Team tissitainnuttajat ja perhepeteilijät

[Mellie]

Vertaistarinoita ja kokemuksia kaivataan aiheesta. Millä tavalla ja missä vaiheessa imetys tai yöimetykset on loppuneet lapsen omasta aloitteesta?

En ole missään vaiheessa kokenut tissillä nukutusta ja yöllä jatkovauhdin antamista unelle tissillä ollenkaan raskaaksi. Oma kokemus on ollut, että tämä on paljon kevyempää kuin mikään unikoulun pito, imetysvälien pidentäminen tai uniassosisaatioiden kerrostamisen vaativa vaiva. Aloitin jo työtkin, enkä vieläkään pidä tätä järjestelyä itselle raskaana. Ei siis mitään tarvetta eikä aietta muuttaa mitään jos ei lapsi itse ala oma-aloitteisesti käytöstä muuttamaan. Vaihdettiin vain sänky lattiafutoniksi, ettei tarvi pelätä että lapsi tippuu sängystä kun herään töihin ennen kuin lapsi herää.

Kun kyseessä on eka lapsi, eikä siis ole mitään kokemusta miten ja milloin nämä yösyönnit voisi loppua, niin haluaisin kuulla kokemuksia miten muilla iloisilla tissitainnuttajilla on asiat itsestään muuttuneet.

Paljon kuulee vain tuskailua miten yöimetys on raskasta, miten työn aloitus on pakottava syy yöimetyksen lopetukseen ja tulee vaikutelma, että ”isän kanssa nukkumaan ja viikko huutoa öisin” esitetään pakollisena ja ainoana polkuna imetyksen loppumiseen.

Miten se menee, kun voi ja jaksaa mennä täysin lapsen tahtiin? Omakohtaisia käytännön tarinoita kaivataan.

 

[Vargynja]

Meillä esikoisen yöimetys loppui itsestään. Toimittiin hänen kanssa niin että laitettiin illalla nukkumaan omaan sänkyynsä ja sieltä yöllä herätessä otin tissille meidän viereen ja jatkettiin unia. Puolentoista vuoden iässä alkoikin itsestään nukkua läpi yön. Iltatissistä kieltäytyi jonkin verran aiemmin. Tämä ikä on kyllä tosi yksilöllinen. Kohta 2-vuotias kuopus käy yhä yöllä tissillä.

 

[Ginger]

Meillä molemmat lapset luopuivat oma-aloitteisesti yötissistä ennen päivätissiä. Olen aina nukuttanut lapset antamalla rintaa, sitten vain nostanut omaan sänkyyn kun on tissille uinahtanut. Pidin tosin aina tarkan linjan siinä, että imetin istualtaan ja nostin lapsen omaan sänkyynsä, joka oli oman vieressä. Kokonaisia öitä alkoi tulemaan siinä aika tasan yhden vuoden iässä, eivät heränneet yöllä syömään. Muuten imetyksen lopetin noin 1v 3kk molemmilla.

 

[Kaarin]

En kokenut yöimetyksiä juurikaan raskaina ja/tai uuvuttavina. Ja jos joskus väsytti, niin jaksoin kuitenkin ajatella positiivisesti, että se vauva-aika on niin lyhyt, että voin viettää sen vaikka "päälläni seisten" niin sanotusti Näin jälkikäteen ajateltuna eniten jaksamista auttoi se, että tiesin tämän ainokaisen saadessani, että en saa enää lapsia, joten tavallaan halusin ottaa kokemusmielessä "kaiken irti" heti alusta asti. Lisäksi jaksamista ehkä auttoi se, että olin jo niin vanha lapsen saadessani, 43-vuotias, osasin jotenkin suhtautua väsymykseen toisella tavalla kuin mitä olisin esim. 20 vuotta aiemmin osannut. Mielessäni ei koskaan edes käynyt se, että olisin jotenkin "väkisin" lopettanut imetystaipaleen, koska se oli niin tärkeää pojalle. Ja näin jälkikäteen ajateltuna se oli minullekin tärkeää, kaikki se läheisyys jne. mikä siihen liittyi.

Palasin töihin kun poika oli noin 10kk:n ikäinen, mutta silti jatkoin imetystä lapsentahtisesti niin pitkälti kuin vain oli mahdollista. Päätin jo heti imetystaipaleen alussa, että menen täysin lapsen tahtiin tässä imetysasiassa, enkä ole katunut sitä hetkeäkään, vaikka miten olisin itse ollut väsynyt. Harvemmin olin mitenkään erityisen väsynyt, paitsi yhtenä muutaman viikon ajanjaksona, kun poika huusi joka ilta tuntitolkulla, mutta se liittyi ehkä vatsavaivoihin jollain tavalla, kun ruvettiin maistelemaan ensimmäisiä kiinteitä varovasti siinä 4kk:n iässä.

Aluksi yöimetysten määrä väheni ajan kanssa, kunnes jäljellä oli vain yksi yöimetys. Se yksikin kerta jäi pois kun poika oli n. 1,5-vuotias. Ensin tosin loppuivat iltaimetykset pojan omasta tahdosta, hän vain yhtenä iltana päätti, että iltaisin luetaan kirjaa eikä tissitellä, joten iltakirjoilla ollaan sitten menty siitä lähtien. Pikku hiljaa imetyskerrat ajan kuluessa vähenivät ja vähenivät myös päiväaikaan, kunnes ne loppuivat itsestään vähän kuin yhtäkkiä. Poika oli n. 3,5-vuotias silloin.

Itse kyllä kannustan jatkamaan imetystä niin kauan kuin se lapselle on tärkeää, vaikkei se sinällään tarpeellista enää olisikaan, totta kai huomioiden oman jaksamisen ja muutkin ympäröivät olosuhteet, eli jos imetys aiheuttaa äidille stressiä ja uuvuttaa, niin ei tietenkään enää kannata jatkaa. Ei itseään saa sen vuoksi liiaksi väsyttääkään.

Sain kuulla sieltä täältä jo silloin kun poika oli vuoden ikäinen, että eikö jo olisi aika lopettaa imetys, tämän sanoi myös neuvolalääkäri, ja sanoin joka kerta kommentoijille kiertelemättä, että se asia on minun ja lapseni välinen juttu, johon ei muilla ole oikeutta puuttua. Kaikki kommentoijat tyytyivät siihen, eivätkä enää asiasta maininneet. Toki pyrin siihen, ettemme häiritse ketään epäsopivissa paikoissa imetyksellä, ja yleensä poika isompana mieluiten kotona kävikin tissillä, eikä tarvinnut muualla enää maitoa. Hänen ollessaan pienempi, imetin kyllä missä vain, mutta yritin olla herättämättä kovin isosti huomiota.

Imetys on niin henkilökohtainen asia, ettei siinä ole vain yhtä oikeaa tapaa, vaan tapoja on niin monta kuin on imettäjää ja lastakin. Minusta kaikkien äitien pitäisi mennä sen mukaan, mikä itselle tuntuu olevan oikea ratkaisu myös lapsi huomioon ottaen. Minulle ja minun lapselleni sopi alusta asti lapsentahtinen imetys, koska poika osasi jo heti syntymän jälkeen vaatia ruokaa hyvinkin äänekkäästi, jos en tajunnut tissiä suuhun laitella tarpeeksi ajoissa

 

[Kovin pieni]

Kiitos kun jaatte kokemuksianne! Meillä on yöimetyksistä vierottautuminen vielä kesken. Yksi unikoulu ollaan pidetty, mutta nyt flunssan myötä ollaan palattu yösyömiseen. Ajattelin, etten ottaisi kovasti paineita asiasta ja katsotaan, jos pikkuhiljaa imetyskertojen vähentäminen toimisi meillä (kerta pois päivästä per viikko).

Noihin muiden suosituksiin kannattaa mielestäni suhtautua vain suosituksina, eikä yrittää orjallisesti noudattaa, jos se ei itsellä toimi. Tuntui hassulta, kun neuvolassa niin vahvasti painostetaan imettämään vuoden ikään asti, ja heti 1-vuotis hammashoitajalla nuhdellaan, kun vielä imettää yölläkin. Onhan siinä toki pointtinsa, että maidon sokeri ei tee hyvää hampaille, mutta ei ainakaan meillä yöimetyksistä luopuminen ole hetkessä onnistunut.

 

[Kaarin]

Itse en kyllä aikanaan ajatellut ollenkaan yöimetyksen vaikutusta hampaisiin loppujen lopuksi. Toisaalta nyt myöhemmin ajattelen, että kun hampaiden puhtaudesta pidetään huolta säännöllisesti ja hyvin, niin jotenkin tuntuu siltä, ettei se yöimetys nyt niin paha kuitenkaan siinä ole. Rupesin "pesemään" pojan hampaita jo heti silloin kun ensimmäinen pieni hammaskuhmu ilmaantui ikeneen, eli totuteltiin hampaiden harjaukseen hyvissä ajoin ennen kuin oli edes hammasta, mitä pestä. Sen jälkeen hampaiden pesu on ollut säännöllistä 2x päivässä, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, kun joskus on ollut tilanteita, että poika on kerta kaikkiaan kieltäytynyt hampaiden pesusta, enkä ole halunnut väkisin sitten avata suuta pesua varten

Meilläkin kyllä imetyksestä hammashoidossa mainittiin, mutta samaan hengenvetoon totesivat, että pojalla on hyvin hoidetut, ehjät ja puhtaat hampaat, joten jätin sitten ne imetyksen lopetusehdotukset omaan arvoonsa ja jatkoin yöimetystä niin pitkään kuin poika halusi Nyt pojalla on kaksi pysyvää hammasta alhaalla edessä, ja kolme takahammastakin jo paikoillaan, ja neljäs takahammas tekee tuloaan, ja edelleen saadaan kehuja pojan hampaiden hyvästä kunnosta tarkastuksissa