Tarkempia esittelyjä

Madie

Piirimestaruustason postaaja
Olis kiva lukea vähän tarkempia esittelyjä, kun mitä tuolla plussanneet-ketjussa on. Tietäisi sitten vähän keiden kanssa juttelee :)
 
Mä voin vaikka aloitella, kun kerrankin on aikaa :)

Eli olen 22v. tamperelainen ja toinen lapsi on tulossa. Mieheni on samanikäinen ja ollaan oltu nyt 5 kuukautta naimisissa ja yhdessä reilu 3 vuotta. Mieheni on opiskelija (valmistuu diblomi-insinööriksi 2014) ja itse en ole vielä ehtinyt lukion jälkeen palata koulun penkille. Sinne sitten luultavasti viimeistään elokuussa 2012.
Meillä on siis ihana pieni poika Niklas, josta on tulossa kyllä aika menevä tapaus :) Kauhulla jo odotan tulevaa pahoinvointia ja pojan perässä juoksua. Lapsille tulee ikäeroa n. 1v 7kk. Mielestäni oikein kiva ikäero, koska halusin toisen mahdollisimman pian, ettei opiskelut viivästy hirveästi. ja onhan se niin ihanaa, kun on lapsista toisilleen seuraa.
Todella onnellinen olen tästä raskaudesta ja tuntuu, ettei elämässä vois paremmin mennä. No katsotaan tätä parin viikon päästä, jos pahoinvointi alkaa ;)
Enpä nyt keksi mitään muuta kirjoitettavaa. Lemmikkejä ei löydy, vaikka poika on niin koirarakas, että täytyy varmaan se koira jossain vaiheessa hankkia, jos tuo innostus jatkuu.
 
Mie taas olen 27-vuotias Espoolainen. Neiti on muutaman päivän päästä 10kk, eli lapsilla tulee olemaan ikäeroa n.1,5 vuotta. Mies on sellainen tietokonenörtti ja itse aloitan nyt opiskelut syksyllä terveysalalla ja jatkan sitten koulua mahdollisimman pian kakkosen syntymän jälkeen ainakin jollakin prosentilla ja mies sitten jää ehkä vastaavasti kotiin, kun on siitä aina haaveillut ja tod.näk meidän lapsiluku alkaa oleen täynnä tän jälkeen. Oikeastaan tämä raskaus on yllätys niin kuin ensimmäinenkin, mutta kuitenkin aina ollut haaveissa, että tulisi 2 lasta ja suht pienellä ikäerolla. Kauhulla odotan kanssa, että kuinka väsynyt sitä on tässä raskaudessa. Pahoinvointi mietityttää, kun on jo ensimmäiset aallot havaittavissa. Vaikka kaikki vielä mietityttää tulevana 2lapsen äitinä, niin oikeastaan olen ihan onnellinen.
 
Täällä kirjottelee 22-vuotias esikoisen odottelija :)

Terveysalan opinnot jatkuvat vielä puoli vuotta, jos nyt en ala voida niin pahoin, etten saisi opintoja suoritettua loppuun. Avomieheni on 23-vuotias ja vakituisesti töissä kyllä, mutta etsii koulutustaan vastaavaa työtä koko ajan. Meillä on 1,5-vuotias kissa ja 1-vuotias koira sekä kirjavia kanoja kukkoineen ja poikasineen ;) Asumme siis maaseudulla omassa omakotitalossa, jossa nyt parasta aikaa on menossa melko massiivinen remontti...

Nyt menossa rv 5+0 ja eilen alkoi pahoinvointi, onneksi vielä aika lievä, puolille päivin sijoittuva etominen, joka menee ohi iltapäivää kohti. Se alkoi tänään täsmälleen samaan aikaan kuin eilenkin, onneksi tänään ei tarvinnut sinnitellä töissä! Väsynyt olen koko ajan, mutta silti erittäin onnellinen <3
 
Heissulivei!

Aatelin kerrankin kirjoitella jotain. Harvemmin osallistun keskusteluihin, mutta lueskelen aina kun kerkeen muitten kirjoituksia. Välillä tulee tippa silmiin ja välillä naurattaa (oon luesekllut muittenkin juttuja kuin maaliskuun odottajien).

Olen 31-vuotias espoolainen ja toinen muksu olisi nyt tulossa iloksemme! :) Tänä keväänä menin naimisiin ja samalla aloitettiin myös uuden pikkuisen "työstämistä". Oon ollut neitimme kanssa hoitovapaalla ja nyt harkinnassa et piipahdanko töissä vai ei ...eli kannattaako rahallisesti?!

Kauheesti ei viel masuasukki oo viel oireita äidilleen aiheuttanut... paitsi eilen illalla oli tosi kuvottava olo ennen nukkumaan menoa! Onneksi oikea makuuasento vei fiiliksen pois. Toivon ettei pahoinvointia tuu, koska silloin en ainakaan kauheesti voi salailla niiltä, joille ei viel halua kertoa. Neuvola olisi ens viikon perjantaina...

Toivotaan, että kaikkien raskaudet sujuu ongelmitta!
 
Heissan! Elikkäs olen 20 vuotias ensimmäisen kullannuppusen odottaja. Menemme mieheni kanssa naimisiin 30.7 ja vauva uutiset tulivat kyl melkoisen sopivasti. lasta onkin jo odoteltu jonkin aikaa. Perheeseen kuuluu myös hyvin tyttömäinen kollikissa 3v ja uros koira 1,5v
 
moi täältä kymenlaaksosta eli ite olen 28v ja mies 38v tyttö on 1v3kk meil on myös kissa asutaa rivitalossa naimisissa ollaa oltu 2v molemmat ollaa töissä öyllä jaetaan sanomalehtiä onnea kaikille odottajille
 
Täällä kirjoittelee 27 vuotias savolainen esikoisen odottaja :)
Miehen kanssa tulee elokuussa 3 vuotta täyteen kun ollaan naimisissa oltu, yhteistä eloa on takana jo 9½ vuotta.
Ja ensimmäistä siis odotellaan :) meillä tuli kuukautta vaille kolme vuotta täyteen yritystä, joten suoranainen ihmeplussa siis kyseessä. Jonkin verran kerettiin jo lapsettomuustutkimuksissa käydä, mutta sen kummemmin ei syytä vielä alettu selvittämään mistä lapsettomuus olisi johtunut :/
Joten nyt on sormet ja varpaat ristissä, että saataisiin maaliskuussa se pienokainen syliin <3

Mitään sen kummempia raskausoireita ei ole vielä ilmaantunut, tosin väsymys on jotain omaa luokkaansa, rinnat on hieman kipeät ja nännit välillä turvonneet. Alavatsaa nippailee välillä menkkamaisesti. Ja hiukset rasvoittuu päivässä!!!
Jonkun verran on tullut myös verta vessareissun yhteydessä, joten se on säikäyttänyt pahanpäiväisesti, mutta kun ei kipuja ole, niin kaipa tämä on sitä normaalia alkuraskauden vuotoa :S toivottavasti!!!
 

Minä 21v. ja mieheni kohta 22v. Meillä on tosiaan ylihuomenna 7 kk täyttävä iiihana tyttö ja tämä pikkukakkonen siis tuloillaan. Ikäeroa tulee 1v3kk. Ollaan ihan mielissään ja ajateltu pitkään, että tulee jos on tullakseen ja melko pianhan tuo kakkonen tuleekin. Ihanaa kyllä!
Minä olen lähihoitaja ammatiltani ja mies automyyjänä. Nautin niin olla kotona pikkuisen neitimme kanssa, sen perässä saan juosta, kun se ryömiä säntäilee pitkin kaksiotamme. Mies käy töissä siis.

Paljon vähemmän on ollut oireita tässä raskaudessa kuin esikoisen. Silloin tein jo testin 4 päivää ENNEN kuin menkkojen ois pitänyt alkaa eli rv3+4 ja tuli selkeä plussa ja pahoinvointia yms havaittavissa. Nyt tein testin "vasta" rv 4+3 ja selkeä viiva. Ei läheskään sen vertaa oireita. Nytkin ollut pientä pahoinvointia ja mahannippailuja päivittäin, mutta ei tosiaankaan sellaista tuskaista oksentelua yms, mitä ekan kanssa. Vaikkakin viikkojakin on vielä edelleenkin melko vähän. :D
Tällaista tänne. Synnytys ja toipuminen eniten mietityttää, koska edellinen oli melko kriittinen juttu ja palautuminen erittäin hankala, hidat ja tuskainen. Josko tää menis nyt paremmin! :)
 
Asun Alankomaissa ja olen naimisissa maailman ihanimman Italialaisen miehen kanssa. Naimisiin mentiin kaksi vuotta sitten Roomassa ja haaveillaan nyt muutosta lahemmas perhetta Roomaan. Meilla on jo perinnoksi saatu asunto Rooman keskustassa, joten hyvalla mallilla tama muuttohaaveilu :) Mina siis 30v ja mies 31v.

Meille on kaksi pienta koiraa ja heilla talla hetkella 3 pienta vauvaa, joten tylsaksi ei kay elama! Hehehehe.

Meilla on yritysta takana nyt reilut kolme vuotta, ollaan oltu hoidoissa reilu vuosi, tehty muutama inseminaatio, joista ekasta tuloksena kohdunulkoinen raskaus ja leikkaus, luomuna ei koskaan edes yritysta. Nyt ensimmaisen IVF:n tuoresiirto tuotti siis plussan, eka haamu rv 3+2, nyt mennaan 3+6.

Hyvin hyvin alussa ollaan ja verikoekin on vasta keskiviikkona, mutta raskaana tassa nyt ollaan kunnes toisin todistetaan!! :D
 
Mä oon 20-vuotias alavetelistä.Mun mies on 27-vuotta ja ollaan oltu yhessä 4,5vuotta ja naimisissa 1,5vuotta :) olin 18v ku saatiin esikoinen (2010) ja toinen synty samana vuonna keskosena ja nyt kolmonen :D 

Mitään raskaus oireita ei oikeastaan oo vielä ollu vähän ehkä sellanen yökköolo ja sitte mukamas näläkä koko ajan :)
 
Esikoista odotetaan ja on enemmän kuin tervetullut :) Minä täytän lopummasta vuotta 30 ja mies 35. Pohjois-Pohjanmaalla asustellaan. Alunperin olen Savosta kotoisin.
 
Täällä myös esikoista odotellaan <3

Asustelemme Uudenmaanläänissä ja olemme molemmat 31 vuotiaita. Pitkä yhteinen taival meillä on jo takana vaikka naimisiin asti emme vielä olekaan ehtineet :) Lisäksi perheeseemme kuuluu kaksi kissaa sekä koira.

Vielä ei olla kerrottu kenellekään. Ja tämä on tosiaan molempien vanhemmille ensimmäinen lapsen lapsi ja mieheni isovanhemmille ensimmäinen lapsen lapsen lapsi.
 
Hei

Olen 23-vuotias ja odotan esikoistani. Mieheni tai avomieheni siis on 34-vuotias. Asumme Keski-Suomessa Raskaus on aika alussa vasta, mutta silti ovat jos raskausoireet nostaneet päätään, kuten jokapäiväinen ällötys olo. Rinnat ovat kipeät ja hieman jo turvonneet. Toivon vain tämän raskauden kestävän. Joka päivä on pieni pelko että tämä onnellinen odotus voisi milloin vain loppua.
En ole vielä muille tästä raskaudesta uskaltanu kertoa kuin miehelleni ja siskolleni. Ja sitä mietinkin vielä että millon onkaan se oikea hetki kertoa muille. Ja tuskaahan tämä on pitää tämä onnellisuus olo vain itsellä ja pimittää muilta sitä tietoa :D

Toivotan kaikille onnellista odotusta :)
 
aikas läheltä ollaan oon nimittäin kälviältä ja kuinkas sattukaan että myös minun mieheni on 27vuotias. Ehkäpä synnärillä tavataan
 
Hei!

Olen 26-vuotias kohta 10-kuisen tyttösen äiti. Mies on kymmenisen vuotta mua vanhempi. Pikkukakkosta odotellaan ilostuttamaan elämäämme.:) La olisi siis laskurin mukaan 22.3, joten hyvin hyvin alussa ollaan.
Asumme Tampereella.
Töihin joudun palaamaan tässä ens kuun lopussa muutamaksi kuukaudeksi, olen asiakspalvelualalla.

Oireita on tällä hetkellä vähäisesti (vielä). Väsymys, pohjaton nälkä, "flunssa", siinäpä varmaan ne selkeimmät.. Niin ja naama on niin rasvainen että vois kaapia vaikka margariinit leivän päälle... heheh :)
Tytöstä mulla oli kamala pahoinvointi 24/7 ekat 3kk, sitä siis odotellessa... Ja muutenkaan ei ollut helpoimmasta päästä oleva raskaus. Olin vuodelevossa rv29-34. Viimekesän helteillä se oli kamalaa! :/
 
Heippa kaikille!

Olen 28-vuotias toista lastaan odottava terveysalan ihminen Tampereelta. Esikoinen on nyt 1v 1kk ja pikkukakkosta ehdittiin yrittää parin kierron ajan. Yksi keskenmeno on taustalla ennen esikoisen odottamista, joten hyvin epävarmasti ollaan suhtauduttu tän raskauden alkuun. Katsotaan rauhassa miten asiat menee, toivottavasti tietysti hyvin!

Pahoinvointia tai muita oireita ei vielä ole ollut. Tosin esikoisen kanssa ei ollut silloinkaan sen kummempia oireita, pientä rintojen aristusta.

Toivotaan, että kaikilla menisi odotus hienosti!
 
No jospa minäki sitte, vaikka aattelin vielä ootella sitä varmistustestiä...

Varsinais- Suomessa asustellaan, minä 29 vee ja mies 28 vee. Naimisissa ollaan oltu kohta neljä vuotta, hääpäivä on tässä kuussa. Vuokralla asutaan rivitaloneliössä. Perheeseen kuuluu myös tytär, kohta 1v 4kk ja pienenpieni chihuahua narttu kohta 4 vuotta.

Ite oon ammatiltani lähihoitaja, nyt hoitovapaalla vielä toistaiseksi. Mulla ei vakituista työpaikkaa oo. Mies tällä hetkellä työttömänä, syksyllä mahdollisesti aloittaa aikuiskoulutuskeskuksessa lukemaan vartijaksi itseään. On tässä alkukesästä ollut postinjakana ja sitä työtä tässä tehnyt viimesen vuoden.
 
Täällä kolmikymppinen esikoisen odottaja Oulusta. Yhteistä taivalta avokin kanssa kolmisen vuotta. Ensimmäiseen positiiviseen raskaustestiin meni 1v 3kk, aaltoilevan positiivisena koko yritysaika. Ja kaikesta toivomisesta huolimatta positiivinen testi oli yllätys. Tunteet kulkee laidasta laitaan; järjettömästä onnellisuudesta järjettömään pelkoon. Mutta eiköhän tästä selvitä.

Tarrasukkia meille kaikille!
 
Täällä 22-vuotias, toista lasta odottava äiti Pohjois-Pohjanmaalta. Esikoinen 1v 2kk - ja vilkas sellainen! Miehen kanssa oltu yhdessä viitisen vuotta joista kaksi naimisissa. Asumme vuokralla rivitalokaksiossa, isompaa asuntoa katsellaan hissukseen. Miehellä vakituinen työ, minä taas olen ollut kotiäitinä esikoisen äitiysloman alusta alkaen, eikä nyt ole sitten kiire töihin kun kakkonen on tulossa :)

Raskaus on siis aivan alkumetreillä 4+?, pahoinvointeja ei ole vielä onneksi ollut! Pientä alamahan nipistelyä ja väsymystä havaittavissa..

 
Takaisin
Top