Tarvitseeko lapsen oppia hiihtämään?

Miehen pojat hiihtää koulussa, jos hiihtävät, omia suksia ei olla hankittu pääkaupunkiseudun lyhyiden talvien vuoksi. Mun esikko on kokeillut vasta luistelua, hiihtämistäkin voisi, jos saatais jostain sukset. Me ei muutaman viikon talven takia aleta ostaa suksia, mutta jos joku lahjoittais esikolle sukset niin mikä jottei sit hiihdettäisiin.
 
Ei kai sitä kiusata yhtään sen enempää , kuin jotain toista lasta joka ei sitten osaa jalkapalloa/koripalloa/jotain muuta, mitä ihan yhtä lailla ellei enemmänkin koulun liikuntatunneilla harrastetaan? Yhtä lailla voidaan kysyä, pitääkö lapsen oppia soittamaan kannelta, sehän on suomen kansallissoitin? Kai jokaisella on oikeus valita lajinsa ja kokeilla sitä sitten isompana, eikä niin että vanhemmat pakottaa suksille, kun "Täällä on aina ennenkin (sata vuotta sitten) hiihdetty joka paikkaan."
 
^Tuollainen argumentti lapselle että jokin asia on "pakko" oppia kun sitä on Suomessa tehty aina ja se on kansallislaji...heh, varma tapa tappaa mahdollinen into tai kuriositeetti lajia kohtaan, oli se sitten mikä tahansa.

Lasta kiusataan kaikesta mikä poikkeaa massasta (oih, jos tilanne oliskin eri). Mutta se, että lapsi on kokeillut jotakin joskus (se jokin, mikä on tavanomaista) vähentää jännitysmomenttia koulussa. (En sit tarkoita että kaikki asiat mitä koulussa opetetaan, lapsen olisi pitänyt saas jostain muualta esiopetusta asiaan, älkää ymmärtäkö tätä nyt väärin).
 
Koulussahan sitä viimeistään vähän niin kuin pakotetaan kokeilemaan ja oppimaan eri liikuntalajeja. Jokaisen vanhemman asia mitä haluaa lapsensa oppivan ennen kouluikää, kyllä siellä koulussa kuitenkin kuuluu osallistua toimintaan. Sama kuin musiikin ja kuvataiteen osalta, jokainen joutuu kuitenkin osoittamaan osaamistaan vaikka ei huvittaisi.
 
Minä tykkäsin lapsena hiihtämisestä ja nykyäänkin löytyy sukset varastosta, vaikka en ole niitä jokuseen vuoteen käyttänytkään. Lasten kanssa uskoisin hiihtävämme kunhan kasvavat ja jos vaan kelit sallii. Itseä on tässä talven myötä ruvennut vähän innostamaan ajatus lähteä hiihtämään, saapa nähdä vieläkö ehdin. Koskaan en ole hiihtoa mitenkään inhonnut, en siis pääse siirtämään omaa asennetta lapsilleni.
 
Mun mielestä olis hyvä että lapsi on sukset edes nähnyt ja tietää mitä hiihtäminen on :D mutta monet lapset eivät siitä pidä, enkä aio pakottaa. Ite kyllä kaipaan laduille!
 
Olen vahvasti tietoinen siitä, että omat asenteeni vaikuttavat suuresti lapseeni. Vanhempani ovat city-ihmisiä, joilla ei ollut koskaan mahdollisuutta kokeilla edes hiihtämistä, metsässä olemista jne. joten ensikosketukseni hiihtämiseen tapahtui koulussa. Se oli todella traumatisoivaa, koska opettajamme ei oikeastaan opettanut meille mitään vaan oletti että osaamme jo, ja pisti meidät suoraan "metsän keskelle" (pururata, mutta kun en ollut tottunut kävelemään sellaisessa, niin minulle se oli "metsä" joka oli pelottava paikka) hiihtämään. Kuvitelkaapa lapsi, joka ei osaa hiihtää ja panikoi kun jää tovereistaan jälkeen jossain tuntemattomassa metsässä, eikä pääse eteenpäin koska ei osaa hiihtää (etenkin mäet olivat kauhistuttavat, muuten pääsi ok laduilla), sukset painaa helvetisti ja monoilla vaikeaa kävelläkään minnekään. Alkaa olla pimeää, eikä ketään näy, koska kaikki toverit ovat menneet eteenpäin omaan tahtiin. Olin usein niin paniikissa, että itkin osan matkasta, koska olin niin peloissani ja pelkäsin jääväni yksin pimeään, vaikka tiesin että yleensä opettaja odotteli reitin toisessa päässä.. Ja ongelmana oli se, että opettaja ei todennäköisesti edes tajunnut mitään, koska minusta olisi ollut todella noloa sanoa mitään..
Yhh.. en halua muistellakaan koko touhua.

Mutta, näistä traumoista huolimatta vanhempana pääsin kokeilemaan laskettelemista osaavan opettajan ohjaamana ja siitä tykkäsin kovasti. Pitäisin todennäköisesti myös hiihtämisestä, jos joku olisi oikeasti opettanut. Haluaisin että lapsenikin pääsee kokeilemaan laskettelua, hiihtämistä, jne. jonkun osaavan ohjaajan opettamana. Yleisesti pidetään jotenkin niin itsestäänselvänä että "kaikkihan osaa, koska kaikkihan ovat hiihtäneet" ... Juu ei.
Ja vaikka se omasta mielestäni melko kallista touhua onkin, kun ottaa huomioon että sukset yms. maksavat hurjasti käyttömäärään nähden (emme asu pohjoisessa), niin aion silti viedä lapsiani ainakin kerran vuodessa hiihtämään/laskettelemaan (edes niillä lainavarusteilla) ja aion olla itsekin mahdollisimman innoissani asiasta :) En halua siirtää omia ennakkoluulojani ja traumojani heille turhaan. En aio myöskään mitenkään olla liioitellun innostunut. Lähinnä kiinnostaa se, että lapsi kokeilee ja pääsee innostumaan niin halutessaan :)

Mielestäni jokaisen vanhemman tulisi miettiä tarkkaan omaa suhtatumistaan mihin tahansa asiaan. Lapset ottavat herkästi mallia. Älkää ainakaan estäkö heitä kokeilemasta tai innostumasta, vaikka teitä itseänne ei kiinnostaisi juuri yhtään :)
 
Jos mulle annettais nyt vaihtoehdoiksi hiihtäminen tai rovio ni helppo valinta, roviolle tietty. Tästä on kiittäminen peruskoulua jossa oli pakko hiihtää. Oikestaanhan mä tein niin että hiihdin nurkan taa, otin sukset pois, kävelin metsän läpi lenkin loppulaskuun ja odottelin että muut menee ohi ja sit laskin mäen suksilla.
No, jos oma muksu joskus haluaa hiihtää niin sitten hankitaan sukset. Jos ei, mä kirjoitan maikalle lapun et pimulla on vaikka rutto tai jotain JUST silloin ku piti hiihtää. Kieltämään en tietty ala, tuen kaikilla resursseilla tytön jokaista harrastustoivetta.
 
Takaisin
Top