Toinen synnytys alateitse kun ensimmäinen repi rikki?

Keskustelun 'Synnytys' aloitti röllykkä, 25 tammi 2014.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. röllykkä Addikti Heinämammat 2014

    Oliko tarpeeks huomiota/epäilyksiä/ihmetystä herättävä ja vallan epäselvästi kirjoitettu otsikko :D

    Eli siis kaipaisin jonkin sortin "kohtalotovereita"... Ensimmäinen synnytykseni oli kirjaimellisesti repivä. Episiotomia tehtiin, mutta repesin siitä huolimatta lisää. 3.asteen repeämäks luokiteltiin. Jälkitarkastuksessa lääkäri oli sitä mieltä, että lantio on ahdas.

    Olin ekan jälkeen sitä mieltä, että toista ei tule koskaan ikinä, koska tuon jälkeen synnytystäkin enemmän pelkäsin/pelkään sektiota.

    No tässäpä sitä ollaan :) Toista odotellaan. Alkuun olin ehdoton sen suhteen, että sektiolla haluan lapsen maailmaan.. No, ajatus on kuitenkin lämmennyt alatiesynnytkselle. Jep, tahtoisin tehdä ihan "normaalisti". Pelottaa vaan niin vietävän paljon, mahtuuko lapsi tulemaan (esikoinen oli "vain" 3065g) voiko tuota epäiltyä lantion ahtautta tutkia jotenkin. Pelottaa repiikö tulokas jälleen, jääkö pahemmat arvet mitä nyt jo on..
    Synnytyssairaalassani ovat melkoisen kriittisiä sektion suhteen, eivät vähällä hyvällä siihen päätöstä anna.

    Kysymyksenihän siis oli, onko joukossa ketään jolla olis "ottanu synnytys koville" mutta toinen tai kolmas olis kuitenkin menny hyvin...? Pääsen kyllä siis sairaalaankin asioista puhumaan..mutta.
  2. Pampero Tuttu foorumilla

    "Pelottaa vaan niin vietävän paljon, mahtuuko lapsi tulemaan (esikoinen oli "vain" 3065g) voiko tuota epäiltyä lantion ahtautta tutkia jotenkin."

    Voi tutkia, ja pitää tutkia. Tutkitaan kuvaamalla lantio. Jos lääkäri epäilee, että lantio on ahdas niin on se ehdottomasti tutkittava. Jos vauva jumiutuu synnytyskanavaan, on se erittäin vakava tilanne.

    Tuosta repeämisestä en oikein osaa sanoa :/ Monelta olen kyllä kuullut, että toisessa synnytyksessä on repeämät ollut lievempiä kuin ekassa :)
  3. röllykkä Addikti Heinämammat 2014

    Kiitokssii siulle tästä vastauksesta :) Jotenkin helpottavan napakasti tuli tuo että voi ja pitää tutkia, niin tiedän/USKALLAN ite sitä napakkaan vaatia!
  4. JmIh Aloittelija

    Juu, lantion voi tosiaan tutkia ja se kannattaakin :) Repeämistä sen verran että lähipiirissäni on nainen, joka repesi ihan totaalisesti ekassa synnytyksessä, ja arpikudostakin tuosta jäi aika paljon. Toisessa synnytyksessä oli leikattu episiotomia, eikä hän revennyt sitten.
    Tapauskohtaista toki, mutta että ei se uudelleen pahasti repeäminen ole mitenkään "varma" juttu.
  5. Mju82 Rakastunut foorumiin Helmikuunmammat 2015

    mulle on todettu jo ennen tata raskautta etta lantio on ahdas, en siis ole aiemmin synnyttanyt mutta aikaisempi gynekologini on varoittanut minua jo etukateen etta lantio on ahdas voi olla etta alakautta synnyttaminen ei tule kohdallani tapahtumaan ellen sitten saa pienikoista vauvaa, aion todellakin vaatia etta asia selvitetaan juurta jaksain, gyneni oli erittain kokenut ja alansa huippuja enka todellakaan aio minkaan terveyskeskuslaakarin antaa heilauttaa kintaalla erikoislaakarin huolenaiheelle.
    • Tykkää Tykkää x 1
  6. röllykkä Addikti Heinämammat 2014

    Lantio tutkittiin (kokeiltiin) eikä pitäny olla mittään ongelmia, eiku synnyttämään vaan!

    Tiukassa oli tingata 3,5 kiloinen tyttönen pihalle, jälleen meni alapään leikkelyksi, mut onneks ei pahempia repeämiä tässä toisessa synnytyksessä tullu. Samankaltaiset ongelmat seuras tähän toiseen, jotenka totesin isännälle heti synnytyksen jälkeen et nyt mieki uskon, ettei mahdollisen kolmannen kanssa (sitä tuskin tulee) ruveta ees kokeilemaan mitenkä sillä kertaa ketterästi ulos tulisi.

    Nyt ei onneks henkiselle puolelle jäänyt traumoja. Olin kaiketi niin valmistautunut alitajuisesti, ettei kaikki mene välttämättä kuin vettä vaan :)
  7. Aamu Rakastunut foorumiin Syyskuunmammat 2014

    Mulla oli ekassa synnytyksessä 3.asteen repeämä, sulkijalihas meni kokonaan poikki. Toipuminen pitkä ja kivulias, henkinen puoli ei ole vieläkään kunnossa. Traumat jäi. Nyt odotan toista ja loppusuoralla mennään. Olen hakenut sektiopäätöstä pelkopolin kautta ja se luvattiin heti. Itse asiassa alatiesynnytyksestä ei puhuttu ollenkaan. Ilmeisesti lääkäri oli suoraan sitä mieltä että sektio on mun tapauksessa järkevintä. Sektiokin pelottaa aika tavalla mutta enemmän pelkään että repeän uudestaan ja loppulämä on sitten oikeasti pilalla.
  8. miima89 Aloittelija

    Mulla eka synnytys alkoi mennä pieleen jo lapsivesien tihkumisesta saakka. Synnytys jouduttiin käynnistämään tulehduksen vuoksi ja lopulta käynnistys oli kiireellinen oksitosiinilla. Vauva ei meinannu syntyä millään ja jossai vaiheessa ilmeni, että hän on avotarjonnassa. Jouduttiin ottamaan imukuppi avuksi, joka aiheutti episitiomian. Lisäksi alapäätä leikattiin vinottaissuunnassa, että saatiin vauva mahtumaan ulos. Alapäästäni menee siis reiden suuntaisesti repeämä/leikkaushaava, jonka arpi tuntuu edelleen. Lisäksi repeämiä tuli sisäpuolelle niin paljon, että niitä tikattiin tunti. En voinu kuukauteen käydä normaalisti vessassa, koska kirveli kokoajan niin paljon... tikkaukset repes jatkuvasti, vaikken tehny muut aku makasin sohvalla.

    Toinen synnytys pelottaa tän vuoksi iha älyttömästi, pelkään että repeän vielä enemmän ja vanhat arvet repeävät uudelleen. :sad001 Tällä hetkellä meneillään 30 viikko. Pelkopolille oon menossa jossain vaiheessa. Lääkäri jonka kanssa jo aiemmin juttelin, oli sitä mieltä että sektio ois mulla vaihtoehto.. mutta sekin pelottaa..
  9. H3lm1 Tuttu foorumilla Helmikuunmammat 2015

    miima89 ihan kuin olisit kirjoittanut mun synnytyksestä! Mulla ainoa ettei tikkaukset revennyt, mut eka vuosi aikalailla helvettiä..Nyt menossa 23+4 ja tää toinen tulee syntyyn sektiolla. Mä otan ennemmin ne tikit tohon mahaan ku alapäähän...miehän jouduin venaa leikkuriin paikkausta varten 7h ja sielläkin meni 2h vahinkoja korjatessa.
  10. mini* Aloittelija

    Hei!

    Kaipailen lisää kokemuksia näistä ekassa revenneiden muista synnytyksistä.

    Itselläni kävi niin, että ensimmäisestä repesin pahasti (3.asteen, ulommainen sullijalihas poikki, leikkurissa korjailtiin noin pari tuntia, ei ehditty leikata/leikattu episiotomiaa, vaikka sitä ponnistuksen loppuvaiheessa pyysin.
    Vauva ei ollut erityisen iso (3795g) ja sinänsä synnytyksessä ei ollut ongelmia, kokonaiskesto 11 tuntia. Leikkaushaava vielä tulehtui ja toipuminen oli tosi hidasta/kivuliasta (istuin täytetyillä moponrenkaalla ainakin kuukauden, muuten ei pystynyt). Muuten leikkaustulos oli hyvä; ei jäänyt vaivoja.

    Sain toisen lapseni 3/2014 suunnitellulla sektiolla, tämän sain itse päättää, joskin silloinen gynekologi ja kätilö (erityisesti kätilö) oli sektion kannalla. Itsekin sillon aattelin, että se turvallisempi, en halua olla ulosteen pidätyskyvytön kolmikymppisenä! Sektio meni hyvin, toivuin paljon nopeammin ja helpommin kuin alatiesynnytyksestä.

    Nyt odotan kolmatta (LA 3.10.15) ja luulin meneväni äitipkl:lle sektion ajanvarausta varten, mutta nyt tämä lääkäri ottikin puheeksi, miten voisin sektion jälkeen alateitse synnyttää. Lähinnä puhui siitä, että sektion jälkeen alatiesynnytys on mahdollinen ja että kohtulihas minulla näyttää uä:ssä vahvalle ed sektiosta huolimatta, joten sen puolesta voisin alatiesynnytyää. Ei puhunut aiemmasta repeämästä mitään, enkä minäkään siinä sit osa nyt oikein mihinkään mitään sanoa, kun asia tuli niin puskista.

    Viime kerralla pohdin tooooosi pitkään kummalla tavalla synnytän ja nyt tuntuu "epäreilulta" pohtia samaa juttua uudelleen. Mitään alatiesynnytys kammoa minulle ei jäänyt, lähinnä pelkään että jos repeän uudelleen, miten toivun siitä..? En halua olla pidätyskyvytön! Löytyykö kohtalotovereita?
  11. Aamu Rakastunut foorumiin Syyskuunmammat 2014

    Mulla oli sama repeämä kun sulla eli ulompi sulkija katkesi kokonaan. Itse päätin jo heti ekan synnytyksen jälkeen että alateitse en enää synnytä. Mulle on jäänyt pientä pysyvää haittaa jota ei pysty korjaamaan enkä kyllä uskaltaisikaan. Toinen lapsi syntyi suunnitellusti sektiolla ja olin todella tyytyväinen siihen. Kaikki meni hyvin ja toivuin paljon paljon nopeammin kuin alatiesynnytyksestä.

    Jos tulisin vielä raskaaksi niin sektion vaatisin silloinkin. Kun sulkijalihas on kertaalleen revennyt ja korjattu niin en lähtisi ottamaan mitään riskiä että tulee pysyvää pidätyskyvyttömyyttä. Jo se repeäisi uudelleen niin korjaustulokset ovat hyvin epävarmat ja kun jo ekasta jäi ongelmia. Voihan olla että alatiesynnytys menisi ongelmitta eikä repeäisi yhtään mutta kun kukaan ei voi sitä varmaksi luvata....
  12. AinoS Peruskäyttäjä

    Täälläkin yksi ensimmäisessä synnytyksessä repeillyt. Kolmannen asteen repeämät, ulompi sulkija kokonaan poikki, sisempi repesi puoliksi ja synnytyksen jälkeen olin leikkaussalissa 3,5 tuntia kolmen kirurgin paikkailtavana. Eppari tehtiin myös, mutta lapsi tuli hartiat poikkimitassa, joten toiselta puolelta sitten repesi. Synnytyksen käynnistys aloitettiin viikoilla 41+5 ja lapsi syntyi 42+0...

    Esikoinen oli syntyessään n. 4,2 kiloa ja 54 cm pitkä, eli ei se pienin mahdollinen vauva :D Toivuin kuitenkin todella hyvin ja puhuin asiasta heti alusta asti hyvin avoimesti ja mietin myös keskenäni paljon mahdollista seuraavaa synnytystä, enkä koe että henkisiäkään traumoja olisi jäänyt.

    Nyt kuitenkin eletään sinänsä jänniä aikoja, että toinen lapsi on syntymässä ihan minä hetkenä hyvänsä, tänään viikkoja 40+2. Ylihuomenna aikaistettu yliaikaiskontrolli, ja todnäk käynnistys. Tämä onkin itseä mietityttänyt ja hieman harmittanut, että näillä näkymin jälleen luvassa käynnistetty synnytys. Synnytystapa-arvio tehtiin äitipolilla ensimmäisen synnytyksen takia ja kokoa on seurattu tarkemmin. Lantio ei ole minulla ahdas, pehmytkudokset ne ekallakin kerralla taisivat olla se vastustava tekijä...ja lapsetn hartioiden asento.

    Toki toivon, että tällä kertaa selviäisin pelkällä epparilla, ja että synnytys käynnistyisi jotenkin muuten kuin Cytotecillä...mutta pianhan se tiedetään. Tsemppiä kohtalotovereille, puhuminen ja kysyminen auttaa aina, pelkojen ja omien mietteiden kanssa ei kannata jäädä yksin. Tässä ei ole myöskään mitään noloa, vaikka varmasti näistä asioista puhuminenkin saattaa jo tuottaa tuskaa ja jopa häpeää, kun komplikaatiot ovat kuitenkin kiusallisiakin. Mutta kun suunsa avaa, saattaa löytyä samassa tilanteessa olleita yllättävänkin paljon :) Jo se, että kokee tulleensa kuulluksi, on iso juttu :Heartred
    • Tykkää Tykkää x 2
  13. Hilsip Aloittelija

    Nostan tämän keskustelun uudelleen. Olen alkanut jo miettimään toista lasta mutta juurikin tuo repeäminen mietityttää. Ekassa synnytyksessä kävi just niin kuin AinoS:lla ja vauvan painokin oli suht sama. Miten AinoS sulla kävi toisen lapsen kanssa ja mini* kolmannen? Onko muilla kokemuksia?
    Last edited: 19 joulu 2017
  14. Larra Tuttu foorumilla Joulumammat 2018

    Nostan tätä vanhaa ketjua nyt, koska myös itsellä on samansuuntaisia ajatuksia, kuin edellisellä kirjoittajalla. Mietityttää, uskaltaako toista lasta enää hankkia ensimmäisen synnytyksen ongelmien vuoksi. Mulla ei ollut mitään 3. asteen repeämiä, mutta peräaukon hermotus kärsi jotenkin ja se aiheutti pahoja vaivoja monta kuukautta synnytyksen jälkeen. Tälläin vuosi synnytyksestä asiat on onneksi muuttuneet paljon, mutta pelottaa, että sama toistuu ja sillä kertaa palautuminen on heikompaa. Ilmeisesti ongelmia tulee tod. näk. erityisesti vanhemmalla iällä. Mulla taustalla imukuppisynnytys avosuisen tarjonnan vuoksi. Lapsen sykkeet laski monta kertaa kesken synnytyksen ja huone oli täynnä lääkäreitä ja kätilöitä. Hätäsektioon lähtö oli todella lähellä. Eppari tehtiin ja tuli myös muita repeämiä. En tiedä palautuuko henkiset arvet koskaan. Sektio toisaalta myös pelottaa.
  15. Kyfi3153640 Aloittelija

    Juurikin näiden tarinoiden vuoksi en ikinä milloinkaan suostuisi synnyttämään alakautta, vaan sektio on ainut vaihtoehto. En ole koskaan kuullut että synnytys olisi sujunut hyvin ja palautuminen kestänyt alle 2vrk kuten sektiossa
    Mut ei, ekan pieleenmenneen jälkeen en lähtisi kokeilemaan uudestaan pidätyskyvyttömyys on loppuelämän haittana todella ikävä tauti
  16. Vargynja Foorumi-vastaava Staff Member Administrator Helmikuiset 2021

    Synnytys voi sujua myös hyvin ja käsittääkseni suurin osa sujuukin suuremmitta harmeitta. Huonosti menneet saa vain enemmän palstatilaa, kun huonosti menneistä kokemuksista on usein paljon isompi tarve puhua. Myöskään sektio ei ole täysin riskitön. Itse voin esikoisen synnyttyä kiireellisellä sektiolla kolme-neljä päivää sektion jälkeen yhtä "hyvin" kuin juuri synnyttänyt, joka tuli kanssani samaan huoneeseen. Henk. koht. en halua toista kertaa sektioon. Jos synnytys pelottaa kannattaa lukea ennemmin tietoa synnytyksestä kuin niitä huonoimmin menneitä tarinoita. :)
  17. Liirumlaarum Naimisissa foorumin kanssa Helmiäidit 2020

    Komppaan tätä! Itsellä käynnistettiin synnytys rv38+0 käynnistely kesti päiviä ja lopulta vauva syntyi avosuisessa tarjonnassa imukupilla revittiny sykkeen laskujen takia. Tuloksena 2litraa menetettyä verta ja 3.asteen repeämät. Silti aion mahdollisen seuraavan lapsen synnyttää alakautta ja tähän asiaan sain jo "siunauksen" äitiyspolin gyneltä jälkitarkastuksessa.

    Kuitenkin olihan tuo repeäminen ja kivut jälkikäteen järkytys, samoin se kuinka huonossa kunnossa sitä oli runsaan veren menetyksen jälkeen. Sain lisäverta ja vahvempia kipulääkkeitä ja osastolla olisin saanut olla pisempään kun 3vrk jos olisin halunnut. Olin synnytyksen jälkeen ab-tipassa 2vrk kun kohtutulehtui synnytyksessä ja vaikeutti asioita entisestään.

    Silti. Suurempi todennäköisyys on joutua kiireelliseen sektioon kuin revetä 3. tai 4.asteisesti. Noin pahat repeämät tulee 1-2% synnyttäjistä kun taas käynnistetyistä ensisynnytyksistä jopa 30-40% päätyy sektioon.

    Repeämistä minulle ei jäänyt mitään pidätys ongelmia lainkaan. Ekan viikon synnytyksestä ilman pidättely oli vaikeaa muttei mahdotonta. Yhdyntäkivut vaivaavat toisinaan. Siihenkin olisi apuna arpialueen hierominen ja venyttely (jota en juuri tee, koska inhottaa.)
  18. Vargynja Foorumi-vastaava Staff Member Administrator Helmikuiset 2021

    Lisään vielä että en missään nimessä halua vähätellä kenenkään ikävää kokemusta. Joskus synnytys menee pieleen, voi olla traumaattinenkin ja ymmärrän täysin jos sen jälkeen pelottaa yrittää uudestaan. Ymmärrän myös että synnytys voi pelottaa ilman ensimmäistäkään kokemusta. Mutta ei kannata alkujaan ajatella että se on jokatapauksessa kamala ja repivä kokemus. Eikä sektiokaan ole välttämättä oikotie onneen.
    • Tykkää Tykkää x 1
  19. Bella Swan Moderaattori Staff Member Maalisäidit 2020

    Mulle sektio on ainut vaihtoehto, vaikka sekin pelottaa hulluna ja riskejä on. Onneksi ketään ei pakoteta synnyttämään alateitse.
  20. bluebe Rakastunut foorumiin Helmikuun äidit 2019 Marrasäidit 2020

    Mä en revennyt synnytyksessä mutta eppari leikattiin väärin(?) tai ainakin ei-tavanomaisesti. Siis suoraan peräaukkoa kohti. Söin särkylääkkeitä 6vk ja toipuminen oli todella hidasta. Lopulta kärsin vuoden todella kovista ulostuskivuista ja vessareissun jälkeen ei voinut pariin tuntiin istua. Tätä kesti puoli vuotta joka päivä ja sen jälkeen arven mobilisoinnin myötä kipuilu oli kausittaista mutta jatkui lopulta noin vuoden ajan synnytyksen jälkeen. Vasta tuolloin puolen vuoden tienoilla sain syyn kivuille kun äitiysfyssari kertoi, ettei eppareita yleensä näin leikata, vaan ne leikataan viistosti. Gyne sanoi myöhemmin samaa. Oma epäily on, että arpi menee tuolla sisuksissa liian läheltä peräsuolta ja siitä tuli se järkyttävä kipu vessareissuilla.

    Mutta nyt taas raskaana ja erittäin todennäköisesti vaadin sektion, koska tuo arven tilanne mietityttää. Voisiko arpi revetä synnytyksessä? Pelkään nimittäin että repeäisi sulkijalihakseen asti kun menee ilmeisesti aivan siitä vierestä. Lisäksi muutenkin pelottaa että kävisi taas jotain, jonka vuoksi kärsisin järkyttävästä kivusta niin pitkään synnytyksen jälkeen. En kestäisi taas sellaisia kipuja, ja vielä kun olisi kaksi lasta hoidettavana. Pelkopolille olen piakkoin menossa.
    • Sympatiaa Sympatiaa x 3

Jaa tämä sivu