Sinitintti
Silmät suurina ihmettelijä
Mulla alkoi pahoinvointi rv:lla 6 ja jatkui oikeestaan samanlaisena tonne 30 viikolle. Sit vähän helpotti ja alkoi uudelleen 34 viikolla. Oksensin aamusta iltaan ihan koko ajan, mikää ei pysyny sisällä, ruokahalukin katos ihan kokonaan. Kaikki maistu puulta suussa, jopa nieleminen oli vastenmielistä jossain vaiheessa. Väkisin imin pillillä niitä apteekin lisäravinteita että sais edes jotain vähän. Tipassa olin kaks kertaa kun en enää pystyyn voinut nousta ilman että silmissä pimeni. Paino tippu sellasen 7-8kg lopulta, hemoglobiini nousi vaarallisen ylös kun olin niin kuiva.
Mä sain terveyskeskuslääkäriltä reseptin pahoinvointilääke Primperaniin ja se oikeesti autto! Pääsin sohvan pohjalta pikkuhiljaa ylös kun jotain pientä alko pysymään sisällä, kun vaan oikeeseen aikaan otti sen. Se lääkäri sano, että se lääke on vuosikymmeniä ollu käytössä ja siitä on tosi paljon tutkimuksia ja kokemusta ja että se on todettu täysin turvalliseks sikiölle ja äidille. Me käytiin siitä pitkä keskustelu kun olin aluks tosi epäileväinen. En enää muista miltä viikolta sitä aloin syömään, mut melkein loppuun asti käytin. (Muistaakseni viikkoja oli kuitenki yli 25, olin jo melko huonossa kunnossa) En tiedä millä kriteereillä ne sitä määrää, mutta kuulemma sitä sairaalassakin käytetään ihan rutiinisti näin pahassa raskauspahoinvoinnissa.
Ja ihana, terve tyttö synty kaiken tän jälkeen :D Ja nyt uutta odotellaan... Viikkoja on suunnilleen se 6 ja tänään oksensin ensimmäisen kerran.... Tällä kertaa en halua niin huonoon kuntoon, en epäröi pyytää reseptiä jos alkaa näyttää että tulee yhtä rankka pahoinvointi.
Niin joo ja ihan kaikki kyllä kokeilin ennen ku alotin ne lääkkeet, jääpaloista lähtien, akupunktiota (autto kaks tuntia ekalla kerralla), mutta mulle ei toiminu mikään.
Hirmuisesti tsemppiä kaikille enemmän tai vähemmän pahoinvoiville!!!
Mä sain terveyskeskuslääkäriltä reseptin pahoinvointilääke Primperaniin ja se oikeesti autto! Pääsin sohvan pohjalta pikkuhiljaa ylös kun jotain pientä alko pysymään sisällä, kun vaan oikeeseen aikaan otti sen. Se lääkäri sano, että se lääke on vuosikymmeniä ollu käytössä ja siitä on tosi paljon tutkimuksia ja kokemusta ja että se on todettu täysin turvalliseks sikiölle ja äidille. Me käytiin siitä pitkä keskustelu kun olin aluks tosi epäileväinen. En enää muista miltä viikolta sitä aloin syömään, mut melkein loppuun asti käytin. (Muistaakseni viikkoja oli kuitenki yli 25, olin jo melko huonossa kunnossa) En tiedä millä kriteereillä ne sitä määrää, mutta kuulemma sitä sairaalassakin käytetään ihan rutiinisti näin pahassa raskauspahoinvoinnissa.
Ja ihana, terve tyttö synty kaiken tän jälkeen :D Ja nyt uutta odotellaan... Viikkoja on suunnilleen se 6 ja tänään oksensin ensimmäisen kerran.... Tällä kertaa en halua niin huonoon kuntoon, en epäröi pyytää reseptiä jos alkaa näyttää että tulee yhtä rankka pahoinvointi.
Niin joo ja ihan kaikki kyllä kokeilin ennen ku alotin ne lääkkeet, jääpaloista lähtien, akupunktiota (autto kaks tuntia ekalla kerralla), mutta mulle ei toiminu mikään.
Hirmuisesti tsemppiä kaikille enemmän tai vähemmän pahoinvoiville!!!
Onneksi sentään useimmat terveyskeskustyöntekijät ymmärtävät nykyään vähän paremmin suhtautua empaattisesti - mun omaa äitiä sen sijaan epäiltiin anorektikoksi, kun joutui mua odottaessa tippaan pahoinvoinnin takia! Osastolla syyttivät että ei edes muka halua (kauan odotettua ja hyvin haluttua) lasta kun ei halua pitää ravintoa sisällään. Voitteko uskoa? Käsittämätöntä... 