Taapero ja vauva

[Sudensylin]

Haluaisin kuulla kokemuksia sisarussuhteista, varsinkin pienellä ikäerolla. Miten vanhempi/vanhemmat lapset ovat ottaneet vauvan vastaan? Oletteko onnistuneet jotenkin vaikuttamaan yhteiselon sujumiseen?

Olen (vähän laiskasti kylläkin) netistä yrittänyt etsiä tietoa, mutta monet neuvot karahtaa siihen, että esikoinen on vielä liian pieni ymmärtämään. Meillä siis esikoinen 1v. 10kk ja vauva 3kk ja ongelmana esikoisen melko maaninen suhtautuminen vauvaan. On uhmaa ja varmasti mustasukkaisuutta. Lapset nukkuvat paljolti eri aikoihin eli yhdessäolotunteja ei vuorokaudessa ihan hirveästi (luojan kiitos) ole. Olen esikoisen kanssa kotona ja puuhaillaan siis paljon yhdessä ja kahdestaan ja tällöin meillä on mukavaa ja asiat sujuvat ihan mukavasti.

Kun vauva tulee mukaan kuvioihin, alkaa vauhti vain kiihtyä. Esikoinen ei oikein pysty keskittymään muuhun kuin vauvaan. Jonkun verran on ollut sitäkin, että tulee lyömään minua/vauvaa, mutta tällä hetkellä kuitenkin ehkä enemmän sellaista yltiöpäistä koheltamista ja yleistä kovakouraisuutta (haluaa kosketella vauvaa, mutta puristaakin kovaa käsivarresta, tökkää silmään tms.). Esim. tulee sohvalle hyppimään ja hyppää päälle, leikkimatolla näyttää mallia, miten käännytään ja kierii päälle (siis yrittää, en tietenkään anna tällaista tapahtua), huitoo lelukaaren leluja liian rajusti, heittelee leluja...

Olen yrittänyt ohjata ja sanoittaa (älä lyö, silitä, vauvalle tulee pipi), mutta harvoin ehdin sanoa kahta sanaa, kun touhu vain yltyy. Pyydän lasta syliin, pyydän auttamaan vauvanhoidossa, pyydän etsimään jonkin tavaran/lelun, ehdotan leikkejä... On kokeiltu telkkarit ja antaa herkkuja tai vaikka jotain "kiellettyä" esim. kännykkä käteen, mutta vain vauva ja tämä kohellus kiinnostaa. Kieltäminen, hermostuminen ja puhuttelu voi auttaa hetken, kunnes taas ottaa ilkikurisen ilmeen ja palaa pahantekoon. Käytös pahenee, kun isä tai vaikka mummu on paikalla. Koko 3kk meininki ollut tätä eikä loppua näy.

Onko kellään muulla ollut samaa? Mikä tähän auttaa? Loppuuko tämä koskaan? Vertaistukea ja neuvoja otetaan vastaan!

 

[Enpun]

Moikka ja tsemppiä tilanteeseen! Meillä esikoinen 2v 7kk ja vauva 3kk. Esikoinen päivät myös kotona. Aluksi oli todella mustasukkainen ja juuri tuollaista riehumista ja yritti välillä vauvaa lyödä tai just heittää lelulla. Nyt kolmessa kuukaudessa tilanne helpottanut tosi paljon, mut siihen on auttanut oikeastaan vain se et saa multa hirmuisesti huomiota.. Välillä vieläkin meinaa lähteä käytös laukalle jos esikoinen on väsynyt ja jotenkin kokee jäävänsä syrjään, mut helpottaa kun saa huomiota sit. Teillä varmasti vaikeampaa kun esikoinen vielä nuorempi. En osaa sen enempää neuvoa mitä voisit tehdä, mut toivottavasti ajan myötä helpottaa!

 

[Pingviiniemo]

Tsemppiä! Meillä aika lailla tismalleen sama ikäero. Alussa piti olla todella tarkka, ettei veli satuta vahingossa pikkusiskoaan kun ei ymmärtänyt että voi tehdä niin. Yritti hypätä päälle tai just silmään tökätä.

Nyt kun isoveikka on leikki-ikäinen ja kuopus taapero, niin valehtelematta ainakin meillä pääosin sisarusrakkautta ja isompi komentaa, ohjeistaa sekä suojelee pienempää. ei ole oikeastaan ollut pahaa mustasukkaisuusongelmaa sen koommin ja isoveli haluaisi vain halia ja silitellä siskoa.

Samasta lelusta saatetaan toki saada riita aikaan, mutta kyllähän se sydän sulaa kun he niin hienosti jo ovat keskenään. Siskolla on toki neuroepätyypillisiä piirteitä ja puheen kehityksen sekä kommunikoinnin ongelmaa joten hän ei pysty täysin veljeään ymmärtää, mutta ottaa haleja vastaan ja veli hienosti puskee häntä pois mukavuus alueeltaan ja ottaa huomioon pitkin päivää.

Ovat lottovoitto toisilleen

 

[Kipuna]

Meillä ikäeroa 1v4kk. Kyllä oli aika raskasta alkuun. Isompi kerkesi monta kertaa motata pienenpää tai heittää tavaroilla. Yritti myös lattialla kiivetä vauvan päälle. Hetkeksikään ei oikeastaan voinut jättää vahtimatta, hyvä jos sekunniksi pystyi selkänsä kääntää. Vauva olikin usein "turvassa" Stokke new born setissä! Sille suositus! Lattiatasolla tai sitterissä vauva oli liian alttiina vaaroille.

Tuolloin vanhemmalla oli muutenkin joku ärsyttävä heittelyvaihe. Heitteli koiraakin kaikilla tavaroilla. Oli niin pieni, ettei oikein ymmärtänyt. Oli vissiin mielenkiintoista, kun huomasi, että vauvaa mottaamalla sai aikaan mielenkiintoisen reaktion eli itkun...

Ajan kanssa helpotti. Lähempänä vauvan ollessa 1v alkoivat jopa puuhailla yhdessä. Välillä lyövät toisiaan (nyt on pienempi sitten useemmin asialla). Meillä myös isompi komentaa ja oheistaa pienempää. Leluista tappelu on oikeastaan ihan päivittäistä. Mut sit se on niin söpöä, kun ne jaksaa yhdessä touhuta sovussa ja huomaa, rttä niillä on kivaa vaikka noina alkuaikoina ei osanu kuvitellakkaan, että tuollaisiakin päiviä ja hetkiä joskus tulee

 

[pilvikirsikka]

Meillä kahdella ekalla ikäero 1v9kk ja muilla 2-2,5v. En muista että meillä olisi alussa ollut tuollaista, mutta voin vakuuttaa, että se toisten satuttamis vaihe kyllä tulee sitten myöhemmin viimeistään

Minä oon kantanut vauvoja kantovälineessä aina alkuun tosi paljon, en tiedä miten se on auttanut, mutta ainakin silloin pääsee hyvin isompien perään ja vauva kulkee siinä mukana vähän huomaamatta. Kuitenkin vauva saa samalla läheisyyttä eli saa sillä tavalla huomiota. Tsemppiä kovasti! Huomion hakua tuo varmasti paljon on ja vielä uusi tilanne kuitenkin, niin kaikki vähän hakee uusia roolejaan. Ehkä se helpottaa, kun vauvasta alkaa olla seuraa isommalle. Kyllähän nämä pienen ikäeron sisarukset usein on kuin paita ja peppu

 

[Sudensylin]

Kiitos kokemuksista!

Meillä tosiaan vauvakaan ei tee tätä tilannetta kovin helpoksi, sillä hän viihtyisi vain leikkimatolla tai lattialla olevassa sitterissä (josta isoveli tekee katapultin ). Pöydällä oleva sitteri ei käy, eikä tykkää kantorepustakaan.

 

[Kipuna]

Kiitos kokemuksista!

Meillä tosiaan vauvakaan ei tee tätä tilannetta kovin helpoksi, sillä hän viihtyisi vain leikkimatolla tai lattialla olevassa sitterissä (josta isoveli tekee katapultin ). Pöydällä oleva sitteri ei käy, eikä tykkää kantorepustakaan.

Meillä kanssa vauva sai välillä aikamoiset vauhdit sitterissä isoveljeltä vähän isompana (jotain 6kk->) se ei niin paljon haitannut, mutta ihan pienelle aika riski. Isompana vauva oikein nauroi kun veli heilutti sitterissä

 

[VäriSointu]

Auttaisiko, jos yrittäisi olla antamatta huomiota kun isompi tekee näitä juttuja? Korostetusti huomaisi aina vain sen, kun esikoinen tekee jotain hyvää. Koska helposti tulee negatiivisen huomion kierre, kun esikoinen saa huomiota silloin kun tekee tuhmuuksia vauvalle/vauvan aikana. Hän alkaa hakeakin huomiota siten.

Sanoisi aina säännöt kun vauva herää (ei lyömisiä/tavaroiden heittelyä/ym.), mutta jos esikoinen tekee/aikoo tehdä jotain kiellettyä, niin poistaa vauvan ja itsensä rauhallisesti tilanteesta ja kiinnittää huomion vauvaan tai muuhun tekemiseen. Yrittää kiukustumisen ilmauksetkin pitää pääsääntöisesti vähäisinä.

Ja joka ikinen kerta kun esikoinen on kiltisti, esimerkiksi vain katsoo vauvaa nätisti, niin kehuu kovasti. Eli yrittää, että esikoinen saa vauva-aikana vain positiivista huomiota.

Ei varmasti ole helppo tilanne, enkä sano, että tämä varmasti toimii, mutta voisi kokeilla. Meillä puolestaan 8- ja melkein 6-vuotias olivat ihan pienenä tosi hyvin keskenään, mutta nyt toistensa kimpussa jatkuvasti, kuten pilvikirsikka sanoi.

 

[Sudensylin]

Auttaisiko, jos yrittäisi olla antamatta huomiota kun isompi tekee näitä juttuja? Korostetusti huomaisi aina vain sen, kun esikoinen tekee jotain hyvää. Koska helposti tulee negatiivisen huomion kierre, kun esikoinen saa huomiota silloin kun tekee tuhmuuksia vauvalle/vauvan aikana. Hän alkaa hakeakin huomiota siten.

Sanoisi aina säännöt kun vauva herää (ei lyömisiä/tavaroiden heittelyä/ym.), mutta jos esikoinen tekee/aikoo tehdä jotain kiellettyä, niin poistaa vauvan ja itsensä rauhallisesti tilanteesta ja kiinnittää huomion vauvaan tai muuhun tekemiseen. Yrittää kiukustumisen ilmauksetkin pitää pääsääntöisesti vähäisinä.

Ja joka ikinen kerta kun esikoinen on kiltisti, esimerkiksi vain katsoo vauvaa nätisti, niin kehuu kovasti. Eli yrittää, että esikoinen saa vauva-aikana vain positiivista huomiota.

Ei varmasti ole helppo tilanne, enkä sano, että tämä varmasti toimii, mutta voisi kokeilla. Meillä puolestaan 8- ja melkein 6-vuotias olivat ihan pienenä tosi hyvin keskenään, mutta nyt toistensa kimpussa jatkuvasti, kuten pilvikirsikka sanoi.

Tätä oonkin aatellut kokeilla seuraavaksi, koska ei se jatkuva ein hokeminen, huuto ja tappelu ole kelleen kivaa ja kaiken lisäksi hyödytöntä. Olen kokeillut myös viedä esikoista huoneeseensa "jäähylle", mutta tästäkin on ollut aika minimaalisesti hyötyä.

Tuntuu vähän kurjalta, kun pitäisi sitten vain kannella vauvaa tai mennä koiraportin taakse eri huoneeseen ja jättää esikoinen "yksin", sen sijaan, että voisi vaikka puuhata jotain järkevää tai edes leikkiä lasten kanssa, mutta täytyy muistaa, että tämä on väliaikaista ja kohtahan vauvakin jo kasvaa ja, jos ei heistä kavereita tule, niin ainakin vauva voi sitten kiusata takaisin. Ei vaan, on heillä hyvätkin hetkensä, vauva on tosi kiinnostunut veljestä ja isoveli osaa välillä silittää, pusuttaa ja leikkiä nätistikin ja pyytää saada pikkuveljeä syliin.

Tosiaan tuollainen heittelyvaihekin on nyt vahvana ja samanlaista käytöstä meillä saa kokea koirakin.

 

[VäriSointu]

Tätä oonkin aatellut kokeilla seuraavaksi, koska ei se jatkuva ein hokeminen, huuto ja tappelu ole kelleen kivaa ja kaiken lisäksi hyödytöntä. Olen kokeillut myös viedä esikoista huoneeseensa "jäähylle", mutta tästäkin on ollut aika minimaalisesti hyötyä.

Tuntuu vähän kurjalta, kun pitäisi sitten vain kannella vauvaa tai mennä koiraportin taakse eri huoneeseen ja jättää esikoinen "yksin", sen sijaan, että voisi vaikka puuhata jotain järkevää tai edes leikkiä lasten kanssa, mutta täytyy muistaa, että tämä on väliaikaista ja kohtahan vauvakin jo kasvaa ja, jos ei heistä kavereita tule, niin ainakin vauva voi sitten kiusata takaisin. Ei vaan, on heillä hyvätkin hetkensä, vauva on tosi kiinnostunut veljestä ja isoveli osaa välillä silittää, pusuttaa ja leikkiä nätistikin ja pyytää saada pikkuveljeä syliin.

Tosiaan tuollainen heittelyvaihekin on nyt vahvana ja samanlaista käytöstä meillä saa kokea koirakin.

Ihana, kun on hyviäkin hetkiä, niistä aina kannattaa antaa ainakin sanallinen palkinto (=hyväksyntää). Meillä esikoinen ei ole yksinjäämiseen reagoinut 2-vuotiaana kovin hyvin, hän inhosi/pelkäsi sitä. Itse olen pitänyt aikalisäpenkin silleen näkyvissä, että ei koe olevansa yksin.
Kyllä se siitä. Kaikki, miten vauvan saa liitettyä esikoiselle positiivisiin asioihin ni käyttöön vaan. Ja puhuu, kuinka isoveli on vauvalle tärkeä, esimerkki ym. Ja jos saa esikoista hämättyä pois tuhmuuden teosta, niin sekin voi auttaa. Pyytää katsomaan jotain ”ihmeellistä” sellaiseen hetkeen kun yleensä esikoinen tekee jotain. Esim. ”Onpa tuolla kivan näköinen koira tuolla ulkona.”
Paljon tsemppiä! Uuvuttavaa, mutta kyllä se jossain välissä helpottaa.