Toukokuisten isosisarukset

Meiltä löytyy täältä kaksi 5/12 syntynyttä poikaa. Ovat aina olleet tosi terveitä, lähtivät aikaisin liikkeelle ja tosi taitavia olleet ikäisiksiin fyysisesti aina, kokonaisuudessaan erittäin fyysisiä pojan kloppeja joilla pitäisi aina olla liikkumavaraa. Mikä kylläkin osittain pidemmän päälle mua hirvittää, alkavat olla jo niin nopeita että mä vaan oottelen sitä hetkeä kun ne juoksee äidistä ohi vaikka itsekkään mikään köntys ole.

Vanhempi pojista on aika voimakastahtoinen ja fiksu. Tämä lapsonen tykkää leikkiä päivästä riippuen hyvin muiden lasten kanssa yhteen, mutta viihtyy mainiosti myös yksinään eli osaa myös viihdyttää itse itseään.

Nuorempi kavereista on erittäin empaattinen, lohduttaa kaikkia tarpeen vaatiessa. Tykkää ottaa muihin lapsiin kontaktia aika paljon hymyissä suin, eikä niinkään tykkää yksinään yhtään pidempiä aikoja oleskella. Tuntuu tarvitsevan paljon vaihtelevia aktiviteetteja.

Poikien yhteisiä tekijöitä on tällä hetkellä vahvasti filmaaminen (ovat todenneet vissiinkin toimivaksi metodiksi), kyselevät kaiken aikaa jostakin ja tykkäävät selittää ja höpöttää, ja he vetävät ihanasti yhtä köyttä melkein koko ajan :) Kumpikin myös ainakin vielä odottavat innolla uutta tulokasta, vanhemmalla kesti jonkun aikaa lämmetä idealle mutta nyt tuntuu olevan innolla mukana :)


Mites muut olette ajatelleet totuttaa isosisaruksia tulevaan? Ite oon vaan höpäjänyt asiasta ja mietintä tasolla on idea siitä jos kirjastosta hakisin jotain "Pekka saa pikkusisaruksen"-kirjoja, jos pystyisivät semmoisten avulla paremmin oivaltamaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. (en tiedä onko aiheesta jo jossain keskustelua? ole ainakaan vielä törmännyt täällä toukokuisissa)
 
Mä oon kanssa miettinyt miten tuolle isommalle voisi vähän koittaa kertoa. Hänellä on nyt ikää sen verran vähän, että ei ihan kertomisesta vielä ymmärrä :) nukkeja hoivaa kovastikkin, ja jos tosiaan hommais jonkun kivan kirjan mitä luettaisi ennen vauvan tuloa.
 
Me kerrottiin tuossa jokin aika sitten tulevalle isosiskolle. Keskustelu tuli oikeastaan todella luontevasti kun hän on pitkänaikaa haaveillut pikkusisaruksesta (tällä hetkellä toiveena on pikkuveli, vaikka tähän mennessä toiveena on ollut saada pikkusisko, likalla siis). Hän oli ihan valtavan riemuissaan. Sitten tutkailtiin pikkusisaruksen ultrakuvaa ja hän tunnisti siitä hienosti missä on pää ja kädet ja jalat (3D kuva). Sitten juteltiin kaikkea muuta vauvaan liittyvää. Enää sitä ei hypetetä koko ajan, mutta ensimmäisen viikon hän kertoi siitä suunnilleen jokaiselle vastaantulevalle ihmiselle (siis tutuille ja puolitutuille, mutta ei vieraille).
 
Hitsit mää luin tuosta Hennannaan tekstistä että "miten tuolle isomammalle", olin hieman hämilläni varsinkin tuossa nuken hoivaus ja kirjan luku kohdassa :D
 
Kokemuksia, kommentteja sisarusrattaista? Esikoinen ois 2,5 vuotta lasketun ajan tienoilla. Meillä on yhdistelmät valmiina, joihin sais varmaan seisomalaudan...mutta vaunuissa on puutteita, huono kuomu ja selkänojan säätö rikki ainakin. Että vähän mietityttää et kelpaako ne enää toiselle lapselle vai täytyykö uusia katsella...(käytettynä aikanaan ostetut.) Jos hommaisi tuplat niin käytettynä nekin pitäisi löytää. Saahan niihinkin seisomalaudan? Ja bussilla kuljetaan niin pitäisi olla siihen soveltuvat. Esikoinen kyllä kävelee itsekin mutta entäs sitten kun jalat ei enää hievahdakaan eteenpäin kesken kauppareissun?! :) Et johonkin kyytiin pitäis tarvittaessa päästä. Ehkä jos hommais jo nyt sen seisomalaudan ja katsois että kuinka tyttö siinä jaksaa oleskella...?
 
Meillä on teutonian team cosmot, alkuun tykkäsin todella paljon, mutta ollaan jouduttu käyttää niitä korjauksessa pariin otteeseen viettämisen takia ja nyt ollaan taas etsimässä vaunujen takuukuitteja jotta ne lähettäis meille uuden minkä lie ripustimen kun vaunut lösähtävät aina pidemmillä matkoilla toisen etupyörän päälle. Voi olla että meille sattui vaan tosi huono yksilö, siitä tiedä.
Mutta hyviksi puoliksi pitää sanoa helppo kasattavuus, hyvät jarrut ja ehdottomasti kääntyvät etupyörät jotka saa myös lukkoon. Myös helppo säätö työntöaisassa eripituisille työntäjille on ollut kätevä. Mahtuvat myös suurimmasta osaa ovista menemään.

Ja miinukseksi vielä se ettei sovellu kauhian hyvin kovaan vauhtiin, vaikka eihän noita juoksemiseen olekkaan tarkoitettu. Eikä toinen jalkatuista kestänyt 2-vuotiaan hyppimistä, kiipeämisen kyllä sitä ennen.

Niin ja nämä tosiaan on ollut meillä kaksosten käytössä, mutta menee hyvin eri-ikäisillekkin sisaruksille joten ei meinata uusia hommata kun kyllä noihin seisomalauta piti olla saatavilla, niin saa sitten yksi vanhemmista aina seisoskella vuorotahtiin.
 
Takaisin
Top