Toiselle esikoinen, toiselle kuopus

Mellie

Puuhakas puhuja
Maaliskuiset 2022
Minkälaisia haasteita raskausaikaan ja parisuhteeseen liittyy, kun toinen on jo kokenut kaiken (jonkun muun kanssa) ja toiselle asiat on ihan uusia?

Toinen menee uutuuden innolla ja toinen tietää jo kaiken? Tuleeko törmäyksiä suhteessa? Latistaako kokeneempi uutuudenviehätyksen myös ensikertalaiselta? Vai onko se uuden kumppanin kanssa ihan uusi juttu puhtaalta pöydältä?
 
Aiheesta ei suoranaisesti ole kokemusta, mutta kuopuksen odotus tuntui itselleni "uudelta jutulta", josta jaksoi olla innoissaan. :) Arvelen että asiaan vaikutti isompi ikäero (esikoinen on syntynyt 2014, kuopus 2021).
 
Kyllähän sitä odottaessa itselle toista lasta ja kumppanille ensimmäistä, selitin paljon miehelle asioita jotka olivat itselle itsestäänselviä aiemmasta odotuksesta. Toki oli useampia vuosia raskauksien välissä, joten ihan kaikki ei ollut tuoreessa muistissa. Tuntui itsellekin jotenkin vielä erityisemmältä odottaa, kun miehelle oli esikoinen ja hänen intoansa oli niin jännittävää seurata. Voisin vastata, että tuntui uudelta jutulta puhtaalta pöydältä.
 
Itsellä eka miehellä monta ennestään.
Kyllä varmasti ois erilainen tunne jos olis eka..
Itse olen iloinen ja nautin vaikka yksin jos en miehen kanssa. Millon lie taas tulee kotiin..
 
En ole tuota kokenut, mutta veikkaisin, että isompi merkitys on ihmisen persoonallisuudella ja yleisellä suhtautumisella. Se toinen voi latistaa odotuksen vaikka lapsi olisi molemmille ensimmäinen, ja toisaalta eri ihmiset kokevat odotusajan ja syntymän hyvin eri tavoilla, silloinkin kun lapsi on ensimmäinen molemmille.

Toisaalta sitäkään en ole kokenut, että kahden lapsen odotus ja vauva-aika olisivat olleet lainkaan samanlaisia, vaikka vanhemmat ovat samat. Minulla esikoisen raskaus oli oireeton, toista odottaessa oksensin useita kertoja päivässä 4 kk ajan ja sen jälkeen pitkän aikaa vielä kerran pari päivässä, esikoisella kaikki alkoi sujua noin 6 viikon iästä eteenpäin, kuopuksella taas ensin selvitettiin allergioita, ja sitten kun ne 3 kk iässä olivat hoidossa, alkoivat hengitysvaikeudet ja astman selvittely, ja sitten kun astma saatiin hoitotasapainoon 6 kk iässä, tuli korona Suomeen ja siirryttiin elämään eristyksessä. Raskaudessa ja vauva-ajassa on niin paljon isompia muuttujia kuin se, monesko lapsi kummallekin on, ja konflikteja voi tulla joka tapauksessa, riippuen ihmisistä ja olosuhteista. Ja on niitäkin miehiä, joille se ensimmäinenkään lapsi ei ole erityisen kiinnostava, tämänkin olen tuttavapiirissäni havainnut.

Jos on ongelmia sen suhteen, ettei toista kiinnosta vauva yhtään tai toinen tuntee olonsa ulkopuoliseksi, saa tähän keskusteluapua ja vinkkejä neuvolasta. Tämä ilmeisesti on aika yleinen juttu, ja ilmeisesti on paljon puolisoita, joille lapsi ei tunnu olevan olemassa ennen kuin lapsen saa syliin.

Tuonkin ymmärrän hyvin. Odottaja jakaa kroppansa vauvan kanssa 9 kk ajan, vauva on erittäin paljon läsnä odottajalle, kun taas puolison arjessa vauva on hyvin vähän mukana ennen syntymäänsä. Jo tämänkin vuoksi tuntuu aika epätodennäköiseltä, että lapsen vanhemmat kokisivat odotusajan ja vauva-arjen samalla tavalla, lasten lukumääristä riippumatta.
 
Takaisin
Top