Hei!
Kaipailen lisää kokemuksia näistä ekassa revenneiden muista synnytyksistä.
Itselläni kävi niin, että ensimmäisestä repesin pahasti (3.asteen, ulommainen sullijalihas poikki, leikkurissa korjailtiin noin pari tuntia, ei ehditty leikata/leikattu episiotomiaa, vaikka sitä ponnistuksen loppuvaiheessa pyysin.
Vauva ei ollut erityisen iso (3795g) ja sinänsä synnytyksessä ei ollut ongelmia, kokonaiskesto 11 tuntia. Leikkaushaava vielä tulehtui ja toipuminen oli tosi hidasta/kivuliasta (istuin täytetyillä moponrenkaalla ainakin kuukauden, muuten ei pystynyt). Muuten leikkaustulos oli hyvä; ei jäänyt vaivoja.
Sain toisen lapseni 3/2014 suunnitellulla sektiolla, tämän sain itse päättää, joskin silloinen gynekologi ja kätilö (erityisesti kätilö) oli sektion kannalla. Itsekin sillon aattelin, että se turvallisempi, en halua olla ulosteen pidätyskyvytön kolmikymppisenä! Sektio meni hyvin, toivuin paljon nopeammin ja helpommin kuin alatiesynnytyksestä.
Nyt odotan kolmatta (LA 3.10.15) ja luulin meneväni äitipkl:lle sektion ajanvarausta varten, mutta nyt tämä lääkäri ottikin puheeksi, miten voisin sektion jälkeen alateitse synnyttää. Lähinnä puhui siitä, että sektion jälkeen alatiesynnytys on mahdollinen ja että kohtulihas minulla näyttää uä:ssä vahvalle ed sektiosta huolimatta, joten sen puolesta voisin alatiesynnytyää. Ei puhunut aiemmasta repeämästä mitään, enkä minäkään siinä sit osa nyt oikein mihinkään mitään sanoa, kun asia tuli niin puskista.
Viime kerralla pohdin tooooosi pitkään kummalla tavalla synnytän ja nyt tuntuu "epäreilulta" pohtia samaa juttua uudelleen. Mitään alatiesynnytys kammoa minulle ei jäänyt, lähinnä pelkään että jos repeän uudelleen, miten toivun siitä..? En halua olla pidätyskyvytön! Löytyykö kohtalotovereita?
