Toukokuu - kesän korvalla

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja puapru
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
puapru

puapru

Kommentoinnin ninja
Aloitetaanpa tännekin uuden kuukauden keskustelu, vaikka jonkin verran foorumi onkin hiljentynyt!

Elli pääsi tänään ensimmäiselle vappupiknikilleen, kun käytiin haravoimassa ja laittamassa muutenkin mun talon pihaa kesäkuntoon. Siellä me tytöt istuttiin auton takaluukussa, farkun siis, ja syötiin lounasta! Isäntä sillä välin hikipäässä haravoi viime syksyn lehtiä. kun jäi siis syksyllä haravoimatta, jostain syystä.
 
Meilläkin vappupiknik koettu ja ensi vuonna äitikin ehkä saa syödäkseen :) meillä herra täystuho möyri piknikeväät kaaokseen halusi syödä nurmikon hanhenkakat ja huusi kuin syötävä, kun ei saanut möyrytä rauhassa:rolleyes:
Isosisko osasi jo hienosti nauttia piknik hetkestä ja ojensi pikkuveljeäkin, kun homma meni ihan holtittomaksi :p
 
Mekin käytiin lapsille näyttämässä vapputorin hulinaa. Ihmeteltiin että yhdessäkään kojussa ei myyty kunnon munkkeja! (Tampereella siis) Haettiin sitten munkkeja pyynikin näkötornilta, nam. :)
Meillä tytsy on alkanu konttailee, ja seisoo tukee vasten. Hirveästi haluais kävellä, ottaa isoveljestä tosi tarkkaan mallia. Hampaita ei vielä oo yhtään! :D Ja ikää tuli eilen 8kk. Meillä menee kiinteetkin kyllä aika heikosti, marja- ja hedelmäsoseet uppois kyllä jotenkuten mutta kunnon ruuat ei oikeen. Paitsi yks maku. Sitkeesti täytyy vaa yrittää. Veljellään kun ei ton suhteen oo ollu mitään ongelmia niin itellä tuntuu että keinot on kohta loppu. Ensi viikolla ois sitten neuvola niin näkee mitat, pituutta on ainakin tullu mutta painosta en tiiä. Vaakakin otti ja hajos.
Ihanaa kun tulee kesä niin helpottaa pukemisen suhteen!
 
Meidän toukokuu alkoi leppoisasti :) Eilen oltiin vappubrunssilla ravintolassa ja tyttö viihtyi rauhassa brunssin ajan rattaissa. Näkkileivän annoin pureskeltavaksi :p Ihan yllätyin miten rauhallisesti hän oli.

Mulla oli tässä vappuna pari herkuttelupäivää, kun muuten olen yrittänyt syödä terveellisesti. Nyt olo onkin vähän plääh.... selkeesti huomaa ettei kroppa edes kaipaa sitä sokeri ja hiilarimäärää mitä tuli vedettyy. Jollain tapaa siis ihanaa palata jälleen tiukempaan ruokavalioon. Paino ei nyt tunne enää oikein tippuvan, mutta kai se on ihan ok, kun nyt raskaanakin ollaan. Kunpa sais nyt edes vaikka pidettyä tuon painon näissä lukemissa, ainakin sinne raskauden puolen välin yli! :) Salille ja enempi liikkumaan tulee lähdettyä varmaan vasta huomenna. Jotenkin kun tosiaan tää kroppa on "herkkukrapulassa"... :rolleyes:

Ihanaa tosiaan kun ilmat lämpenee ja ulkonakin tarkenee vähemmissä vaatteissa :) kyllä vaan tuo tyttö yhtenä päivänä mielenkiinnolla tutkaili kaikkea ulkona viltillä maatessaa, kun kerrankin pystyi olemaan paljain käsin :) Aimo kasat ruohoo, heinää, multaa ja mutaa tuli maisteltua... :rolleyes: noh, lisää vastustuskykyä vai miten se nyt meni :p
 
Me ei käyty toreilla kun täällä Turkkuses sato räntää.. Jouduttiin kaivelee kevyttoppiksetkin kellarista takaisin käyttöön kun maa on niin kylmä.

Me ollaan nykyään päivittäin pari-kolme kertaa ulkona ja Nipa konttaa pitkin pihaa ja kiipeilee hiekkalaatikolle ja takaisin koko ajan. Pyörii itsekseen pihalla ja mä kattelen vierestä. Nyt kun on niin kylmää niin pidän hänellä hanskoja niin ei pysty oikein syömäänkään mitään. Paitsi et kekkas maistaa nurmikkoa suoraan kontaltaan, tais ottaa koiralta mallia.

Muuten hän on nyt vielä pahempi täystuho kuin ennen, on löytänyt todenteolla koiran vesikepon ja kävi tänäänkin pesemässä käsiään varmaan 10 kertaa ennen kuin siirsin kepon oven taakse. Eilen oli päähänpinttymä dvd-tornista, edellispäivänä telkkarinjohdoista.. Ei usko kyllä mitään komennuksia ja vaikka olen yrittänyt ottaa "kovinkin" käsistä kiinni ja kieltää niin hän nauraa vain. Hauska leikki.
 
Tyttö alkoi ryömimään pari pvää sitten! :love017 Tosi hitaasti vielä menee, mutta siitähän se lähtee :)

Ja sitten hän narskuttaa hampaita, se on ihan kamalan kuuloista :sad001 ja tuskin nyt muutenkaan hyväksi... :confused: Mutta mitäs asialle voi tehdä...!?!

Eilen oltiin miehen kanssa ekaa kertaa leffassa sitten tytön syntymän :) siskoni antoi iltapuuron ja laittoi nukkumaan. Hienosti oli kuulemma nukahtanut, eikä kertaakaan ollut itkenyt :)
 
Meilläkin narskutettiin hirveästi hampaita kun tuonne ylös tuli kulmahampu. Nyt on onneksi lopettanut tuon ärsyttävän tavan. AI NIIN: Meidän poika sanoi muutama päivä sitten äiti! Kun oli juuri herännyt päikyiltä ja toistelin aivan hänen kasvojen edessä että sano äiti, niin kohta sieltä tuli hienosti Äiti. Voi sitä rakkauden määrää, mitä nää pienet ihmeet herättää:Heartbigred!!
 
Meilläkin on nyt löydetty vauhti ryömimiseen, hyvin tutuksi on nyt parin päivän aikana tullu EI sana, kun poika roikkuu verhoissa, uunista tuleva valo kiinnostaa, koiran peti+lelut, eli kaikki mikä ei ole hänen :D Ihana kun alkaa ilmat lämpeneen niin pääsee vähemmällä ulospukemisella (oon niin laiska!) ja päästään testaan meidän uusia rattaita <3

Välillä vähän huono vanhempi-olo kun meidän poika syö vain purkkiruokia, kun en vaan jaksa/osaa tehdä lapselle ruokia.. :/

Hampaita odotellaan, neuvolan yhteydessä oli hammaslääkärin tarkastus ja täti kyllä sanoi ettei vielä ole tuloillaan edes hampaita..
 
Elli ei suostunut alkuun syömään kotitekoisia soseita ollenkaan, niin luovuin ajatuksesta kokonaan. Nyt syödään noita kaupan soseita ja siirrytään kotiruokaan sitten kun ei tarvii enää soseuttaa. Ja sitä ennen maistellaan sitä mikä näyttää kiinnostavan (eli kaikki mitä äiti syö)!

Ellillä on jo kaksi alaetuhammasta, ollut hyvän aikaa, ja nyt puskee yläetuhampaita. Toinen on jo hieman ikenen läpi, terävä reuna tuntuu sormeen, jos sinne suuhun sormen saa, ja toinenkin kuultaa ikenen läpi.
 
Meillä ei ole tarvinnu soseuttaa enää aikoihin. Haarukalla muussaan ja ikenillä jauhaa. Purkkiruuat menee jos se on semperin luomua 8 tai 12kk. Kaikki mikä maistuu vauvanruualta on yök. Tykkää reippaista mauista ja tomaatti on lemppari. Itse laitan lähes joka ruokaan (omaani siis) ketsuppia, olisko periytyvää?? :-) Pystyn itse maistamalla päättelemään tykkääkö tyttö jostain. Syö melkein aina samoja ruokia kuin me. Paistan kyllä voissa, mutten lisää hänelle suolaa.
Pakkasessa on hätävarana omia ruokia ja kaapissa kaupan jos meillä on pizza-päivä. Odotan jo et saa syödä täysin samoja ruokia kuin me, olis helpompaa, ja kun on saanut niitä maistaa niin tykkäis niistä tietty enempi kuin omistaan.
 
Hei kaikille! En ole kirjotellut vähään aikaan (ei ole jaksanut eikä välttämättä aina kerennyt). Parisuhde on ajautunut kriisiin kun emme pääse yhteisymmärrykseen asuinpaikkakunnasta. Mä haluisin muuttaa kotipaikkakunnalle takaisin ja mies haluaisi jatkaa nykyisessä asuinkunnassa. Sen johdosta ollaan saatu sellainen kitka meidän välille että harkitsemme vakavasti erilleen muuttoa. Mä kun en ole onnellinen täällä ollenkaan.

Likkaan. Tyttö ei oppinut ollenkaan konttaamaan eikä ryömimään. Kulkee eteenpäin pomppien :D Lähtee tuosta varmaan suoraan sitten kävelemäänkin vielä joskus. Seisoo hienosti itse omilla jaloillaan tukea vasten. Alas paukahti tässä toissapäivänä kaksi hammasta joita itkeskellyt tosi vähän! Yöt nukkuu kokonaan hienosti ja kasvu on neuvolan mukaan hienosti keskikäyrällä :) Iloinen ja "helppo" tyttö hoitaa <3 Ei voisi onnellisempi tuosta tytöstä olla!

Painonpudotus on todella mallillaan. Vatsa pienentynyt tosi paljon ja kyllä sen on alkanut kaikki huomaamaan. Viime pe sukujuhlissa kuuli paljon kommentteja pienentyneistä muodoista :) JES!

Olen tosiaan käynyt teidän kirjotuksia lukemassa ainakun muistan, nyt pitää vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja itsekin joskus jotain tänne päivitellä. -_-
 
Mcgonnor: Ikävä kuulla teidän suhdeongelmista. Pieni lapsi ja kaikkea. Eihän se muutenkaan helppoa ole, kun vauvan tulo on iso elämänmuutos. Koska muutitte? Kestää aikansa ennen kuin saa rakennettua ystäväpiirin - varsinkin aikuisena muutto ei ole helppoa.

Minä tulin tänne vain hehkuttamaan, että meidän tyttö syö nyt itse rusinoita. Muutaman päivän se harjoitteli rusinoiden pomimista ja sen jälkeen suuhun laittamista, mutta nyt menee hienosti. Aluksi se laittoi melkein koko käden suuhun, nyt riittää vain pari sormea. Kun se saa rusinan suuhun ja alkaa sitä massuttamaan, se avaa suun leveälle ja sanoo "tät tät tät" vakavana samaan aikaan. Lieneekö se kertovan miltä rusina maistuu. Minkään muun ruoan kanssa se ei tätä tee.
 
Mcgonnor, sympatiat sinnepäin parisuhteen tilanteen takia :Heartred Noi on varmaan haastavia tuommoiset pattitilanteet :sad001 Löytyykö tukiverkostoa molemmista kaupungeista? Auttaisikohan jos ihan jollein ammattilaiselle puhutte? Vähän niin kuin joku puolueeton. Mun muistaakseni neuvolan puoleltakin oli saatavilla jotain tuon kaltaista apua :) Mun mielestä "väkisin" ei kannata kenenkään olla yhdessä, eikä nyt "vaan" lapsen takia. Mutta tietysti tuo eri paikkakunta olisi siitä ikävä syy eroon, koska sitten lapsiskin joutuisi kulkea kahden paikkakunnnan väliä... :sad001
Onnittelut painonpudotuksesta!! :) Mäkin ehdin vähän painoa pudotella (muutkin huomasi), mutta sitten alkoikin uusi raskaus ja nyt projekti vähän jäissä... no mutta onneksi mulla nyt painoa kuitenkin vähemmän kuin ekan raskauden ekassa neuvolassa! :)

mä77, kiva kuulla että teillä jo noin hienosti syödään :) Mä oon ollut vähän laiska tuossa syömisessä... helpompi vaan kauhoo lusikalla sitä ruokaa naamaan :rolleyes: Pitäisi varmaan jatkossa antaa enemmän jotain mitä voi itse syödä. Ja hommata semmonen lusikka, millä tyttö voisi yrittää itse syödä.

Noista rusinoista on vaan pakko sanoa yksi juttu. Ja tämä ei edes ole yhtään mun tapaista, kun oon aika huoleton tyyppi enkä omasta mielestäni ihan älytömiä juttuja pelkää/stressaa... :rolleyes: Mä olin pienenä ihan sika kova syömään rusinoita, etenkin joskus ala-asteikäsenä! Nykyään ei niin maistu, tuli kai kiintiö täyteen :p ja tiedän että noita rusinoita on annettu tyyliin miljoona vuotta lapsille syötäväksi :) Silti mua vähän "pelottaa" mun äitini kokemus. Hänellä siis oli hoitolapsi (toimi perhepäivähoitajana). Tämä hoitolapsi siirtyi sitten jossain vaiheessa äitini hoidosta tarhaan. Ja siellä ollessaan tyttö menehtyi tukehtuessaan rusinaan! Äitinikin otti tämän aika rankasti, tapahtui joskus 70-80-lukujen vaihteessa. Mutta kuten jo kerroin, niin olen minäkin koko pienen ikäni syönyt rusinoita :) Ja tulee varmaan tytöllekin annettua. sitten joskus. ja istun haukkana vieressä... :rolleyes::p
 
No huh huh! Aika karmeaa tuo lapsen tukehtuminen rusinaan.

Joo olisihan se vain helpompi lapata ruokaa lusikalla naamaan. Sitä minäkin tekisin pääasiassa jos voisin. Meillä varsinkin aamu- ja iltapuuron syöminen ei vain enää onnistu, ellei lapselle anna oheistoimintaa. Muuten tyttö nipistää suun kiinni, vaikka kuitenkin on aina tykännyt ruoasta ja nälkäkin olisi. Oma lusikka tai haarukka eivät enää ole niin mielenkiintoisia, mutta rusinoita se jaksaa tällä hetkellä pyöritellä. Toisaalta tytöstä on kiva syödä haarukalla itse (minä laitan tomaatin, kurkun tai paprikan palasen haarukkaan ja annan tytön käteen). Itse se vie sitten ruoan suuhun ja oikein tyytyväinen. Minä olen ollut todella yllättynyt kuinka hienosti se onkin syönyt. Rusina menee suuhun jo aika varmasti ja haarukkalla ei ole viskonut mitään ruokaa vielä suun ohi.
 
Mcgonnor: voimia teille kriisin selvittelyyn!
Briteissä harkitaan virallista suositusta pienten lasten vanhemmille etteivät tekisi mitään suuria ratkaisuja lasten ollessa alle 3v! :) tämä aika on vanhemmille niin poikkeustilassa elämistä ettei päätökset ole järkeviä..
Auttaako sinua ajatella milta elämänne näyttää vuoden tai viiden vuoden kuluttua? Ahdistaako sinua kotielämä tällä paikkakunnalla vai onko sinulla työ odottamassa tai oletko suunnitellut olevasi kotona? Kaikki tämä vaikuttaa hurjasti viihtyvyyteen..
Itse en viihdy kotiäitinä kamalan hyvin ja minua lohduttaa tieto etten ole täällä vankina kovin kauan.. :) muuten miettisin muuttoa, muita ystäviä, harrastuksia, matkoja jne jne..
 
Just mitä pumpulipallo sanoi! Mieti vähän pidemmällä aikavälillä, jos sinun viihtyvyytesi uudessa kaupungissa paranisi vuoden, parin sisällä, niin sillon voisi olla parempi sinnitellä vähän aikaa ja yrittää hankkia kontakteja. Siksi kysyinkin kuinka kauan olette siellä nyt olleet. Olen muuttanut aikuisiällä aika monta kertaa ja aina ensimmäinen vuosi on todella tyhjää, vaikka olisikin jo valmiiksi työ- tai muita kuvioita. Sitten vasta parin kolmen vuoden päästä pääsee sisään yhteisöön ja huomaa ketkä ovat itselle mieluisia ystäviä.
 
Tilanne on se, että olen muuttanut tänne opiskelemaan ja tarkotus oli lähteä kotikaupunkiin töihin kunhan koulusta valmistuisin, valmistuinkin sitten keväällä 2012. Olen asunut täällä 5 vuotta. Ja tapasin nykyisen kumppanini ja siksi päätin tänne jäädä, jonkin aikaa kun oltiin seurusteltu totesin etten viihdy täällä, koska ei ole oman alan töitä ja teen peeaskaa duunia kaupassa, josta nyt olen ensi kuuhun äitiyslomalla. Sovimme n. 2 vuotta sitten että muutetaan mun kotipaikkakunnalle koska meillä kummallakaan ei ole kavereita täällä, kun miehen kaveritkin ovat muuttaneet eripuolille suomea asumaan jo ajat sitten. (mikä sosiaalinen elämä??)

Muutettiin rivariin ja mies totesi jonkinajan kuluttua että ei halua muuttaa minnekään, haluaa jatkaa nykyisessä duunissaan ja on tyytyväinen nykyiseen kämppään ja kaikki on mallillaan. / Tässä kohtaa voisin mainita meidän luonne-erot: Mies viihtyy kotona 24/7, ei käy viikonloppuisin missään ja tykkää pelata nhl-peliään. Minä taas olen todella sosiaalinen, haluan tavata kavereita ja käydä sillontällöin vaikka terassilla juomassa sen yhden oluen kaveriporukan kanssa. Käydä siskon kanssa työntelemässä vaunuja ja haukkua miehiä (haha, vitsivitsi).

Tämän kaiken johdosta mulla alkoi hajoamaan pää. Mulla on kaikki kotipaikkakunnalla, oma tukiverkosto ja paljon kavereita joille kokoajan syntynyt uusia lapsia. Siellä pääsisin oman alani töihin ja elämään myös elämää mihin kuuluisi muutakin kun vain kotona oleminen. :D
Mä olen kyllästynyt täällä aivan kaikkeen, koko kaupunkiin! Meinasin nyt irtisanoutua tuosta kaupanalan duunista koska en sinne aio enää palata, kun siellä en alunperin ollut onnellinen ollenkaan. Ja koska mies ei halua mukaan lähteä niin mä aion ottaa ohjat omiin käsiini ja hitto kaupunkia vaihtaa. Mä olen antanut kaikkeni tälle suhteelle, pitänyt sitä kasassa, yrittänyt olla onnellinen ja saada asiat toimimaan. Nyt mulla on vaan kuppi niin täynnä näitä tyhjiä lupauksia että olen valmis tekemään mitä vaan että pääsen siihen elämään mitä haluan elää.
Tiivistettynä siis ongelma ei ole tullut lapsen aikana vaan se on ollut jatkuva ongelma suhteen aikana.

"Everything that I want is right here, but what I need I cannot get I gotta go somewhere"
 
Ahaa Mcgonnor, no tuo valaisi asiaa paljon. En kyllä osaa sanoa mitään hyviä vinkkejä. Onko niitä edes olemassa? Tsemppiäkään en toivota, kun vähän teennäistä. Onko nykyisen asuinkaupungin ja kotikaupungin etäisyys toisistaan kovin iso? En tiedä mitä sekään vaikuttaa, kunhan tuli mieleen.

Vaikeita päätöksiä kyllä, sillä mitä tahansa teet vaikuttaa se moneen henkilöön ihan perustaa myöten - sinuun tai lapseen. Miehestä nyt ei välitetä.
 
Hahahaha :D Yritin tuota taktiikkaa jo, ei toiminut. Ollaan nyt päädytty siihen että mä muutan lapsen kanssa kotipaikkakunnalle ja mies tulee perässä sittenjoskus jos haluaa. Jännä kun pääsee vihdoin yrittämään saada oman alan duunia <3 Ja mitä nyt tuohon lapsen kanssa yksinolemiseen tulee, I can do it ! Mies kuitenkin pyrkii käymään mahdollisimman usein kun töiltään kerkiää :)

On tää elämä jännittävää.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top