Toiset äidit.

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja idaho
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
idaho

idaho

Puuhakas puhuja
Mua pännii ihan suunnattomasti toisten äitien suusta tulleet mollaukset ja syyttämiset. Jos et tee näin tai näin ja jos teet näin ja näin, olet huono äiti. Täälläkin eri palstoilla tätä tehään.

Mun mielestä se oman äidin hoito on paras hoito. (Jos ei nyt kärjistämään ruveta). Mielipiteita saa olla ja niitä täytyykin tuua esiin, mut se tapa miten. Uskon, että jokainen äiti hoitaa lapsensa rakkaudella ja tekee kaikkensa lapsensa/lapsiensa eteen. Jos joku hoitaa eri tavalla kuin sinä, ei tarkoita sitä että hän hyljeksii lastaansa tai hoitaa häntä huonosti. Jotkut perustelee mielipiteensä tehdyillä tutkimuksilla. Tutkimukset on tutkimuksia. Ei niihinkään kannata ihan sokeasti luottaa. Ja varmasti suurin osa tutkimuksista on ihan paikkaansapitäviä, mutta osa voi muuttua ajan myötä. (Ennenvanhaan katsottiin, että vauvoille on hyvä antaa appelsiinimehua ja vauvat voivat olla saunassa.)

Ärsyttää ihan hirveesti nyt tämä asia. Kuka kehtaakin sanoa, että hoidan lapseni huonosti!!!! [:@]  
 
Oikeassa oot!

Tosin kyllä just tätä palstaa puolustaakseni, että tää on aikamoinen lintukoto verrattuna moniin muihin vauvapalstoihin... Siks iteki viihdyn täällä. Ihan muutama keskustelupino saattaa löytyä, joissa on tullut sanaharkkaa ja väärinymmärryksiä, mutta ne on onneksi harvassa.

Me tuolla joulukuu 09-keskustelussa ollaan ainakin yhtä isoa rakastavaa perhettä, enkä muista, että olis väännetty oikeestaan juuri mistään... Perinteisimmästä tappeluaiheesta, eli imetyksestä, meinas tulla vääntöä, mutta sitten onneksi kaikki totesi, että kukin löytää sen oman parhaimman keinonsa.

idaho, jo tällaisesta ärsyyntyminen ja asiaan huomiota kiinnittäminen kertoo, että sä oot just huippu äiti, paras omillesi! <3 Ihanaa kesää!
 
Minulla nyt on vielä vauva masussa, että en vielä ole äitinä lasta hoitanut.
Nyt kuitenkin on paljon mietittävä ja suunniteltava kaikkea miten tulee toimimaan lapsen synnyttyä. Yksi kaverin veljen tyttöystävä sitten kysyi minulta enimmäkseen jotain nukkumisjärjestelyyn ja imetykseen liittyen ja toki vastasin jotain ja lisäsin heti perään että sen näkee sitten kun vauva on syntynyt että miten mikäkin onnistuu parhaiten. Hän sitten esitti oman tapansa ja pamautti päin naamaa että ei mun ideat oo mitään vaan hänen on just se oikea tapa hoitaa asiat.

Silloin alkoi todella kiehumaan pään sisällä, mutta totesin vain rauhallisesti että sen näkee sitten ajallaa ja lähdin huoneesta pois.
 
SannaKoo:  Kiitokset ihanista sanoista..[:)] Juu kyllä tää keskustelupalsta on ihan erilainen kuin muualla. Niissä toisissa en ees käy, ku tiiän et menis vaan hermot siellä.

Kyllä toiset äidit osaavat olla niitä pahimpia arvostelijoita. Kyllä suurin osa äideistä ajattelee lapsiensa parasta, vaikka hoitavat asiat eri tavalla kuin toiset.
 
Juu, tää on niin totta! Mullakin tuttavana yks, jolla reilun kuukauden vanhempi lapsi, niin hän oli hanakasti neuvomassa, miten pitää tehdä ja miten ei. Kritisoi, kun käytin rintakumia, kun se on vaan niin huono ja se ei toimi ja lapsi ei saa riittävästi sillä ruokaa jne jne. Varsinkin tuoreena äitinä mua ainakin ahdisti, että teenkö sitten väärin, mut pienen hetken päästä totesin, et hitto jos tisseistä ei ole mihinkään ilman rintakumia, niin sit ei ole ja rintakumi auttoi mua ja lasta. Tämä sama henkilö myös hanakasti keretoo, kuinka sairasta lasta pitää hoitaa. Ja jokainen äiti ja isä tekee parhaansa oman lapsensa kannalta. Jos joku kysyy, mielipiteensä saa ja pitääkin sanoa, mutta asioista voi puhua asiallisesti ja tuomitsematta. Varsinkin kun asiat voi hoitaa niin monella tavalla ja kaikki ovat yhtä hyviä. Imetys ja nukkumisjärjestelyt ovat varsinkin sellaisia asioita, joista moni tuore äiti muutenkin stressaa. Sitä muutenkin syyllistää itsensä niin helposti, niin luulis, et toinen äitikin tietää, että äitiys on asia, johon ei mennä ronklaamaan.
 
Asiaa ! Ja ylipäänsä; itsehän sitä on oman lapsensa paras asiantuntija !
Kukaan ei tunne samalla tavalla sun lasta kun sä itse. [:)]
 
Niinpä.. Ja ne asiat mistä toiset syyttelee huonoksi äidiksi.. Päiväkotiin laittaminen, imetys, hoitoon vieminen, kiinteen ruuan aloittaminen.. Ja jostain luin, että hyvä äiti koluaa joka tutkimuksen mitä maan päällä kantaa(kärjistetysti).

Työpaikkani vieressä on pienten lasten "vastaanottokoti". Yövuoroissa hirveää kattelemista, kun poliisiauto tuo pieniä lapsia (joskus todella pieniä) pois omilta vanhemmilta. On vanhempia, jotka hakkaavat ja sitovat lapsiaan yöksi kylpyhuoneeseen. On vanhempia, jotka käyttävät huumeita odotuksen aikana ja sen jälkeen. Listaa näistä kauheuksista voisi jatkaa loputtomiin (ikävä kyllä). Eikö mieluiten paheksuttaisi näiden lasten vanhempia, kuin niitä jotka esimerkiksi vievät silloin tällöin lapsensa yökyläilemään rakkaan ja huolehtivan mummun luokse tai niitä jotka joutuvat taloudellisen tilanteen takia menemään töihin ennenkuin lapsi täyttää 3.

On se kyllä kauheeta luettavaa, kun sanotaan että on huono äiti jos teet näin ja näin.. Kun itse tekee juuri niin JA NIIN.. Ja minähän RAKASTAN LASTANI ENEMMÄN KUIN MITÄÄN MUUTA. TEEN HÄNEN PUOLESTAAN _MITÄ VAAN!!_ EN TODELLAKAAN OLE HUONO ÄITI!!
 
ihanaa,en ole ainoa[:D]! mua ärsyttää asia kanssa ajottain, vaikka koitankin ottaa nämä neuvomiset vastaan tyyliin "toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos". eniten mua on ärsyttäny se kun kukaan ei tajua miks haluan pientä ruokkia pulloilla. että miks pitää lypsää se maito että pitäs imettää jne jne. Mä en välttis kaikille jaksais kertoilla että mulla vaan sattuu olemaan niin hemmetin tyhmät nännit jotka ei pysy kohollaan kun laskeutuu koko ajan, esim. kun vauva on tissillä ja nukahtaa tai pitää sekunninki tauon niin eikö se nänni oo ihan laskeutunu eikä vauva saa sitä otetta. muutenki kun osastolla sen viikon imetin niin jouduin käyttää rintakumia kun ne nännit nyt sattuu olemaan ihan hemmetin kipeetki ja täynnä haavoja ja repeytymiä.
ja sitten kun kaikki jauhaa vielä siitä kun on niin vaikeeta aina niitten pullojen kanssa kun pitää kokoajan keitellä niitä. voi huoh, en mä oo vaan kokenu sitä mitenkään vaikeana, teen vaan asiani omalla tavallani.
mä oon vaan niiiiiin kyllästyny siihen että muutenkin kun välillä tuntuu että oon ihan kävelevä lehmä niin sitten pitäs vielä ympäri kaupunkia huudella kaikista tissi ja alapää ongelmista[:@][:@][:@][:@] mulle ihan riittäs että mies vaan tietää näistä, pysyspähän mullakin jatkossakin henkilökohtaset asiat henkilökohtasina, ihan niinkun ennen raskauttaki. miks sitten nyt pitäs kaikkien tietää kaikki asiat???
 
Ja ylipäänsä ihmiset, jokka antaa ymmärtää, että tapa, jolla elelen vauvani kanssa, on oikea surmanloukku. Myönnän, että enhän mä aina tajua, kuinka vauvaa pitäs suojella ja siitä mulle tulee sit paha mieli (hakaneula hatussa, varjossa istuminen tuulisella helteellä vauva sylissä ilman peittoa, 2,5 kk vauvan uittaminen helteellä, vauvan vieminen vesitrampoliinin päälle sylissä, laiturilla kävely vauva sylissä, vauvan pukeminen helteellä lyhythihaiseen bodyyn, autossa kuljettaminen ilman hattua...)  [&o]
 
Joo,olen kyllä huomannut että monet äidit kilpailevat keskenään siis aivan kaikesta. Ainakin omassa perhevalmennusryhmässä tuli sellainen olo,että ei ole mitään jos lapsella ei ole armanin,ralph laurenin tms merkkivaatteita. En jaksa sitä kilpailua kuka on laihtunut eniten raskauden jälkeen,kenellä on mikäkin koulutus jne. Kuka täysimettää 6kk jne. jne. jne.Argh!! Eikö se ole tärkeintä,että koko perhe voi hyvin. Rohkeutta kaikille olla omanlaisia äitejä. Ja ite olen todella sitä mieltä ja koen sen vahvasti omassa arjessani,että silloin kuin äiti voi hyvin niin lapsi voi hyvin! <3
 
Kaikista parasta olisi olla vaan noteeraamatta noita pahimpia kilpailuhenkisiä persoonia! Siis Pinkintimantin viestiä ajatellen. Useimmitenhan heidän tavoitteena on oman äitiyden pönkkääminen ylös taivaisiin.

Ja tärkeintä on se, että itse tietää olevansa hyvä äiti ja edelleenkin: Kaikki tekevät asiat omalla tavallaan.

Minä todellakin toivon osaavani tulevaisuudessa sulkea omat korvani, jos vastaan astelee joku idiootti minua kritisoimaan.
 
Täällä sama tilanne, ihan vielä alussa ollaan (9+4) ja silti on jo tullut neuvoja ja ihan suoria "painostuksiakin". Ja lähtien jopa raskausoireista! Minkälaisia AIVAN varmasti tulee, ja miksi ja mitä ei tule ja mitä sitten pitää tehdä jne. Ja tulevalle isälle tuli siinä samalla liuta ohjeita ja epäilyä kyvystä hoitaa lasta..
APUA! Meinasi aivan totaalisesti palaa pinna. Ja siis sama äiti (lapset 13 vuotta ja 7 kk) otti juhannuksena sellaiset kännit, että kävi halaamassa pönttöä ja toikkaroimassa useaan otteeseen yön aikana.. Siltä tulisi neuvoja ottaa vastaan?! Kaikki muut paikalla olllet aikuiset siis joivat paljon paljon vähemmän kuin tämä imettävä superäiti. No, "sukulainen" kun on, niin en voinut parahtaa pahemmin vaan vedin henkeä ja läksin kävelylle maantien laitaan. [&:]
 
Juu, kylla tosiaan on helppo antaa hyvia neuvoja ja siina sivussa syyllistaa toista. Itse yritan pysya rauhallisena ja seista omien paatosteni takana. On tarkeaa vaan uskaltaa luottaa omaan terveeseen harkintakykyyn. Tietty yritan myos kuunnella muiden mielipiteita, tuleehan sita aina valilla joku hyvakin vinkki vastaan.

Ehka kuitenkin tarkeimmaksi olen kokenut, etta ollaan miehen kanssa yhta mielta siita, miten tehdaan. Voidaan sitten tukea toisiamme ulkopuolista kritiikkia vastaan.
 
Multa kysyttiin olenko antanut vauvalle jo kiinteitä. Sanoin, että joo olen antanut hedelmäsoseita (neuvolan ohjeiden mukaan). Siihenpä täti vastasi: "Ois kannattanu aloittaa potusta. Nyt et saa vauvaa enää syömään pottua, kun on tottunu parempaan." [:@] Että sellasta. Yritin vain hymyillä. On se hyvä, kun neuvoja tulee jälkikäteen. Niistä onkin paljon apua. En silti tunne toimineeni missään kohtaa väärin. Noin yleisesti verbi KANNATTAA tuntuu tosi ikävältä enkä sitä itse käytä koskaan.
 
ite tykkään kyl kuulla neuvoja ja osittain siks kirjotellu myös täällä vau.fi:ssä (samaa mieltä edellisten kanssa että muualta löytyy välillä aika älyvapaata kirjottelua [:D][:D]) Mutta heti jos joku tulee sanomaan että "tee ehdottomasti näin" tai "tämä on ainut oikea tapa" jne, niin menee hermot [:D] Ja jos jotain joltain lähden kysymään niin sellaiselta jolla on enemmän kuin yksi lapsi [;)]
Etenkin kaksi läheistä kaveria ja anoppi on niiiiin kovia neuvomaan "ehdottomasti". Toinen kaveri usein tekee jopa niin, että neuvoo tekemällä... tyyliin ottaa vauvan ja keinuttaa näin, pitää näin, tämä varmaan auttaa ja kokeillaans tätä.... [8|]
 
Hmm toki mua ärsyttää nää besserwisseritkin mutta enemmän ärsyttää semmoset ämmät jolla on joku napsahtanu raiteiltaan päässä kun niistä on tullu äitejä. Ihan sokeesti ollaan vaatimassa MULLE-KAIKKI-HETI muiden ihmisten kustannuksella.

Alotettiin eilen vauvauinti. Mukavaa puuhaa, ei siinä mitään. Mutta se jumalaton kyynärpäätaktikointi puku- ja pesuhuoneessa. Etuillaan ja ängetään ihan muista piittaamatta. Uinnin jälkeen olin laittamassa vaippaa lapselleni pukuhuoneessa kun joku äiti pyysi mua väistämään. Nappasin sen vaipattoman lapseni syliin ja väistin mutta hänpä lykkäsi oman lapsensa siihen mun kaapin eteen kuivattelemaan ja vaipanvaihtoon jne... Tänään tavaratalossa olin pääsemässä just hissiin oman muksun kanssa kun jostain kaukaa monen hissin päästä ryysäsikin jotain mammoja kakaroineen (ehkä semmosia 5-6v muksuja rattaissa mukanaan...) että HE olivat jonossa ensin ja mun pitäis jäädä hissistä pois. Just. Varmaan ryysäisivät kauppajonossakin eri kassalta mun eteen jos se mun kassan jono sattuis menemään nopeemmin... PK-seudun bussissa sattu joskus aikanaan että joku akka tuli kyytiin muksu mukana sateenvarjorattaissa. Hän ei suinkaan menny siihen rattaille varattuun paikkaan (joka oli ihan vapaa penkkeineen) vaan lykkäsi ne sateenvarjorattaat kasaan ja tuli vaatimaan että mä lähden joltain peruspenkiltä pois kun hän tulee siihen istumaan lapsensa kanssa. En tiedä pitäiskö munkin unohtaa käytöstavat kokonaan ja ladata takasin näille ämmille (ei suinkaan oo mitään ainutkertasia tapahtumia tämmöset) mutta jotenkin vaan typerryn tommosesta käytöksestä etten osaa edes sanoa mitään.

Koulumaailmassa oon ollu töissä vuosikymmenen ja siellä oli vanhempien välillä myös ihan hillitöntä tappelua kun oltiin vaatimassa itselle ja omalle lapselle aina jotain erityiskohtelua (en puhu nyt ns. erityislapsista vaan ihan tavallisista) MUIDEN lasten kustannuksella.

Mä lupaan ampua itteni sinä päivänä kun havaitsen ite käyttäytyväni tolla tavalla.
 
Mä olen monesti miettinyt, että mitä kaikkea opettajat ja muu koulun henkilökunta saa kestää, kun meitä vanhempia on varmasti moneksi. Itse pyrin olemaan "helppo" vanhempi jonka kanssa olis mukava hoitaa asioita, tiedä sitten mikä mulkku loppujen lopuksi olen.

Vanhempainillassa saa monesti olla silmät pyöreenä ja suu apposen auki, kun kuuntelee mitä vanhemmat ovat vaatimassa ja hokevat vain omista lapsista. Juu, toki se oma lapsi on tärkein, mutta kun siellä luokassa on muitakin kuin se oma kullannuppu. [8|]

Ja ihan yks kauheimmista kammotuksista on se, kun äidit(vanhemmat yleensä) eivät näe omissa lapsissa mitään vikaa, muiden lapsissa senkin edestä.
 
Aah, ihanaa huomata etten ole ainoa!

Toiset äidit ovat todellakin alkaneet jurppia. Erityisesti lähimmät mammautuneet ystäväni, ikävä kyllä. Kahdella ystävälläni on omaa tyttöäni puoli vuotta vanhemmat nuput. Joka kerta tavatessamme on jompi kumpi näistä mammoista päästänyt suustaan päivittelyä siitä miten HELPPOA tämän ikäisen vauvan kanssa olikaan. "Mutta nythän se on iiihan toista kun MEILLÄ JO RYÖMITÄÄN..." Aargh. Tätä on siis jatkunut vauvani syntymästä saakka.

Podin aluksi huonoa omaatuntoa koska todella uskoin, että pienen vauvan kanssa pitäisi olla helppoa. Olen kurkkuani myöten täynnä äitimyytin ihannemammailijoita, joiden mukaan kotiäitiys on Taivas Kaikille Naisille. Olen kai sitten itse Mies kun olen väsyttänyt itseni perusteellisesti vauvaa hoitaessani, viimeistellessäni uutta omakotitaloamme ja pihaurakointia tehdessäni. En voi jurputtaa ystävilleni sillä saan todella kieroja katseita kun en koe vauvanhoitoa ja kotitöiden tekemistä pyhänä kutsumuksenani. Onneksi mieheni on taitava kotirouva!

Haluaisin toden teolla itselleni edes pari tuntia viikossa omaa aikaa ilman vauvanhoitoa ja kotitöitä. Haluan keskustella muiden aikuisten kanssa muustakin kuin kakkavaipoista ja imettämisen ihanuudesta. Tämän takia olenkin palaamassa mahdollisimman pian töihin. Minä kelvoton äidinretale! :)
 
EnniLiisa: Joo, pirun tuttua! Ja tulee mieleen muutama kuukausi taakse päin kun soittelin harva se päivä töihin että mä haluun äkkiä sinne kun mä en kestä olla kotona [:D] Meillä onneks on menny koko ajan helpommaksi kun lapsi on kasvanu ja nyt harmittaa kun on tullu ajankohtaseksi hakea päivähoitopaikkaa - mä kun niin mielelläni olisin vielä vähän kauemmin kotona lapsen kanssa [:o] Ja toisina päivinä tottakai kaipaan sinne töihinkin. Puolensa joka asialla.

Mutta tosiaan, ärsyttävää kun joku on siinä maalaamassa niitä piruja seinille: eihän niillä mammoilla edes ole käsitystä siitä minkälaista on kasvattaa MUN lastani. Jokainen on kuitenkin erilainen. Onneksi mun pahin besserwisser kaveri oli saanu jotain vastaavaa pätemistä ite osakseen niin osaa olla nykyään hiljaa [:D]
 
Meinasimpa just avautua tästä "kotiäidin ihanuudesta". Miulla kuukauden ikäinen lapsi, mutta jo vain on pinna palanu kotona olemiseen, 24/7 lapsenhoitoon ja siihen, että kukaan ei kysy enää, että mitä minulle kuuluu vaan miten lapsen kanssa menee (tai miten lapsi on voinu/nukkunu/syöny/jne). Juu eiihän miulla nyt muuta elämää olekkaan, mutta ei sitä tulekkaan, jos en saa olla muuta kuin äiti!

Jo ennen lapsen syntymistä pohdin miten jaksan olla vuoden kotona. Siskoani lukuun ottamatta kaikki oli sitä mieltä, että kyllä sie sitten jaksat, kun se lapsi syntyy. No, 2 kk kotona ja toisinaan olisin niiiin valmis perumaan koko homman. Mitään ei saa tehtyä kerralla kokonaan ja aina pitää suunnitella, että mitä ja missä järjestyksessä ipanan muuttuvan aikataulun mukaan. Eipä meillä sitten ole esim kuin kerran imuroitu ipanan syntymän jälkeen ja meillä kuletaan kengät jalassa perille asti aika monesti. Tiskit yritän kuiten nostella koneeseen, että anopin viittii päästää jotenkikaan pihaa pidemmälle..[:)] Meillä, kun miehessäkään ei ole kotirouvan vikaa ja on vielä ollut töihommien vuoksi enempi muualla kuin kotona öitäkin parin viime viikon aikana eli ei ole ollut edes lasta hoitamassa, että mie saisin tehtyä jotain.

Mie sitten muutenki odottelen sitä, että lapsi kasvaa pikkusen isommaksi. Jos lapset sais jostain n. 3kk ikäisinä niin mie oisin kyllä heti siellä jonossa. Ei ole miun juttu tää pikkuvauva aika! (hyyiii mikä äiti[8|])
 
Takaisin
Top