Toivo yrittämisaikana

[Pakkanen]

Minulle on ollut välillä vaikeaa ylläpitää toivoa tämän toisen keskenmenon jälkeen. Miten te jaksatte ylläpitää toivoa yritysaikana, mitä konkreettisia tai ei-konkreettisia keinoja teillä on? Myös positiivisia tarinoita kaivataan, etenkin keskenmenoja kokeneilta onnistuneen raskauden ja synnytyksen jälkeen.

 

[Candela]

Pakko myöntää heti alkuun että ei se aina helppoa ole. Yks mitä teen, on että otan vitamiinit päivittäin. Ja juon vähemmän kahvia, siis yritän elää niin että olosuhteet raskautumiselle on hyvät. Sitten kannan murheeni rukouksessa Jumalalle ja luotan siihen, että hän järjestää asiat niin kuin on parasta. Ja sitten yritän keskittyä muihin asioihin. Nyt oon katellu uusia harrastuksia.

Tiivistettynä: pidän oven auki vauvalle, mutta jatkan elämää myös uusiin suuntiin.

Lämmin hali ja tsemppejä!

 

[Enkelinsiipi]

Minulle on ollut välillä vaikeaa ylläpitää toivoa tämän toisen keskenmenon jälkeen. Miten te jaksatte ylläpitää toivoa yritysaikana, mitä konkreettisia tai ei-konkreettisia keinoja teillä on? Myös positiivisia tarinoita kaivataan, etenkin keskenmenoja kokeneilta onnistuneen raskauden ja synnytyksen jälkeen.

Meillä on lapsettomuushoitotaustaa, mutta pitkät hoidot takana (ja yksi keskeytynyt keskenmeno). Liikunta on varmaan ihan ykkönen, ja ystävien näkeminen (vaikkei heidän kanssaan juttelisi nimenomaan keskenmenoista).

Minua lohduttavat tilastolliset todennäköisyydet. Vaikka tuuria on ollut niin hyvissä asioissa kuin huonoissakin, niin jotenkin prosenttien kanssa olen optimisti.

Meillä alkaa siis nyt syksyllä alkionsiirrot, ja yritän tosissani haaveilla ja ajatella, että kaiken järjen mukaan minun pitäisi olla raskaana vielä tämän vuoden puolella. Mietiskelen myös, saammeko kesävauvan vai tuleeko alkusyksyn vauva? Välillä mietin miten sisustaisimme täällä uudessa kodissamme vauvaan liittyviä toimintoja. Yritän myös ajatella elämää kaksi lapsisena perheenä. Ehkä tätä voisi kuvailla positiiviseksi mielikuvaharjoitteluksi? Tämä on kai jotain sellaista haaveilua, jota sellaiset ns. normaalitaustaiset, normaalisti lisääntyvät ihmiset tekevät? En tiedä, meillä mikään ei ole ollut normaalia ja pelottaa keskenmenopelon takia mahdollinen raskaus jo nyt. Oli sellainenkin vaihe, että tämmöinen haaveilu oli mahdotonta ja jopa kipeää, ja silloin ainakin hoitoja oli hyvin vaikea jaksaa jatkaa. Eli mielikuvilla luon itselle toivoa ja motivaatiota.

 

[Toiveikkaana]

Itsellä takana aiemmin yksi keskeytynyt keskenmeno, täysiaikaisen vauvan kohtukuolema ja yksi kemiallinen raskaus. Toki olemme saaneet myös eläviä lapsia.

Huomaan itse että oma keinoni pärjätä on odottaa pahinta, kunnes toisin todistetaan. Huomaan silti että välillä toiveikkuus nostaa päätään (kuten kun valitsin nimimerkkiä ), mutta sitten ruoskin itseäni siitä miten edes uskallan ajatella että voisimme saada plussan tikkuun tai oikeasti vielä vauvan syliin.