Tunnen hirmuista syyllisyyttä ja suruakin siitä, että nyt toista odottaessani en tunne tätä masuvaavia kohtaan samanlaista intoa ja yhtenäisyyden tunnetta, kuin ekaa odottaessa. Olen toki äärimmäisen onnellinen ja iloinen että saan toisenkin lapsen, mutta jokin puuttuu. Nyt kun saimme selville että saamme toisen pojan, olen todella innoissani, mutta meillä on jo kaikki vaatteet ja tavaratkin leluja myöten pojalle hankittu... Nyt "en voi" ostaa mitään kivaa ja pesänrakentaminen puuttuu ja se tekee oloni tyhjäksi, ihan kuin en arvostaisi uutta vauvaa tarpeeksi.
Edelliselle vauvalle keksin heti nimenkin ja se passasi kuin nenä päähän vastasyntyneelle pojallemme. Nyt sekin on ihan mysteeri, kaikki lyö tyhjää. Onhan sitä aikaa, tiedän sen..
Ehkäpä masuvaavi saa nyt vain vähemmän huomioo osakseen, kun esikko vie kaikien ajan. Aikakin on kulunut niin nopeeta, että kohtahan on jo kesä ja sitten jo elokuu.. No kai sitä kesällä alkaa tuntumaan paremmalta, kun vauva kasvaa ja tulee konkreettisemmaksi, saa taas kutitella jalkapohjaa ja nykiä kantapäästä pikkuista.
Onko muilla ollut tälläistä riittämättömyyden/tyhjyyden tunnetta? Raskausaika on jo sinänsä tuttu, ettei siihen enää kiinnitä niin huomiota, kuin esikon kanssa sitä eli joka hetki...
Toista, kolmatta... odottavat, miksi ei ekaakin.
- Ketjun aloittaja Inka1234
- Aloituspäivämäärä
Korianteri
Satasella mukana keskusteluissa
Mielenkiintoinen kommentti, tosiaan... Itsekin näitä asioita on tullut mietittyä kovastikin.
Ei ehkä aivan samalla tavalla, mutta toisinaan huomaan aikaa kuluneen hurjasti eteenpäin, enkä ole laittanut tästä toisesta raskaudesta mitään merkintöjä ylös tai ottanut masukuvia, mitä on ekasta lapsesta vk 12. alkaen lähes koko matkan ajan.
Eka on kohta 1,5v ja tosiaan 21. viikolla mennään.
Meillä on ennestään poika ja nyt tulossa tyttö, mutta minä koin asian hieman toisin päin. Eli tavallaan vähän tuli huokailtua, kun sain tietää, että nyt on sitten ruvettava miettimään kaikkea uudelleen ja hommaamaan vaatetta ja tarviketta tyttöä varten. Ei uutisessa sinänsä mitään vikaa ollut :) Jotenkin vain yllätti.
Toisaalta minä mietin sen asian niin, että nyt kannattaa keskittyä siihen mitä on ja laittaa kaikki energia tuon ekan kanssa touhuamiseen, sillä energiaa ei ainakaan minulla ihan hurjasti ole ja toisaalta sitten syksyllä ei varmaan ole enää niin paljon aikaa...
Päivä kerrallaan ja asia kerrallaan :)
Ei ehkä aivan samalla tavalla, mutta toisinaan huomaan aikaa kuluneen hurjasti eteenpäin, enkä ole laittanut tästä toisesta raskaudesta mitään merkintöjä ylös tai ottanut masukuvia, mitä on ekasta lapsesta vk 12. alkaen lähes koko matkan ajan.
Eka on kohta 1,5v ja tosiaan 21. viikolla mennään.
Meillä on ennestään poika ja nyt tulossa tyttö, mutta minä koin asian hieman toisin päin. Eli tavallaan vähän tuli huokailtua, kun sain tietää, että nyt on sitten ruvettava miettimään kaikkea uudelleen ja hommaamaan vaatetta ja tarviketta tyttöä varten. Ei uutisessa sinänsä mitään vikaa ollut :) Jotenkin vain yllätti.
Toisaalta minä mietin sen asian niin, että nyt kannattaa keskittyä siihen mitä on ja laittaa kaikki energia tuon ekan kanssa touhuamiseen, sillä energiaa ei ainakaan minulla ihan hurjasti ole ja toisaalta sitten syksyllä ei varmaan ole enää niin paljon aikaa...
Päivä kerrallaan ja asia kerrallaan :)
Mulla on kans jollain tavalla samanlaisia tuntemuksia kuin pevillä. Mutta koin samoin myös esikoisen aikana. Jotenkin se kunnollinen rakkaus ja kaikki muu tuli vasta kun vauva oli konkreettisesti sylissä. Ja samoin varmaakin käy nyt. Ja tosin kun kaikki tavarat on jo valmiina ei sellaista valmistautumista edes tule tämän vauvelin kanssa. Toki meillä on hommattu jo tuplat. Ja kaupoissa kattelen mahdollisia kotiintulo vaatteita, mutta selvästi huomaa, että valmistautuminen on kuitenkin eri luokkaa kuin ekan aikana. Mutta en siitä ole kantanut huonoa omaatuntoa. Nythän aika ja ajatukset menee hiukan eri tavalla kun on jo tuo yksi lapsonen tuossa viemässä lähes kaiken ajan ja ajatukset.