, edelleen syödään kaksi kertaa yössä mutta päiväruokailua pitäisi kyllä lisätä, että voisi niistä vieroittaa mutta eipä sinne suuhun voi väkisinkään mitään laittaa. Olen ottanut neljännen kiinteän aterian mukaan, jotta edes jotain menisi alaskin. Viidettä on toistaiseksi aika mahdoton saada sovitettua päikkäreiden ym. vuoksi
Eroahdistusta podetaan ainakin meillä, välillä ei ole kuin sylissä hyvä ja nimenomaan mun sylissä. Välillä mies ei kelpaa lainkaan vaan huutaa pää punaisena, ennen kuin pääsee mun syliin vaikka olen antanut heidän kyllä olla kahdestaankin ja mies mielellään hoitaa. Lattialla viihtyy ihan hyvin, jos olen näkösällä ja huomioimassa häntä :)
Parhaimpia juttuja hänen mielestään on nyt esim. repiä oma sukka pois jalasta vaikka kesken syönnin ja hörähtää aina kun se irtoaa. Sen jälkeen lopettaa syöminen ja keskittyä sukan natustamiseen ja nauraa, kun yritän ottaa sukkaa pois. Edelleen kaikki vauhdikkaat jutut on parhaita ja lennätys on suurinta hupia. Ulkona käytiin myös keinumassa vauvakeinussa, sekin oli hauskaa :)