Taaperon omituiset pelot

Vargynja

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Meidän poika (2v 8kk) on alkanut pelkäämään asioita, jotka voi aikuisesta tuntua omituiselta. Elän käsityksessä että se kuuluu kehitysvaiheeseen. Pelkääkö teidän taaperot omituisia asioita? Mitä he pelkäävät? Miten olette toimineet asian suhteen?

Meidän poika sanoo että kellon tikitys tuntuu ikävältä ja kerran kertoi myös että "nopeasti liikkuva viisari pelottaa". Eli siis pelkää sekuntiviisaria (tai ehkä pikemminkin sen liikkumista). Vieraat ihmiset on myös nykyisin (tavallista enemmän) kamalan jännä juttu. Haluaisi raukka ettei kukaan liiku lähelläkään tai tule samaan bussiin. Yrittää komentaa muita pois. (Tai sitten hän vain luulee omistavansa kaiken niin ettei muut saa kulkea hänen tiellään ja matkustaa hänen bussissaan.)

Haluaa myös usein kävellä käsikädessä vaikka se ei olisi sinällään tarpeen (esim puiston halki kulkevalla tiellä) ja tuntuu pelkäävän että äiti katoaa. Tämän (varsinkin jälkimmäisen) kuitenkin yhdistäisin ennemmin isän sairastamisesta johtuvaksi kuin ikään liittyväksi.

Olen yrittänyt empaattisesti kertoa että joo, ymmärrän että sinua pelottaa/jännittää ja se on ihan luonnollista, mutta ei viisari/ihmiset tee mitään pahaa. Toistaiseksi ei ole tarvinnut poistaa kelloa että uskaltaa nukkua.

Olen myös miettinyt mahtaako haluttomuuteen käydä pissalla liittyä jokin pelko, josta pieni ei ole osannut kertoa. Tai sitten häntä ei vain kiinnosta/huvita käydä kun ei märkä vaippa tunnu häiritsevän. Tai ei ainakaan haluaisi sitä poiskaan vaihtaa.
 
Kuullostaa iha normaaleilta noi muut paitsi viisarit (vaikka normaalia on pelätä vaik mitä) . Noi muut mun mielestä kuuluu iha jokaisen taaperon juttuihin vaikka ei iha peloissaan oliska :)
 
Meidän taapero ei osaa vielä sanoittaa mutta häntä pelottaa uudet ja kovat äänet, mikä on musta ihan normaali pelko.

Esimerkiksi blenderi kun on päällä, tulee hätäinen huuto. Sitten kun äiti on lähellä niin kädestä pitäen täytyy uteliaana päästä lähemmäs tutkimaan. Samaten jos joku poraa! Saunan kiuas pelotti kun suhahteli, mutta isän sylissä sitten huomasikin että tämähän voi olla kivakin juttu!

Meidän poitsu on siis aika rohkea noin muuten. Hirveästi en ole havainnut asioita joita pelkäisi. Pelkokin on jossain määrin opittua. Itse esimerkiksi pelkään ahtaita paikkoja ja hissejä. Luulen sen johtuvan siitä että myös edes mennyt äitini pelkäsi näitä asioita. Toivon etteivät omat pelkoni siirtyisi kovin lapseen.
 
Meillä myös kohta kaksi vuotias pelkää yhtäkkiä mm. imurointia, sauvasekoitinta ja hiustenkuivaajaa. Kovat äänet siis hirvittää nyt paljon, vaikka vielä puoli vuotta sitten ei ollut mitään ongelmaa esim. imuroida taloa samalla kun poika leikki. Lisäksi on tullut sellaista alku-ujostelua isommassa porukassa - eka vartti kyläpaikassa viihdytään vain isin tai äidin sylissä.
Jossain vaiheessa poika kyllä arkaili kaikkea itsestään liikkuvaa - kauko-ohjattavia autoja,robotteja jne..
 
Pilvilinna, oi ei. :/ Tapahtuiko jotain ikävää robotteihin liittyvää vai jäikö vain pelko elämään kun ne oli pienenä pelottavia?
 
Mun 3,5v minimimmi pelkäs aikanaan teletappeja, joskin nyt tuumaa et oli tyhmää pelätä. Mutta, sen sijaan on alkanut arastelemaan tv-ohjelmia joissa ollaan pimeässä. Esim vanha Ransu ja karvakuonot-jakso jossa käsiteltiin sähkökatkoa, se haluttiin pois ruudusta. Pimeää ei silleen pelkää, tarttuu taskulamppuun ja vaahtokumimiekkaan jos jännittää. Ne ovatkin mainiot aseet mörköjä vastaan. Kyllä hänellä on teräsmiekkakin mutta se pidetään mun luona kuten muutkin vaaraa tai kovaa ääntä tuottavat lelut. Äippä saa lepuuttaa korviaan kun prinsessa-ritari-kissa-supersankari ei vedä rumpusooloa heti aamusta :D
 
Noi koviin ääniin liittyvät pelot voi johtua myös ääniyliherkkyydestä. Meiän esikko kans pelkäsi kuollakseen poranääniä, imuria jne. Nykyäänkin laittaa kädet korville, jos mahdollisuus siihen on, silloin ku imuroidaan ja tyttö on 7v. Vuos sitte kesällä toimintaterapeutti totesi lievää aistiyliherkkyyttä kuulon ja näön suhteen ja varmaan on myös tuntoaistimuksessa jotain lievää herkkyyttä myös. Lisäks pienenä pelkäsi jaloista kylpyveteen päätynyttä sukkanukkaa niin paljon, että meni ihan hysteeriseksi ja sieltä vedestä piti heti päästä pois. Noi aistiyliherkkyydet on tavallisia varsinkin pienillä lapsilla. Osa voi mennä ns. ohi ajan kanssa, osa jää pysyvästi häiritsemään elämää, ja voivat vaatia jonkinnäköstä huomioimista kouluelämässä. Siinä vaiheessa ku esikko alko enemmän puhua, niin kyseli ihan kaikki äänet et mistä mikäkin kuuluu, tätä jatkui vuoden verran ennen ku kysely helpotti. Tosin edelleen vieraamman äänen kuullessaan saattaa kysyä mikä se on, ukkonen pelottaa myös ja luulen et samasta syystä ku muutkin äänet.

Keskimmäinen pelkää kyllä myös imuria, mut ei äänen takia vaan ylipäänsä. Pienempänä pelkäs, että kärpänen syö hänen ruokansa, sama pelko oli myös kissaa kohtaan (vaikka ei koskaan ole lautaselle käyny). Pelkäs myös, että kissa vie kaikki lelut yms. Meiän kissa on siis tosi kiltti, joten siks oli ihan älytön pelko näin aikuisen silmin.
 
Kannattaa hankkia taaperolle omat kuulosuojaimet, jotka saa sit halutessaan päähän :) Se helpottaa niissä tilanteissa, joissa syntyy kovia ääniä. Myös esim. päiväkodin melutaso rasittaa normaalistikin korvia, niin ääniyliherkän korvia sitäkin enemmän ja nopeammin.
 
Bettie sanoi:
Noi koviin ääniin liittyvät pelot voi johtua myös ääniyliherkkyydestä. Meiän esikko kans pelkäsi kuollakseen poranääniä, imuria jne.
Click to expand...

Voikohan meidänkin pojalla olla jonkinasteista ääniyliherkkyyttä... Pelkää ja on aina pelännyt kovia ääniä. En ole edes ajatellut että voisi olla yliherkkyydestä kyse. Olen pitänyt luonnollisena sitä että lapsi pelkää kovia ääniä. Kyselee myös paljon mistä jokin ääni tulee. Sen olen pistänyt uteliaisuuden piikkiin. Jos on jotain vierasta, on se sitten ääni tai esine, halutaan tietää mikä se on/mistä se tulee.

Bettie sanoi:
Pienempänä pelkäs, että kärpänen syö hänen ruokansa, sama pelko oli myös kissaa kohtaan (vaikka ei koskaan ole lautaselle käyny). Pelkäs myös, että kissa vie kaikki lelut yms. Meiän kissa on siis tosi kiltti, joten siks oli ihan älytön pelko näin aikuisen silmin.
Click to expand...

Meidän poika pelkää että äiti syö hänen ruuan. :D Jos hän menee kesken ruuan vessaan saattaa sieltä huudella (joskus hätääntyneestikin) että äiti ei saa syödä hänen ruokaansa. Ei, minulla ei ole ollut taipumusta syödä hänen ruokaansa varsinkaan kesken ruokailun.
 
Vargynja sanoi:
Voikohan meidänkin pojalla olla jonkinasteista ääniyliherkkyyttä... Pelkää ja on aina pelännyt kovia ääniä. En ole edes ajatellut että voisi olla yliherkkyydestä kyse. Olen pitänyt luonnollisena sitä että lapsi pelkää kovia ääniä. Kyselee myös paljon mistä jokin ääni tulee. Sen olen pistänyt uteliaisuuden piikkiin. Jos on jotain vierasta, on se sitten ääni tai esine, halutaan tietää mikä se on/mistä se tulee.



Meidän poika pelkää että äiti syö hänen ruuan. :D Jos hän menee kesken ruuan vessaan saattaa sieltä huudella (joskus hätääntyneestikin) että äiti ei saa syödä hänen ruokaansa. Ei, minulla ei ole ollut taipumusta syödä hänen ruokaansa varsinkaan kesken ruokailun.
Click to expand...

Se on hyvin mahdollista :) Veikkaan että sitä saatetaan jossain vaiheessa tutkia toimintaterapeutin kautta päiväkotimaailmassa, mutta ei välttämättä. Tääl meil päin vaan laitetaan tosi herkästi monesti turhastakin tutkimuksiin. Riippuu tietysti kuinka paljon vaikuttaa elämään.
 
Hassu poika sulla muuten <3 :) (tohon ruokailuun kommentti siis )
 
Bettie sanoi:
Se on hyvin mahdollista :) Veikkaan että sitä saatetaan jossain vaiheessa tutkia toimintaterapeutin kautta päiväkotimaailmassa, mutta ei välttämättä. Tääl meil päin vaan laitetaan tosi herkästi monesti turhastakin tutkimuksiin. Riippuu tietysti kuinka paljon vaikuttaa elämään.
Click to expand...

Pitänee siis varautua siihen että päiväkodissa tms joku vielä keksii että pitää tutkia asiaa. Tällä hetkellä on hoidossa perhepäivähoitajalla, joka ei ole sanonut mitään tästä kovien äänten pelkäämisestä. En kylläkään ole kokenut että tuo vaikuttaisi kovinkaan paljoa elämään. En tosiaan aiemmin edes ole ajatellut että voisi olla kyse mistään tavanomaisesta poikkeavasta.
 
Monesti nää voi mennä kasvun myötä ohi :) Varsinkii lievät yliherkkyydet. Ja jos ei isossakaan ryhmässä (tulevaisuudessa) aiheuta ongelmia, niin tuskin sitä edes sitten tutkitaan. Meil tosiaan oli päiväkodissa ongelmia ja niitä tehtiin tekemällä (hoitajien toimesta) lisää, joten käytii kaikki tutkimukset läpi. Eskariin sitten vaihdettii kokonaan paikkaa, ja se kannatti. Saatiin ne ongelmat minimoitua ja nyt on kouluvuotta ajtellen selkeät sävelet mitä pitää koulussa tehdä ja miten siellä huomioidaan likan herkkyydet. Esim. istumapaikkaa luokassa on mietitty, ärsykkeitä pitää rajata jonkin verran ja käsille annettava tekemistä. Meillä oli siis lievänä kuulo, näkö- ja tuntoherkkyyttä. Noilla konsteilla autetaan keskittymään oppimiseen muun häärimisen sijaan.
 
Kiitos infosta Bettie. :) Nähtäväksi siis jää aiheuttaako päiväkoti- tai muu isompi ryhmä ongelmia. Todella ikävää että teille tehtiin hoitajien taholta tahallaan lisää ongelmia. :( Kuka hyvänsä täysjärkinen toimisi ihan päinvastoin.
 
Meillä 1v10kk tyttö pelkää palovaroittimen vilkkuvaa valoa. Aluksi selitti, että pelkää kelloa, mutta myöhemmin nselvisi, että se on ovikellon vieressä oleva palovaroitin...saikohan traumoja vilkkuvasta valosta vauvana, kun oli edellisessä asunnossa pinnasängyn päällä palovaroitin??
 
Vargynja sanoi:
Meidän poika sanoo että kellon tikitys tuntuu ikävältä ja kerran kertoi myös että "nopeasti liikkuva viisari pelottaa". Eli siis pelkää sekuntiviisaria (tai ehkä pikemminkin sen liikkumista).
Click to expand...

Tämä kuulostaa kovin tutulta omasta elämästäni! Kaikki "pelot" eivät ehkä lopu lapsen kasvaessa, itselle on ainakin jäänyt tikityskammo. Päiväsaikaan ja normaalielämässä se ei vaivaa, mutta edelleenkin kuumeessa ollessani en voi sietää kellon tikitystä. Järjellä tiedän, ettei siinä ole mitään ahdistavaa, mutta kuumeisena en voi nukkua jos kuulen kellon äänen. Saan siitä 100% varmasti painajaisia. Muistan lapsuudestani, kuinka ahdistavaa se oli jo ihan pienenä, tulee sellainen olo, että jotain aivan kamalaa on tapahtumassa JUURI NYT! Sitten kun kasvoin niin isoksi että pystyin, kiipeilin ja keräsin huoneestani kaikki kellot ja piilotin tyynyjen alle laatikkoon aina, kun olin sairaana. Selitystä en keksi. Onneksi äitini ymmärsi hätäni, kun kasvoin niin isoksi, että osasin selittää mikä pelotti/ahdisti/sai näkemään painajaisia. Siihen asti vain kärsin.
 
Takaisin
Top