Ajattelen, että yksi ja tärkeä osa tuesta on myös oma sisäinen psyykkinen ja emotionaalinen tuki, ja sitä voi vahvistaa etukäteen yksin ja muiden kanssa. Itseasiassa toisessa synnytyksessä olin nimenomaan kätilön ja opiskelijan kanssa ja koin jotain syvän vapauttavaa tässä naisten välisessä yhteistyössä.
Olen vankka lääketieteen puolestapuhuja, mutta synnytyksessä on myös toinen puoli ja ainakin itseni kohdalla koen molemmat olennaisiksi. Myöskään kivunlievitysten käyttö tai käyttämättömyys ei kerro mitään, kun kaikilla tuntemukset, vireystila, muu hermoston toiminta ja aiemmat kokemukset, ulkoinen tuki, tarjonta ym. ym. vaihtelevat. Jälkikäteen ajattelen, että olisi ollut ihan hullua yrittää väkisin ekalla kerralla ilman epiduraalia äärettömän väsyneenä, kun taas toisella kerralla avautuminen oli ns. helppoa enkä kokenut tarvetta puudutuksille.
Olet varmaankin perehtynyt vaihtoehtoihin, mutta mietin silti olisiko esim. doula mahdollinen lisätuki synnytykseen? Tämähän joskus voi järjestyä käsittääkseni ilman maksuakin yksin synnyttävälle?
Itse ehkä olen suhtautunut doulan mukana oloon vähän epäillen, kun en koe esim. fyysistä kosketusta luontevana kuin aniharvojen kanssa. Koin kuitenkin viime synnytyksessä ihmeellisen hetken, kun nousin ammeesta aika jatkuvissa supistuksissa ja kätilöopiskelija auttoi ja jotenkin keinutti fyysisesti samalla ja kipu jotenkin vain sillä hetkellä katosi ja kosketus tuntuikin tosi luontevalta. Tuli ajatus, että jos vielä joskus synnytän, niin pakko se varmaan on itsekin kokeilla..
Huh, tuleepas tarinointia, mutta kuten näkyy koen tämän kyllä tosi tärkeäksi ja innostavaksi aiheeksi. Joka tapauksessa toivon sinulle hyvää synnytystä juuri omalla tavallasi
.
minulla tosin synnytys eteni hitaasti mutta toisaalta en kokenut supistuksia hurjan kipeiksi ennen noin 9 cm avautumista.
