Hieman avaan keskustelua nyt jo ehkäisystä tai paremmin sterilisaatiosta. Mulle tehdään nyt sektion yhteydessä sterilisaatio ja ihan puhtaasti omasta tahdosta. Olen käytännössä kokeillut kaikki mahdolliset ehkäisykeinot eikä mitkään niistä ole mulle sopinut. Yhdistelmäpillereiden kanssa paino nousi montakymmentä kiloa ja vaikuttivat mielialaan. Minipillerit nro 1 taas aiheutti jatkuvat menkat (meni vaihtoon siinä vaiheessa kun oli kolmannet menkat kuuden viikon sisään) minipillerit nro 2 taas veivät menkat mutta toivat migreenin. Olen aina kärsinyt kovista menkkakivuista, mutta kun minipillerit vaihdettiin renkaaseen niin ne kivut räjähtivät käsiin. Tässä vaiheessa lääkäri antoi vaihtoehdot "migreeni vai vatsakrampit?" söin maksimi kipulääkkeet plus Litalginit menkkoihin. Jossain vaiheessa (kun ei miestä näkynyt mailla eikä halmeilla) jätin renkaan pois. Kaikki oireet hävisivät. Nykyinen mies tuli kuvioihin ja toki tuo keskustelu ehkäisystä käytiin ja itse sanoin jo silloin, että hormooneihin en enää koske. Tosin myös lapsihaaveet tuli nopeasti kuvioihin ja parin kuukauden kuluttua esikoinen antoi kuulua itsestään.
Esikoisen syntymän jälkeen menkat oli maailman ihanimmat. Säännölliset ja täysin kivuttomat. Ainoa oli tosin, että masennuslääkkeiden vuoksi vuosin kuin seula 3 päivää, mutta se ei haitannut, kun aiemmin menkat kesti 5 päivää. Nyt lääkäri ehdotti hormoonikierukkaa, lopettaisi menkat ja olisi niiiiiiin hyvä että! Ja hevonkukkua! Menin halpaan ja otin sen. Seuraavat 2 vuotta oli yhtä helvettiä! Menkkakivut palasivat yhtä hirveinä kuin renkaan kanssa ja menkat kestivät aina sen 10 päivää.
Sitten siihen sterilisaatioon. Aloimme miehen kanssa puhua siitä, kun aloimme pohtimaan toista lasta. Itse otin asian esille siinä yhteydessä, kun sanoin etten toista samanlaista synnytystä halua vaan sektion ja samalla kerroin, että sterilisaation voisi tehdä siinä samalla. Taisin kyllä ohimennen mainita, että muutoin se olisi miehelle helpompi tehdä.
Nyt kun asia tuli ajankohtaiseksi, niin ekan lääkärin kanssa ei ollut ongelmia sen suhteen, varsinkin kun kerroin ehkäisyhistoriani ja ikääkin alkaa olla. Kertoi miten se sektion yhteydessä tapahtuisi ja kanssa mainitsi, että jos sektiota ei tulekaan on se miehelle helpompi tehdä. Mies vähän ihmetteli autossa miksei tuota ollut aiemmin tullut ajatelleeksi. Sanoin, että koska tästä vähän niin kuin päätettiin jo aikaa sitten, että näin mennään.
Nyt toisella lääkärillä käydessä, tämä taas vähän kyseenalaisti koko sterilisaatiota vaikka olikin vahvasti sitä mieltä, että sektioon mennään. Kyseli mm. oliko esikoinen saanut alkunsa spontaanisti (kakkonen on hedelmöityshoitojen tulos). Ja sanoi, että puhutaan vielä siitä sterilisaatiosta seuraavalla kerralla JOS vielä sen haluatte...
Mies oli ihan ihmeissään, miksi se on niin iso kynnyskysymys lääkäreille. Toki muistutin, että sen vuoksi, että se on lopullinen.
Ystäväni kanssa joka myös on jo pidemmän aikaa halunnut sterilisaatiota pohdimme tätä. Yksi syy on varmaan myös se, että lääkärit haluaa varmistua siitä, että naiselle se tehdään ilman ulkopuolista painostusta. Pohdimme myös mies näkökulmaa... Miehelle se on toki helpompi tehdä, mutta voiko sitä "vaatia" avioliitossa mieheltä jos nainen on se joka sen haluaa?? Itse en ainakaan haluaisi, että mies tekisi sen, koska se olen minä joka ei halua enää tulla raskaaksi ja haluan sen itselleni. Ystäväni oli samoilla linjoilla.