Mä olen välttänyt kaikenmoisia äititreffejä. Ei oltu perhevalmennuksessakaan, kun en jaksa mitään ryhmäkeskusteluja ja avautumisia porukassa. Toki mulla on pari kaveria, joiden kanssa tulee juteltua vauvajuttujakin, mutta ennemmin kyllä puhun muusta kuin kakan väristä ja koostumuksesta. Sinänsä en siis ole törmännyt mihinkään syyllistämisiin.
Itseasiassa kyllä yksi piirre ärsyttää eräässä tuttavassa, jolla on noin puolivuotias poika. Kun treffataan tää äiti pitää omaa lastaan jotenkin pääosassa, eikä siinä oikein pysty puhumaan mistään. Hänen lapsensa tekemisiä pitäisi koko ajan olla seuraamassa ja naureskelemassa, miten hauska ja suloinen tuo lapsi on. Lisäksi äitikin on jotenkin ylikorostetun kovaääninen ja ylivilkas aktivoimaan lastaan. Onhan se äitiyden onni toki oikein mukavaa, mutta en oikein jaksaisi koko treffien ajan huomioida tuttavan lasta, kun olisi kiva jutella muustakin - ja onhan mulla tuo omakin vauva, joka kuitenkin näköjään pärjää vähän rauhallisemmallakin menolla...
Itseasiassa kyllä yksi piirre ärsyttää eräässä tuttavassa, jolla on noin puolivuotias poika. Kun treffataan tää äiti pitää omaa lastaan jotenkin pääosassa, eikä siinä oikein pysty puhumaan mistään. Hänen lapsensa tekemisiä pitäisi koko ajan olla seuraamassa ja naureskelemassa, miten hauska ja suloinen tuo lapsi on. Lisäksi äitikin on jotenkin ylikorostetun kovaääninen ja ylivilkas aktivoimaan lastaan. Onhan se äitiyden onni toki oikein mukavaa, mutta en oikein jaksaisi koko treffien ajan huomioida tuttavan lasta, kun olisi kiva jutella muustakin - ja onhan mulla tuo omakin vauva, joka kuitenkin näköjään pärjää vähän rauhallisemmallakin menolla...