Toukokuun turinat.

Isi on töissä ja pieni mies nukkuu, jotenka tähän kai ehtis kirjottelemaankin. emoticon

Meillä ollaan nykyään niiiiiin ihania. emoticon  Toki poitsu on aina ollu ihana, mutta... Varmaan oon nyt lopulta päässy yli siitä väsymyksestä ja jopa pienestä masennuksesta. Lapsi on tyytyväisempi, joten minullakin on enempi voimia. Se on vaan niin ihana kun naureskelee ja juttelee minkä ehtii. Tarttuu hienosti leluihin ja viepi suuhun, sylissä pitäis istua tai seistä. Jotenki on jo niin iso poika! Aina jos kenkuttaa, niin äiti ja isi saa pojan tyytyväiseks laulamalla. Esim. tänä aamuna poika ois halunnu herätä joskus kasilta, ei kelvannu tisu eikä tuti vaan itketti vain. Mutta sitte isi lauloi "Äidin kasvimaalla, raparperin alla..." ja poitsu rauhottui, tissi maittoin ja uni tuli niin, että herättiin kaikki vasta 11 aikaan. emoticon  Ja nyt iltapäivällä käytiin keskustassa syömässä, siis minä, poika ja muutama monen vuoden aikanen nettituttu. Herra oli niiiiiin hienosti sielläkin, nostin vaunujen selkänojaa puoli-istuvaan asentoon, ja siinä se vaan katteli. Nyt on kyllä vaan kehumista tää kirjotus, mutta oon vaan niin ilonen ja onnellinen pitkästä aikaa. emoticon  Kun oli niin paljo sitä tyytymättömyyttä, itkua ja kipuja...

Unilelu ois kyllä kiva. Tänään huomasin, että vaunussa nukkuessaan oli vetäny harson kasvojaan vasten. emoticon Mutta kun meillä nukutaan päikkärit sisällä mahallaan ja yöllä kapalossa, niin ei siinä oikein sitä unilelua voi vielä pitää. On meillä ostettuna myös tuommonen "eläimenpäärätti" ja sitte lahjaks saatuja nalleja, joista voi sitte valita.

Mulla on jo vähän raskauskuume!! Vielä kuukausi sitte olin sitä mieltä, että en kyllä halua lisää lapsia pitkään aikaan, ja mietin jo sitäki, että jos tää jäis ainooksi. Olin niin väsyny. Nopeesti se aika kultaa muistot, nyt jo kattelen kateellisena kaikkia ihania vauvamasuja. Ja telkkarissa kun näkyy vastasyntyneitä, niin oijoi, voisin haluta semmosen! Onko muilla vielä tämmöstä kuumeilua ilmenny? Ei kyllä varmaan vielä vuoteen ainakaan ois meillä tarkotusta yritellä toista. :)
 
Mimmu: toi teksti olisi voinut olla mun kirjoittama!!! Niin samoja fiiliksiä täällä. Jotenkin minulta meni n 3,5 kk ennenkun oikeesti tajusin että mun elämässä ei ole nyt mitään muuta kun pikkuinen. Eli lakkasin stressaamasta siitä että pitäis tehdä kaikenlaista kun poika nukkuu, ja kun se ei nukkunut, niin stressailin.



Nyt nautin joka hetkestä, iloitsen poikani kehitystä, ja vaikka viime yö oli raskas (poika heräs 00:30 eikä nukahtanut kun vasta 03:00, ihankun hän olisi peloissaan - pieni kroppa oli ihan jäykkänä), niin oli taas ihanaa nähdä hänen hymynaamansa kun heräsin. Ollaan jaettu viikonloput siten että lauantai-aamuna mies saa nukkua pidempää, ja sunnuntaina hän sitten hoitaa poikaa aamun ja minä saan muutaman tunnin lisäunta.



Otan päivä kerralla, nauran poikani kanssa, kirjaan syömiset ja nukkumiset (yritetään selvittää rytmiä) ja sitten vaan ollaan yhdessä. Yönukkumisista en aio nyt ottaa stressiä, vauvat joskus kaipaavat lohtua ja äidin kainaloa, niin vaikka jossain kehoitetaan jo että 4 kk alkaen vauvat voi "pakottaa" nukkua läpi yön, niin jos hän "herää" klo 03 (7h yhtenäisen unen jälkeen) ja haluaa viereen, niin otan hänet mielellään sinne.



Vauvat on vauvoja niin lyhyen ajan, niin sen ajan aion tuudittaa lastani uneen, laulaa tuutulauluja jne, vaikka jotkut "asiantuntijat" sanovat että tuudittaminen uneen on niin huonoa, koska se jää päälle, eikä vauva tule sitten ikinä (!) nukahtamaan ilman tuudittamista! Jos on lapsen kanssa aktiivinen päivän aikana, ja antaa paljon rakkautta niin kyllä ne vauvat nukahtaa sitten onnellisena.

Ihanaa sunnuntaita kaikille!



 
Takaisin
Top