Meiltä löytyy täältä kaksi 5/12 syntynyttä poikaa. Ovat aina olleet tosi terveitä, lähtivät aikaisin liikkeelle ja tosi taitavia olleet ikäisiksiin fyysisesti aina, kokonaisuudessaan erittäin fyysisiä pojan kloppeja joilla pitäisi aina olla liikkumavaraa. Mikä kylläkin osittain pidemmän päälle mua hirvittää, alkavat olla jo niin nopeita että mä vaan oottelen sitä hetkeä kun ne juoksee äidistä ohi vaikka itsekkään mikään köntys ole.
Vanhempi pojista on aika voimakastahtoinen ja fiksu. Tämä lapsonen tykkää leikkiä päivästä riippuen hyvin muiden lasten kanssa yhteen, mutta viihtyy mainiosti myös yksinään eli osaa myös viihdyttää itse itseään.
Nuorempi kavereista on erittäin empaattinen, lohduttaa kaikkia tarpeen vaatiessa. Tykkää ottaa muihin lapsiin kontaktia aika paljon hymyissä suin, eikä niinkään tykkää yksinään yhtään pidempiä aikoja oleskella. Tuntuu tarvitsevan paljon vaihtelevia aktiviteetteja.
Poikien yhteisiä tekijöitä on tällä hetkellä vahvasti filmaaminen (ovat todenneet vissiinkin toimivaksi metodiksi), kyselevät kaiken aikaa jostakin ja tykkäävät selittää ja höpöttää, ja he vetävät ihanasti yhtä köyttä melkein koko ajan :) Kumpikin myös ainakin vielä odottavat innolla uutta tulokasta, vanhemmalla kesti jonkun aikaa lämmetä idealle mutta nyt tuntuu olevan innolla mukana :)
Mites muut olette ajatelleet totuttaa isosisaruksia tulevaan? Ite oon vaan höpäjänyt asiasta ja mietintä tasolla on idea siitä jos kirjastosta hakisin jotain "Pekka saa pikkusisaruksen"-kirjoja, jos pystyisivät semmoisten avulla paremmin oivaltamaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. (en tiedä onko aiheesta jo jossain keskustelua? ole ainakaan vielä törmännyt täällä toukokuisissa)
Vanhempi pojista on aika voimakastahtoinen ja fiksu. Tämä lapsonen tykkää leikkiä päivästä riippuen hyvin muiden lasten kanssa yhteen, mutta viihtyy mainiosti myös yksinään eli osaa myös viihdyttää itse itseään.
Nuorempi kavereista on erittäin empaattinen, lohduttaa kaikkia tarpeen vaatiessa. Tykkää ottaa muihin lapsiin kontaktia aika paljon hymyissä suin, eikä niinkään tykkää yksinään yhtään pidempiä aikoja oleskella. Tuntuu tarvitsevan paljon vaihtelevia aktiviteetteja.
Poikien yhteisiä tekijöitä on tällä hetkellä vahvasti filmaaminen (ovat todenneet vissiinkin toimivaksi metodiksi), kyselevät kaiken aikaa jostakin ja tykkäävät selittää ja höpöttää, ja he vetävät ihanasti yhtä köyttä melkein koko ajan :) Kumpikin myös ainakin vielä odottavat innolla uutta tulokasta, vanhemmalla kesti jonkun aikaa lämmetä idealle mutta nyt tuntuu olevan innolla mukana :)
Mites muut olette ajatelleet totuttaa isosisaruksia tulevaan? Ite oon vaan höpäjänyt asiasta ja mietintä tasolla on idea siitä jos kirjastosta hakisin jotain "Pekka saa pikkusisaruksen"-kirjoja, jos pystyisivät semmoisten avulla paremmin oivaltamaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. (en tiedä onko aiheesta jo jossain keskustelua? ole ainakaan vielä törmännyt täällä toukokuisissa)