En ole tuota kokenut, mutta veikkaisin, että isompi merkitys on ihmisen persoonallisuudella ja yleisellä suhtautumisella. Se toinen voi latistaa odotuksen vaikka lapsi olisi molemmille ensimmäinen, ja toisaalta eri ihmiset kokevat odotusajan ja syntymän hyvin eri tavoilla, silloinkin kun lapsi on ensimmäinen molemmille.
Toisaalta sitäkään en ole kokenut, että kahden lapsen odotus ja vauva-aika olisivat olleet lainkaan samanlaisia, vaikka vanhemmat ovat samat. Minulla esikoisen raskaus oli oireeton, toista odottaessa oksensin useita kertoja päivässä 4 kk ajan ja sen jälkeen pitkän aikaa vielä kerran pari päivässä, esikoisella kaikki alkoi sujua noin 6 viikon iästä eteenpäin, kuopuksella taas ensin selvitettiin allergioita, ja sitten kun ne 3 kk iässä olivat hoidossa, alkoivat hengitysvaikeudet ja astman selvittely, ja sitten kun astma saatiin hoitotasapainoon 6 kk iässä, tuli korona Suomeen ja siirryttiin elämään eristyksessä. Raskaudessa ja vauva-ajassa on niin paljon isompia muuttujia kuin se, monesko lapsi kummallekin on, ja konflikteja voi tulla joka tapauksessa, riippuen ihmisistä ja olosuhteista. Ja on niitäkin miehiä, joille se ensimmäinenkään lapsi ei ole erityisen kiinnostava, tämänkin olen tuttavapiirissäni havainnut.
Jos on ongelmia sen suhteen, ettei toista kiinnosta vauva yhtään tai toinen tuntee olonsa ulkopuoliseksi, saa tähän keskusteluapua ja vinkkejä neuvolasta. Tämä ilmeisesti on aika yleinen juttu, ja ilmeisesti on paljon puolisoita, joille lapsi ei tunnu olevan olemassa ennen kuin lapsen saa syliin.
Tuonkin ymmärrän hyvin. Odottaja jakaa kroppansa vauvan kanssa 9 kk ajan, vauva on erittäin paljon läsnä odottajalle, kun taas puolison arjessa vauva on hyvin vähän mukana ennen syntymäänsä. Jo tämänkin vuoksi tuntuu aika epätodennäköiseltä, että lapsen vanhemmat kokisivat odotusajan ja vauva-arjen samalla tavalla, lasten lukumääristä riippumatta.