Olen vahvasti tietoinen siitä, että omat asenteeni vaikuttavat suuresti lapseeni. Vanhempani ovat city-ihmisiä, joilla ei ollut koskaan mahdollisuutta kokeilla edes hiihtämistä, metsässä olemista jne. joten ensikosketukseni hiihtämiseen tapahtui koulussa. Se oli todella traumatisoivaa, koska opettajamme ei oikeastaan opettanut meille mitään vaan oletti että osaamme jo, ja pisti meidät suoraan "metsän keskelle" (pururata, mutta kun en ollut tottunut kävelemään sellaisessa, niin minulle se oli "metsä" joka oli pelottava paikka) hiihtämään. Kuvitelkaapa lapsi, joka ei osaa hiihtää ja panikoi kun jää tovereistaan jälkeen jossain tuntemattomassa metsässä, eikä pääse eteenpäin koska ei osaa hiihtää (etenkin mäet olivat kauhistuttavat, muuten pääsi ok laduilla), sukset painaa helvetisti ja monoilla vaikeaa kävelläkään minnekään. Alkaa olla pimeää, eikä ketään näy, koska kaikki toverit ovat menneet eteenpäin omaan tahtiin. Olin usein niin paniikissa, että itkin osan matkasta, koska olin niin peloissani ja pelkäsin jääväni yksin pimeään, vaikka tiesin että yleensä opettaja odotteli reitin toisessa päässä.. Ja ongelmana oli se, että opettaja ei todennäköisesti edes tajunnut mitään, koska minusta olisi ollut todella noloa sanoa mitään..
Yhh.. en halua muistellakaan koko touhua.
Mutta, näistä traumoista huolimatta vanhempana pääsin kokeilemaan laskettelemista osaavan opettajan ohjaamana ja siitä tykkäsin kovasti. Pitäisin todennäköisesti myös hiihtämisestä, jos joku olisi oikeasti opettanut. Haluaisin että lapsenikin pääsee kokeilemaan laskettelua, hiihtämistä, jne. jonkun osaavan ohjaajan opettamana. Yleisesti pidetään jotenkin niin itsestäänselvänä että "kaikkihan osaa, koska kaikkihan ovat hiihtäneet" ... Juu ei.
Ja vaikka se omasta mielestäni melko kallista touhua onkin, kun ottaa huomioon että sukset yms. maksavat hurjasti käyttömäärään nähden (emme asu pohjoisessa), niin aion silti viedä lapsiani ainakin kerran vuodessa hiihtämään/laskettelemaan (edes niillä lainavarusteilla) ja aion olla itsekin mahdollisimman innoissani asiasta :) En halua siirtää omia ennakkoluulojani ja traumojani heille turhaan. En aio myöskään mitenkään olla liioitellun innostunut. Lähinnä kiinnostaa se, että lapsi kokeilee ja pääsee innostumaan niin halutessaan :)
Mielestäni jokaisen vanhemman tulisi miettiä tarkkaan omaa suhtatumistaan mihin tahansa asiaan. Lapset ottavat herkästi mallia. Älkää ainakaan estäkö heitä kokeilemasta tai innostumasta, vaikka teitä itseänne ei kiinnostaisi juuri yhtään :)