Toukokuun turinat

Keskustelun 'Laskettu aika maaliskuussa 2011' aloitti belly, 1 touko 2011.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. belly Aloittelija

    Toukokuu ja vappu on koittanut! Mukavaa alkanutta kuuta kaikille ja nautitaan lähestyvästä kesästä ihanien vauvojen kera! :-)
  2. Picsu Peruskäyttäjä

    Voi että, kun aika rientää! Tuntuu, että vielä äsken me kaikki tuskailtiin masujen kanssa ja nyt kaikki hoivailee omia vauvojaan kuin mitkäkin konkarit! emoticon  Ihanaa miten asiat muuttuu, mutta toisaalta on vähän ikäväkin sitä odotusaikaa... emoticon

    Meillä tytteli kääntyi tänään ihan itse kyljelleen ja melkein jo vatsalleen!! Siis tämä mamma ei ihan oikeasti pysy mukana tässä kehityksessä ja ajan kulumisessa!! Tiistaina meillä jo jälkitarkastuskin ja kaikki....

    Onko muuten kellään tullut mitään yllätyksiä vauva-arjen kanssa vai onko kaikki mennyt ajatusten mukaan? Itelläni muuten kaikki mennyt vielä tuoreesta muistista, mutta tuo oman ajan olemattomuus välillä ottaa koville. Tiedän, että tätä ei kauan jatku, mutta silti välillä se ahdistaa... Välillä ei oikeasti ole aikaa edes syödä kunnolla ja se vaikuttaa niin koko olemukseen kuin maidonkin herumiseen... Paino tippuu ihan liikaa ja voimat uupuu. No tää on taas tämmöinen vaihe, eiköhän tää pian taas muutu. emoticon

    Mutta ihanaa, kun kesä on pian täällä! Terkkuja kaikille! emoticon
  3. Kellitys Ihastunut foorumiin

    Sanopa muuta, Picsu! Hetki sitten vasta itse kukin tuskaili mahan ja vaivojen kanssa, mutta nyt on tuskailut vaihtuneet vähän erilaisiin touhuihin. Meillä sujuu ainakin vielä varsin hyvin. Ollaan onneksemme vältytty pahemmilta mahavaivoilta ja yöt sujuvat paremmin, kuin olin odottanut. Tietysti sitä yritti henkisesti varautua siihen, että öisin joutuu joskus valvomaan ja että olisi sitten itse hyvin väsynyt, mutta neiti on kyllä nukkunut joka yö varsin hyvin. Toki se joskus heräilee vähän useammin syömään, mutta kun se öisin ei tee yhtään mitään muuta kuin syö ja nukkuu, niin saa siinä itsekin varsin hyvin levättyä. Taidan simahtaa varsin nopeasti yöllä itsekin, kun vaan neiti on saanut syötyä. :D

    Noiden öiden lisäksi minut on yllättänyt oikeastaan se, miten luonnostaan tuo pienen lapsen hoito sujuu. Olin varautunut siihenkin mahdollisuuteen, että siinä olisi kovasti opettelemista ja että voisin olla vähän ymmälläni välillä, mutta hyvin luonnolliseltahan tämä tuntuu. Itse kun olen sitä sorttia, joka vaatii itseltään täydellistä onnistumista asiassa kuin asiassa, niin helposti sitten stressaan pikkujutuista, mutta onneksi nyt vauvan kanssa ei ole ollut sellaista. Kyllähän tuo työllistää kuitenkin niin täydellisesti, että väsyy sitä jo muutenkin. :D Aikaa omille jutuille olisi tietty kiva saada enemmän, mutta pitää nyt nauttia näistä hetkistä, kun kasvavat kuitenkin niin nopeasti nämä pienokaiset. Jälkitarkastus torstaina ja jos siellä saa luvan aloittaa taas ratsastuksen, niin sitten tämä äippä rupeaa taas käymään ratsastamassa. Näin alkuun ainakin jos käy kerran viikossa, mutta ihanaa olisi jo sekin.

    Toivotaan lisää aurinkoisia päiviä, jotta on mukava vaunuilla pienokaistemme kanssa! :)
  4. kristar Aloittelija

    Toukokuisista tulin tänne urkkimaan, kun en ole varma huomataanko viestini kirpputoriosiolta..

    Ostaisin mielelläni äitiyspakkauksen kestovaippoja. (ÄP 2010 kushies all-in-one-vaippa ja mio kuori+sisävaippoja.) Mielellään ihan uutena tai vähän käytettynä. Pyydän ottamaan yhteyttä sähköpostilla krista.saro(at)gmail.com. Laitathan valmiiksi hintapyynnön plus postikulutiedot viestiin mukaan.

    Meillä on LA 12.5.2011 joten ethän hermostu jos en heti vastaa mailiisi..! :)

    KIITOS.
  5. Picsu Peruskäyttäjä

    Ihanaa äitienpäivää kaikille! emoticon

    Toivottavasti päivä on ollut kaikilla oikein mukava ja ikimuistoinen uusien vauvojen kera!! emoticon

    Olisipa muuten mukava tietää miten kaikilla menee. emoticon Täällä kun on kovin hiljaista ollut... Tosin vauvojen kanssa aika kyllä rientää.

    Ihanan aurinkoisia päiviä kaikille! emoticon
  6. Nannasu Peruskäyttäjä

    Heippa vaan kaikki... mä olen enempi siirtynyt kirjottelemaan tuonne facen puolelle, kun sielä roikun muutenkin aina kun ennätän.
    Tääl on mennyt vauva-arki vielä vanhasta muistista, vaikka siitä edellisestä vauvasta on hirmusen monta vuotta aikaa! Oman ajan puute taas yllätti... oli niin tottunut jo siihen että oli sitä omaa aikaa, mutta nyt ei tosiaan taho ennättää edes syödä. Kyllä se siitä aikanaan helpottaa ja sit taas surraan sitä kun vauva ole enää niin vauva eikä kaipaa huomioo joka hetki :)
    Meillä sais kyllä tuo isäntä osallistua enempikin vauvan hoitoon, mutta se pelkää vissiin hoitaa sitä, ainakin yksinään... ja kakka vaippaa ei ole vieläkään vaihtanut, tulee muka oksennus! Hitto mikä NEITI :D joskus ärsyttää moinen, mutta kait se sitten joskus...
    Mites isit, vaihtaako kaikki jo sujuvasti vaippoja?
    Äitienpäivästä puheen ollen... sain ihan ite keittää kahvini ja ostaa kakkuni! Isommat lapset muistivat kyllä äitiä mutta isäntä veti tyynesti sikeitä, niin kuin aina! Hitto soikoon nyt mä rutisen teille tosta saamattomasta ukostani... ei se joka asiassa ole tollanen, mutta se ei osaa todellakaan muistaa ns. merkkipäiviä ja nukkuu mieluummin kun herää, oli sitten päivä mikä hyvänsä. Ihmettelen joskus kuinka se pääsee aamusin töihinsä! xD
    No mut äitienpäivä meni ihan muuten mukavissa merkeissä, kyläiltiin mummujen luona ja vietiin itse tehtyjä kortteja heille :)
    Eipä tässä sen kummosempia tällä kertaa.. kirjottelen taas kun jakselen niin ja kerkiän ;D
    Kesäiset terkut kaikille!
  7. Sus Aloittelija

    Hei vaan kaikki, pitkästä aikaa. Poika pitää kiireisenä, niin ei oikein ehdi roikkua netissä.
    Meillä toukka on jo reilut 2,5 kk ja kysyisin teiltä noin samanikäisten vanhemmilta että kuinka pitkä syöttöväli teillä on? Taisin noudattaa neuvolan neuvoja aiemmin hiukan liian sokeasti (eli sitä "anna ruokaa aina kun vauva sitä haluaa") ja nyt sitten ollaan tissillä mielestäni hiukan liian tiheästi, eli ehkä myös silloin kun ei välttämättä ole niin nälkä, mutta tekee mieli vähän imeskellä... Joko haetaan apuja rauhoittumiseen tai jotain muuta, mutta ei nälkään. Meillä syötiin jo hetki 3 tunnin välein, mutta nyt mentii takapakkia taas noin 2,5 tuntiin ja allekin.Eikö ole hiukan tiheään? Poika on aika isokokoinen, pari viikkoa sitten neuvolassa jo 62 cm/7,1 kg, onko se sitten syy vai seuraus.
    Kuinka kauan vauvaa siinä sitten aktiivisesti imee / muuten viihtyy? Muutama viikko sitten oli niitä maratonimetyksiä 45 min (josta varsinaista ruokailua ehkä 20 min), ja nyt poika on sitten niin kiireinen, että ei hän ehdi kuin 10 min hotkaista ja sitten haluaa jo pois. Liittyy ehkä myös tuohon tiheään syöttöväliin.
    Ja kiireinen on myös niin, ettei hän ehdi oikein päikkäreitä nukkumaan. Vakavasti ottaen meillä on pieni päiväuniongelma, liittyy ilmeisesti syvän ja kevyen unen sykliin. Onko muila kokemuksia? Apuja? Ajattelin jo tummempia verhoja, jotta pysyisi huone hämärämpänä, jos vaikka valolla olisi joku osuus asiaan. Yöllä nimittäin nukkuu ihan hyvin, herää vain pari kertaa. Kaksi kertaa on nukuttu noin iltaysistä aamuviiteen, tosin äiti ei noin hyvin silti nuku, kun heräilen sitten itse vähän väliä, että vieläkö se tosiaan nukkuu... :)
    Vauva tosiaan kehittyy huimaa vauhtia, juttua riittää, sanavarasto on huima (guu, hee, grr, jne jne) ja asiantuntevia lausuntoja tulee aiheesta kuin aiheesta. Ja naurutkin tulee usein juuri oikeaan paikkaan (eli kun isä on sanonut jotain "järkevää" emoticon ). Käymme välillä pitkiä keskusteluja. Sormet alkaa löytyä, peukku on jo mennyt monet kerrat suuhun, vaikka kyllä koko nyrkki vielä maistuu paremmalta. Viime viikolla käännyttiin ekaa kertaa selältä kyljelleen, mahallaan ollessa olisi HURJAT menohalut, mutta ei vielä oikein voimat riitä. Mutta kohta mennään ja lujaa. Vaatteet jää pieniksi todella nopeasti, ja uusien hankinnassa ärsyttää, miten suuret erot eri merkkien välillä on vaatekoossa. Tutan vaatteet tuntuu olevan aika reiluja, NameItin tosi kapeita jne. Enää en osta mitään pelkän kokonumeron perusteella, vaan otan kauppaan mukaan jonkun mallivaatteen, johon vertaan kokoa. 
    Kylpyhetket isän kanssa on varsinaisia vesiurheilutemmellyksiä, ihan kuin tuo amme olisi 50m uima-allas, polskii sellaista tahtia, että uimariura ei ole ollenkaan mahdoton ajatus. Ja isälläkin on hauskaa. Haittapuoli sitten on, että meno on niin vauhdikasta, että se on sellainen aktivointihetki, että uni ei sitten ihan heti tulekaan, mutta en ole hennonnut isälle tästä kovin tiukasti sanoa, hänhän sen vauvan sitten illalla nukkumaankin laittaa, vähän välillä olen vihjannut, että sellainen RAUHOITTAVA kylpy olisi nyt paikallaan. Mutta kun vauvan nukkumaanmeno venyy, niin vanhempien yhteinen aika vähenee.
    Yllättävän kiireisenä tuollainen pikkuotus äidin pitää, etenkin tuo päikkäriongelma tuo omat haasteensa, tuntuu, että koko päivä menee joko sänkyyn laittaessa tai sitten rauhottaessa, kun vauva herää ja haluaisi nukkua lisää, mutta uni ei tule. Sitten ollaan väsyneitä ja kränäisiä koko päivä. Menee päivä sellaiseksi silpuksi.
    Tulipas taas tekstiä. Mukavaa viikkoa kaikille!
  8. Kellitys Ihastunut foorumiin

    Meillä meni loppuviikko ristiäisiä valmistellessa ja juhliessa, ensimmäinen äitienpäivä hujahti ohi siten melkein huomaamatta. Kortin sentään sain, jotain pientä olisin toivonut lisäksi, esim. että tuo avopuoliso olisi leiponut jotain minua varten tai ostanut jonkin pienen lahjan, mutta se nyt jäi uupumaan. Tällä kertaa se tosin annetaan anteeksi, koska lauantaina olleista ristiäisistä jäi kyllä herkkuja sen verran, että turha olisi mitään ollut leipoakaan, ja kun ristiäisten valmisteluilta ei avokkikaan päässyt yksinään minnekään, niin ei lahjankaan hankkiminen onnistunut.

    Pikku-Liian kanssa meillä menee varsin mukavasti. Nyt on taas päivälläkin osattu nukkua välillä niitä tunnin parin unia, jotkut lelut kiinnittävät jo neidin huomion ja niitä katsellaan. Koiraakin katseltiin yksi päivä siihen malliin, että nyt oikeasti tajuttiin, että siinä on joku. :D Mutta kauhea, kun kasvavat nuo vauvat nopeasti! Kohtahan tässä pitää jo pienimmät vaatteet pakata pois, kun rupeavat jäämään pieniksi. Yhdet puolipotkarit on jo saatu laittaa sivuun, kun tyttö on kasvanut ulos niistä.

    Meillä onneksi mies kyllä osallistuu ihan kivasti vauvan hoitoon. On vaihtanut kakkavaippojakin. :D Toki itse hoidan vauvaa enemmän, mutta jos itse väsyy ja kaipaa lepoa, esimerkiksi silloin, kun neiti ei meinaa millään nukahtaa ja sitä pitää kanniskella, niin apua onneksi saa. Ja tällä viikolla ajattelin jättää Liian ekaa kertaa pariksi tunniksi isänsä hoitoon, kun lähden ratsastamaan! Jälkitarkastus kun oli viime torstaina ja sieltä asiasta kyselin, niin sain luvan aloittaa taas ratsastamisen, kunhan otan iisisti ja lopetan touhun, jos tuntuu pahalta. :) Saa nähdä, tuleeko miten ikävä tyttöä jo siinä ajassa. :D
  9. sanna_ Aloittelija

    Meillä neiti on huomenna tasan 2kk, mutta vielä nimeä vailla.  Sairaalassa syötiin 3 tunnin välein (tunti herättelyä, tunti syömistä, tunti unta...), ja sama meno jatkoi suosituksesta aluksi kotona. Tyttö sai korviketta rinnan lisäksi alusta asti, koska oma maito ei riittänyt. Onneksi neuvolassa sitten suosittelivat, että syötöt olisivat neljän tunnin välein, ja neiti alkoi itsekin heräilemään syömään, eikä tarvinnut enää herätellä. Alkuhöyryilyn jälkeen päätin, että kokeilen lapsen omaa tahtia, ja arki alkoi sujumaan mukavammin, kun omakin maito nousi paremmin ja nyt olemmekin olleet korvikkeetta. (Ihanaa, ei enää sitä jatkuvaa pullojen keittoa yms.!) Toinen puoli asiassa onkin ollut se, että kun maidonnousun toivossa annoin olla rinnalla ihan niin pitkään kuin halusi, niin tuntuu, että rinnalla ollaan välillä koko ajan. Meillä oltaisiin siinä tunti putkeen ihan helposti, ja jonkin ajan päästä sama uudelleen (ei mitään tuntien taukoa)... Maitoa ilmeisestikin tulee, kun paino nousee hyvin (nyt 5,5 kg), joten nälässä ei olla, vaan huvitissillä... Tutti ei kelpaa. Sylissä haluttaisiin muutenkin olla koko ajan.

    Ja ne unet... Meillä saatetaan aamupäivästä nukkua ulkona vaunuissa yli kolme tuntia putkeen, mutta loppupäivä onkin sellaista, että joskus nukutaan pidemmät unet vielä, joskus vain muutamat vartin nokoset... Parhaiten tyttö taitaa nukkua liikkuvissa vaunuissa, mutta montaa tuntia ei itsekään liikkeessä jaksa/halua olla. (Tytön nukkuessa kun on kuitenkin se aika, kun itse pääsee syömään, laittamaan pyykkikonetta, jne.) Rauhallisesta nukuttamisesta hämärässä ei ole ollut apua, kun toinen ei vain nuku. Ilmeisestikään en oikein osaa toimia itse oikein...  Yöllä onneksi nukutaan vain noin parilla lyhyellä herätyksellä. Vaikka yöunillle rauhoitutaankin vanhempien harmiksi vasta lähempänä puoltayötä. Mitään kunnon rytmiä ei siis vielä ole.

    Tytön isä vaihtaa kakkavaippaakin ja kylvetys on ollut hänen juttunsa. Ei pitäisi siis valittaa, mutta välillä tytön rauhoittelussa kaipaisi hieman apua, tai vaikkapa sitä rauhallista ruokataukoa itselle... Onneksi nykyisin on nämä aamupäiväunet! :) Ja ei mies täälläkään merkkipäiviä muistele.

    Täälläkin ensimmäiset vaatteet on saanut jo laittaa pois, ja isompaa kaivaa esille. Samaan tapaan kuin talvi yllättää aina autoilijat, mut pääsi yllättämään ekojen kestovaippojen pieneksikäyminen. Tuntui, että tyttö kasvoi yhdessä yössä niistä ulos! Merkistä tosiaan riippuu paljon vaatteiden sopivuus, meillä koot on nyt 60-68.

    Joku kysyi mikä on ollut yllättävintä. Ehkä oman jaksamisen riittävyys. Kuvittelin, että omaa aikaa ei olisi koskaan, mikä aluksi oli ihan totta. En vain osannut ajatella, että muutama viikko sellaista putkeen väsyttäisi itseä niin paljon. Nyt helpottaa, kun aamupäivällä ehtii laittaa ruokaa/pyykkiä yms. (eikä tarvitse stressata niistä niin) ja yöllä saa nukkua tarpeeksi, kun ei tarvitse nousta sängystä lämmittelemään pulloja ja imetys sujuu hämärässä makuuhuoneessa. Ei sitä omaa aikaa vieläkää ole "tarpeeksi", mutta itse jaksaa nyt paljon paremmin kuin ennen.

    Toinen yllättävä asia on se kuinka huonosti vaunujen kanssa pääsee liikkumaan! Nyt vasta tajuan kuinka liikkumisrajoitteisten elämä on tehty hankalaksi rapuilla ja kapeilla käytävillä/ovilla; ramppeja, tilavia hissejä, sähköovia ei ole ollenkaan tarpeeksi.

    Mutta vaikka mitä valittelisin, niin ihana tuo tyttö kuitenkin on. <3
  10. Pini Aloittelija

    Heipä hei kaikki :)
    Yritän ehtiä kirjoittelemaan tännekin, kun typy vetelee sitterissä sikeitä.

    Picsu kyseli, että onko mikään tässä vauva-arjessa yllättänyt, niin ehkä mut ainakin näin esikoislapsen kanssa yllätti se totaalinen oman ajan vähyys. Jotenkin sitä ennen vauvaa tiedosti kyllä, että on kiinni lapsessa jne, mutta se tuli tosi yllätyksenä, että vaikka ns. omaa aikaa on lapsen nukkuessa niin silti joutuu olemaan jatkuvassa "hälytystilassa". Kelaa jatkuvasti, että koska lapsi herää ja koska on viimeksi syöty, ehtiikö laittamaan pyykit kuivumaan ja kannattaako edes ajatella isompaa tekemistä kuten leipomista tai imurointia. Vaikka noin pieni lapsi nukkuu suurimman osan vuorokaudesta, niin toi jatkuva hälytysvalmius on todella kuluttavaa! En olis uskonut nauttivani näin huikeasti siitä pienestä hetkestä, kun mies on vauvan kanssa ja pääsen itse suihkuun tai laittamaan tiskejä/pyykkejä. Se on ihan luksusta!

    Meillä mies osallistuu ihan kiitettävästi vauvan hoitoon. Esim kylpyhetki on isin ja tytön oma yhteinen asia, johon minä en sekaannu. Mutta vaikka mies vaihtelee kakkavaippoja (ja kerran sai kakit päällensäkin kun neiti päätti hoitopöydälle päästää :D) ja pitää neitiä sylissä jne aina kun on tarvis, niin SILTI tuntuu ettei hän ihan vielä sisäistä tätä vauva-arkea ja mitä kaikkea siihen kuuluu. Iltavuoroviikkoina ja viikonloppuina hän pitää ihan itsestäänselvyytenä, että hän nousee aamulla kun tykkää, nappaa kahvinkeittimen päälle, istuu vessassa 45minuuttia, käy pari kertaa tupakalla ja syö aamupalaa ihan kaikessa rauhassa. Olis kiva joskus viettää itsekin rauhallinen aamu.. Nyt on vaan sellaisia aamuja, joihin oma syöminen ja hiusten harjaaminen ei ihan ekoina toimenpiteinä kuulu. Ne hoidetaan vasta, kun on vaippa vaihdettu, vauvalle yöppäri vaihdettu päiväkuteisiin ja syötetty ja seurusteltu ja saatu vauva ekoille torkuille noin 1,5 tuntia heräämisestä.
    Ihanaahan tää kaikki vauva-arki omalla tavallaan on, mutta voi luoja välillä niin raskasta!

    Onneksi ihania palkintoja arjen keskellä ovat vauvan ihana hymy ekaksi aamulla ja ilahtuneet kiljahdukset kun äiti sanoo huomenta. Nukutan tytön illalla myös usein tuohon rinnan päälle mahalleen, on niin ihanaa kun toinen nyssyttää nenä mun ihoa vasten ja selkeesti nauttii olostaan. Siinä vaan meinaa joka kerta tulla tippa linssiin ja niiden hetkien avulla kestää tän vaippa-äidinmaito-sekaiset hiukset ja puklua olkapäällä-rumban.

    Nyt mua kutsutaan, kirjoittelen taas kun kerkeän. Ihanan aurinkoisia kevätpäiviä maalismammoille <3
  11. Kellitys Ihastunut foorumiin

    Tämä mamma kävi eilen pitkästä aikaa ratsastamassa! :) Oli kyllä ihanaa. Vähän jännitti etukäteen, että mitenhän mahtaa sujua, kun on ollut niin pitkä tauko vauvan takia, mutta vanhasta muististahan tuo meni. Vähän on jalat vielä hakusessa, mutta kyllä ne sieltä pikkuhiljaa rupeaa löytymään. Ihmeen hyvin kesti kunto, sitäkin vähän epäilin, mutta aika hyvinhän sitä pystyi lenkkeilemäänkin raskausaikana ihan loppuun asti, joten ei kai se niin paljon ehtinyt sitten huonontua. Liia oli isänsä hoivissa sen vajaat kolme tuntia, jonka olin poissa. Oli ensimmäiset puoli tuntia työllistänyt isäänsä oikein kunnolla, mutta sitten rauhoittunut nukkumaan ja nukkunut koko loppuajan. Liian helpolla päästi kyllä, jos miulta kysytään. ;)

    Eilen meidän neiti myös nauroi ensimmäisen kerran ääneen. Ehkä maailman ihanin ääni. :D Harmi, että avokki sattui juuri silloin olemaan vessassa ja pesukone päällä, niin eihän se sitten kuullut koko naurua. Mutta se ei ollut sitä "höö"-ääntelyä, mitä neiti aiemmin on naureskellessaan päästänyt, vaan ihan oikeaa naurua. Toistaiseksi on jäänyt ainoaksi nauruksi, mutta eiköhän se kohta rupea lisääkin nauramaan. Ainakin höpötyksen määrä on lisääntynyt paljon.

    Mutta nyt neiti heräilee, joten lähden tästä katselemaan päivän ensimmäisiä hymyjä. :)

    Aurinkoisia ja lämpimiä hetkiä kaikille maalismammoille ja pikkuisille!
  12. belly Aloittelija

    Hellurei!
    Mitäs kaikille kuuluu? Foorumi hiljentynyt tyystin. Kaikki touhuilevat pienten kanssa :)

    Täällä nautitaan alkavasta kesästä! Pikkuinen on nyt 6,5vk ja hymyilee jo niin kovasti. Viikon päästä ristiäisten vietto, ja nyt suunnitellaanki kovasti leipomuksia emoticon  Tyttö on ollut vähän kitisijäsorttia :) Cuplatonia hain apteekista, ja on tuntunut vaikuttavan! Kovasti silti tykkää olla sylissä. Mutta sen suon, jos lapsi näin haluaa!

    Yöllä heräillään 3-4 tunnin välein syömään. Ja tuntuu että päivisin unet jää välillä tosi lyhyeksi, ihmetyttää kuinka tyttö jaksaa niin valvoa :D

    Tämä mamma on jo kovasti aloitellut urheiluhommia. Salikortti on taas taskussa, ja tänään ensimmäinen kunnon 5km:n juoksulenkki tehty. Ah sitä ihanuutta, kun puut vihertävät ja lämmin "kesä"ilta!

    Kesää odottaen!
    Belly
  13. Wii Peruskäyttäjä

    Tammikuisista huutelen. Oululaiset (+ tietty muutkin), käykääpäs kurkaan tammikuu 2011 Oulun mammamiitit - keskustelua.

Jaa tämä sivu