Toista kertaa raskaana...

Pinni87

Pinni87

Satasella mukana keskusteluissa
... Kohtalotovereita?
Olen kyllä tyytyväinen ja iloinen raskaudesta mutta samanlainen into ja onnellisuus puuttuu kuin ensinmäisen raskauden aikana. Nyt haluan peitellä mahaani ja inhoan tätä oksentelua, kun viimeksi käytin ainoastaan istuvia paitoja ja nautin joka ikisestä oireesta.. Onko tämä normaalia, että olo on enemmänkin "okei, olen raskaana, kiva" kuin "upeeta mahtavaa maailmasta parasta mulle tulee vauva jee"...?
 
Täällä sama iloitsee et vauva on tulossa mut kaikki oireet ja odotus ajan jättäs välistä.. Piilottelen mahaani kuin suikin voi. Mut luulen et johtuu ku eka on eka se on uutta ja ihmeellistä et sit toisella kertaa se on jo niin luonnollista et siihen ei samoin reakoi. Mut kyllä se vaihtuu se paita istuvaan ku tulee selvä vauvamaha eikä näytä vaan turvonneelta norsulta :wink toivon mukaan :s
 
Mä aattelun toisen raskauden kohdalla, et tää saattaa olla mun viimeinen raskaus, joten yritin kyllä nauttia kaikesta. Tosin edellisestä raskausajasta oli sillon yli 3 vuotta. Tämä raskaus on menny tosi nopeeta ja on melko varmasti se viimeinen raskaus, joten pitäisi enemmän saada ajatuksia kaikessa kiireessä mukaan ja nauttia. En kuitenkaan halua liikaa ajatuksia suunnata tähän, että edellinen lapsi sais nauttia "vauvan huomiostaan". Jotenkin ajatuksissa vähän, et tää edellinen lapsi menettää jotain, kun vauva syntyy ja nyt yritän antaa niin paljon huomiota hänelle, kuin pystyn. Ja samalla pitäs löytyä aikaa esikoisellekin. Onneks miehellä on sille sit enemmän kahdenkeskistä aikaa.
 
Mullakin nyt siis kolmas tulossa, ja vielä en ole saanu sitä onnen ja puhtaan ilon tunnetta. Tosin johtuu siitä et nyt pelkään enemmän kuin aiemmin, pelkään siis sitä meneekö kaikki hyvin ja onko ihan varmaa et se vauva meille nyt tosiaan tulee. Esikkoa odottaessa en pelänny mitään, vaikka yks tuulimuna oliki ennen sitä. Toista odottaessa pelkäs jo keskenmenoa yms. kunnes liikkeet alko tuntumaa. Silti osasin jotenki enemmän iloita kuin nyt. Nyt mä odotan sitä että liikkeet alkaa oikeesti tuntumaa. Pari kertaa on ollu jotain tuntemuksia, mut en niistä oo varma vaik kaks onnistunutta raskautta onkii takana. Voi olla et ehkä vasta rakenneultran jälkeen alan oikeasti nauttia ja iloita.
 
Täällä toinen tulossa ja pelottaa vielä enemmän omien vanhempien reaktio kuin esikoista odottaessa. Olen henkisesti asennoitunut, että tämä tulee olemaan viimeinen raskauteni, koska mies ei haluaisi enempää lapsia. Ja miettii sitä, että miten pystyy antamaan kahdelle lapselle huomiota ja miten esikoinen suhtautuu tulevaan yms.. Monet kysymykset pyörivät päässä, mutta toivottavasti ne ajan myötä selviäisivät :) Eka kolmannes meni lopulta tosi nopeasti, joten pian ollaan tällä menolla talvessa. Alettava vähitellen hahmottamaan mitä talvivauva tarvii lisää, mitä ei kesäesikoisella ole hyödynnettävänä.
 
Täällä kans toinen tulossa eikä kyllä "jaksa" intoilla asiasta samalla tavalla kun esikoisen kohdalla. Valtaosana ajasta ei muista ees ajatella koko asiaa ja enkä tosiaankaan osaa ulkoo sanoo millä viikoilla oon menossa. Pinni87:n "okei olen raskaana" kuulostaa tutulle. Tulipas morkkis ja huono äiti fiilis :D Eiköhän sitä sitten taas innostu kun maha alkaa enemmän kasvamaan, liikkeet tuntumaan yms. :)
 
Huh, onneksi en oo ainut! Ei oo enää niin huono äiti olo! Mulla on myös kauhea surku siitä että esikoinen "joutuu kasvamaan isoksi". Ollaan oltu niin monta vuotta kahdestaan että kaikki muutokset ahdistaa.. Mua :sorry:
 
Pinni: Et todellakaan ole ainut!

Täälläkin toinen tulossa ja se samainen innostus kuin esikoisen kanssa oli, puuttuu kokonaan! Minulla on ollut jopa ajatuksia, että kuinka paljon helpompaa olisi ilman tätä raskautta tai toista lasta (kamalia ajatuksia, mutta näissä pahoinvoinneissa ja muissa oireissa se kyllä käy väkisinkin mielessä...). Esikoisen ajalta muista kuinka ihanaa oli olla raskaana ja näytinkin sen koko maailmalle. Nyt harva edes tietää tästä toisesta raskaudesta...Ahdistaa ja pelottaa koko ajan vauvan terveyden puolesta (tässä tieto/kokemus on lisännyt tuskaa), joten minulla kyllä tämä toinen raskaus on koko ajan mielessä mutta ei aina niin positiivisessa mielessä.

Tiedän, että lapsesta tulee ihan yhtä rakas kuin esikoisestakin kunhan päästään sinne asti. Minulla tosiaan tämä itse raskausaika tökkii niin pahasti fyysisesti kuin henkisestikin, että en osaa nauttia pikkukakkosesta :shy:
 
Tammimamma, kuulostaa todella tutulta! Ette tiedä miten paljon helpotti enkä tunne oloani enää niin huonoksi! :happy: Nämä siis taitaa olla ihan normaaleja tuntemuksia..
 
Täällä kolmas raskaus melkeenpä putkeen (pojat 2v ja 9kk) ja vaikka oon iloinen että raskaana ollaan niin se sama into ja hössötys puuttuu mitä ekassa oli. Oon myös vältellyt kertomista joillekin kun tiedän että asiaa ihmetellään ja puhutaan selän takana että miten ne nyt noin pian tekee kolmannen jne. Jotenki sekin stressaa koska mietin ihan liikaa sitä mitä muut ajattelee vaikka ei pitäis! Toiveena on ollut kolme lasta ja nää nyt on päättänyt tulla näin pienillä ikäeroilla!
Myöskin oon huomannut pelkääväni enemmän kaikennäkösiä keskenmenoja ja vammaisuuksia yms. poikkeavuuksia. Toivotaan että kaikki menee hyvin loppuun asti.
 
Täällä myös toinen raskaus. Mä myönnän, että varsinkin ennen ultraa vielä mietin et onko tässä mitään järkeä uudestaan. Mieheltä kun ei tule järkyttävän paljon apuja esikon hoidossa ja varsinkin ekalla kolmanneksella olin niin väsynyt, että myös varmaan se vääristi/vääristää ajatuksia. Eli jonkinlaista intoa ja odotuksen paloa haikailen ekan kohdalta ja varmuutta siitä, että todella haluaa tätä. Myös pelot on enemmän läsnä tällä kertaa. Eka kerta meni jotenki suuressa hurmiossa.
 
Bumble, täällä vähä sama ongelma. Mies hoitaa esikoista vain jos on pakko ja muuten enimmäkseen saa itse hoitaa. Kyllä jos pyytää, niin silloin hoitaa ja esim. Heillä on omat iltarutiininsa.
 
Neljäs raskaus menossa (lapset 7v,2v,7kk) ja ei ehk ihan samal tapaa ainakaa viel oo tullu nautittuu täst olost. Pistän osittain väsymyksen ja kaiken touhotuksen piikkiin. Jotenki tuntuu et tulee tää raskaus menemään täs aika sivussa, ku ei kerkee samanlail enää nautiskelemaan olosta tai edes jännittelemään ^^
 
Mulla meni näin: esikoisen aikaan olin aivan hurmioissani enkä osannu pelätä mitään, junnun raskaudesta en sitten pahemmin nauttinut kun pelkäsin kaikkea mahdollista ja mahdotonta, enkeliraskaus oli taas sellainen että en paljon siitä halunnu huudella kenellekkään, enkä osannu nauttia siitä yhtään, toki mammaryhmässä olin ja mun siskot sekä vanhemmat ties, anopille kerrottiin päivää ennen keskeytystä, varmaan jotain itsesuojeluvaistoa oli kun en alkanu hössöttään, nyt taas on sellainen että lähisuku tietää ja hankitoja pienelle olen tehnyt ja iloinen olen raskaudestani toki, samaa hurmiota tuskin tulee mitä esikoisen aikana oli, se oli silloin aivan ainutlaatuista ja uutta
 
Aika monella samoja tuntemuksia...
Täälläkin on toinen tulossa, eikä tämä raskausaika nappaa yhtään... on niin väsynyt ja voimaton, töissä tympii... Eikä kyllä yhtään huvita kertoa kellekään, tahdon vain pitää salassa niin kauan kuin mahdollista... Tulisi vaan äkkiä tammikuu, mieluummin hoitaisi vauvaa, kuin olisi raskaana... Sitten meillä on lapsiluku täynnä, ollaan jo miehen kanssa keskustelu mahdollisesta kastraatiosta. En enää halua ruveta käyttämään mitään ehkäisy pillereitä tms. ei ne mulle passaa ja mies ei tykkää pelata kortsujen kanssa...
 
Mulle yks työkaveri sanoi, että raskaus on ihanaa ja nautinnollista aikaa. No ei tästä raskaudesta oikein ole vielä osannut nauttia, kun joko väsyttää, ärsyttää kaikki mahdollinen ympärillään tai on huonovointinen olo, kuten eilen illalla.. Pitäisi varmaan päästä nauttimaan välillä omasta ajasta jossain muualla kuin kotona tai töissä..
 
Meille on tulossa jo 3. lapsi, mutta nuorempi typy on jo 7 v. joten edellisestä raskaudesta on reippaasti aikaa. En tiedä johtuuko tuosta pitkästä välistä edelliseen raskauteen, mutta olen ollut jotenkin aivan superintona tästä. Tätä vauvaa yritettiinkin tosi kauan. Np ultran jälkeen kerrottiin tytöille (9 ja 7 v.) ja siitä lähtien koko perhe on ollut ihan vauvan odotus huuruissa :D Tuo toinen raskaus meni kyllä vauhdikkaasti ja vähällä hössötyksellä, kun esikoinen oli vielä niin pieni, mutta nyt tämän iltatähden odotus näyttää olevan yhtä hössötystä :Heartred
 
Täällä myös toinen tulossa. Esikoinen meillä siis vasta vähän vajaa 9kk. Haluttiin pienellä ikäerolla toinen, koska meillä alkaa olla jo ikää. Ja sitten on tän kakkosen jälkeen perheen lapsilukumäärä täynnä ja voidaan "jäädä eläkkeelle" näistä hommista :D. Raskaus on mennyt siinä sivussa esikoista hoitaessa. Esikoista odottaessa pahoinvoinnista ei tosiaa valittanut vaan se vaan otettiin vastaan ja ylpeänä kannettiin oireet :wink nyt ne alkuraskauden oireet oli vaan väistämätöntä ja ne vaan kärvisteltiin. En nauti tästä raskaanaolosta, mutta toisaalta nautin siitä, että tiedän nyt mitä on odotettavissa.
 
Itsellä oli eka raskaus loppuun asti helppo ja oireeton jonka vuoksi kai maha vaan kulki mukana eikä siitä osannut oikeen erityisemmin iloita. Muutenkin kun kaikki oli niin uutta ja outoa etten oikeen osannu suhtautua.. tää toinen on kyllä yhtä oireeton mut nyt oon jotenki osannu ajatella enemmän sitä vauvaa ja olla ylpee tästä raskaudesta. Malttamattomana oottelen millasen sisarussuhteen mun lapset saa aikaseksi! Meillekin näille tulee ikäeroo vähän reilu vuosi.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top