Taapero ja ikätoverit

Y

Yumna

Puuhakas puhuja
Kuinka paljon te muut puututte taaperonne leikkeihin toisten lasten kanssa? Oletteko jatkuvasti näköetäisyydellä ja ratkomassa ristiriitatilanteita lasten apuna? Minkä ikäisenä teidän mielestä aletaan harjoitella anteeksi pyytämistä ja minkä ikäisenä pitää jo ymmärtää, ettei leluja saa ottaa toisten kädestä?

Itse olen jotenkin aina ollut enemmän sillä kannalla, että lasten täytyy saada tiettyihin rajoihin asti ratkoa ristiriidat keskenään. Sitenhän ne oppivat leikkimään keskenään kun huomaavat vaikkapa, että hups toinen ei antanutkaan sitä lelua mulle omasta kädestään tai että toiselle tuli paha mieli kun otin lelun sen kädestä. Jotenkin tuntuu vaan, että monet vanhemmat ovat aika eri mieltä tästä kuin minä. Mua itseäni ei tosiaankaan haittaa, jos joku toinen lapsi ottaa lelun meidän tytön kädestä. Siinähän se just oppii, ettei se tunnu kivalta. En ole jatkuvasti tytön perässä "suojelemassa" sitä muilta lapsilta tai vastaavasti suojelemassa toisiakaan siltä. 
 
No tyttö on muutaman lapsen nähnyt tuolla lastenkerhossa. Hiljaksiin leikkii itsekseen. Ei ota toisilta mitään. Yks kerta kävi niin, että huomasin vanhemman pojan kiinnostuneen tytöstäni. Katsoin kauempaa, kun leikkivät legoilla lattialla ja yhtäkkiä tyttö alkaa itkeä. Luulin, että poika otti legon tytöltä, vaan eipäs ollutkaan näin. Menin tytön vierelle ihmettelemään, ja sit selvisi, että poika oli tuijottanut tyttöä, teki sitä myös minun läsnäollessani ja pian olivat ihan otsakkain. Silloin tyttö taas itkemään. En oikein osannut tehdä mitään, sillä minusta se oli lähinnä huvittavaa. Pojan äiti siinä heti hätiin, että äläpäs tuijota tyttöä. En tiedä, oliko sillä pojalla tuijottelu tapana, mutta ei sitä jatkunut enää. Seuraavalla kerralla poika oli tiiviisti meidän leikeissä mukana. Mun mielestä lapset saa puuhastella vaiks yhdessä jos siltä tuntuu, mutta puutun jos on vaarana toisen satuttaminen.  
 
Minä puhun taas vain ja ainoastaa meidän perhekerhossa tapatuneista huomioista..kun ei muualla muita lapsia nähdä.

Alkuun tuokin on ollut sellaien sivustakatsoja. (Kirjoitinkin siitä tuolla toisaalla.) Minä.olin  luullu ja pelänny, että se ei ikinä opi pitämään puoliaan. Mutta pienihän se alle kaksi vuotias vileä on semmoiseen puuhaan. Katselee, seuraa sivusta ja oppii siinä samalla.

Nyt huomaan, että kun puheenkehitys on ottanut hurjan vauhdin, niin sen on ite helpompi lähteä toisten leikkeihin mukaan. Välillä innostuu säntäämään ja sitte tulee kipinkapin takaisn äidin helmoihin

ASIAAN siis. Eräänä kertana seurasin sivusta, henkeä pidätellen, kun eräs kerhon hirveän vilkas ja rajuotteinen poika yrittää tulla Venlan kädestä ottamaan lelua! Olen jo ponkaisemassa hätiin. Sitten näen, että meidän neiti puristaa kyseistä tavaraa rintaansa vasten kovempaa ja kivahtaa kolmevuotta vanhemmalle pojalle että MUN! Olipa hienoa ja yllättävää!

No takaiskuilta ei voi välttyä. Seuraavan kertana kyseinen poika tulee taas (varmasti kiusantekomielessä) Venlaa kohti. Oikeen juoksee ja sieppaa nallen tuon sylistä. Ohimennen! Ilkimys!
Venlalla menee elämä ihan sekaisin! Sitten se tulee itkien mun luo ja selittää että YSTÄVÄN KANSSA TAPPELU. ANTEESSI! Pitelee omaa kättään ja valittaa, että sattuu!

Että kaipa sitä saa tiettyyn  rajaan asti vierestä seurata. Turvallisesti. Ja puuttua siinä tilanteessa kun on tarvetta. Sillätavalla, että elämisen moraaliset säännöt menisivät oikealla tavalla opittuna perille.

Eriasia on sitten se, millä jekuttaa tuommoisen pien pois adhd-asiasta pinkoilevan lapsen kulkureitiltä! Venla kun pitää kaikkia samanlaisina "ystävinä", niin on kurjaa että toiset ilkeilee ja toiset on kilttejä ja mukavia.
_
(taisin olla aika sekava sanoissani.... mutta kutakuinkin noin ajatten)
 
Kyllä mä seuraan mitä tapahtuu mutta puutun sitten vasta tarvittaessa. Tuo meidän herra kun on sieltä villimmästä ja rajuotteisemmasta päästä niin pidän huolen ettei mitään vahinkoja pääse sattumaan. Ja jos nyt toiselle tulee harmi siitä että poika ottaa tavaran kädestä tai tekee jotain muuta hölmöä niin kyllä sanon sen jälkeen että olipa rumasti tehty ja sille ja sille tuli nyt harmi kun teit noin ja sitten sanon että pitää pyytää anteeksi. En siis välttämättä puutu tilanteeseen varsinaisesti mutta selitän mitä tapahtui, miksi toiselle tuli paha mieli ja mitä sitten pitäisi tehdä...

Lähinnä näitä välikohtauksia ollu naapurin pojan kanssa joka on paljon meidän poikaa rauhallisempi, viimeksi kun nähtiin niin meidän herra kerkes kumautella toista kattilankannella päähän ennenkun ehdin väliin. On myös puraissut ja jossain vaiheessa tuolla oli tapana huitoa hirveästi. Se on onneksi jo jäänyt pois.
 
Meillä ipana on tottunut leikkimään vauvasta asti ikätovereidensa kanssa... meitä täältä vausta oli joulunodottajia samalle vuodelle 12 pk-seudulta ja heidän kanssaan aloitettu treffailu jo siinä vaiheessa, kun vauvat vielä polskuttelivat mahoissa.

Oikeastaan aika samanlaiset "säännöt" kaikilla on, joko sen takia, että ollaan yhdessä tää reilu pari vuotta "kasvettu" tai muuten vaan samankaltaisista maailmankuvista johtuen. Kädestä ei saa ottaa on kyllä yks kantavimmista säännöistä, niin ja nyt näitä on vuoden verran koitettu opettaa jo "jakamaan"kin leluja, eli yhdessä isoja leluja katsomaan. Oli sitten kyse näistä kavereista tai jostain vieraista lapsista, niin itse pidän tuota kädestä ottamista sellaisena, mistä torun Joonaa ja toisaalta, jos joku muu lapsi häneltä kädestä ottaa, niin torun kyllä toistakin. Ja siis tämä toruminen yhdistettynä siihen, että se lelu palautetaan sille, joka sillä ensin leikki.

Ei näitä nyt enää niin silmä kovana vahdata, sitten vasta mennään väliin, jos kuullaan riidan alkaneen :D Eli äidit saattaa istua toisaalla kahvilla ja lapset leikkiä jonkun huoneessa (nykyään kun siis kyläillään toistemme luona, kun ei enää kahvilareissut onnistu)... Etenkin tuota meidän omaa kundia on välillä kyllä ihan vahtimallakin vahdittava, sillä on tahtoa ja voimaa, joten siinä pienemmät saattaisi jäädä alakynteen. Toisaalta Joona tulee herkästi myös kantelemaan, jos leikit ei suju niinkuin hän tahtoisi :D
Selkeästi pienempiä, vuoden tai alle olevia lapsia Joona kunnioittaa eri tavalla ja osaa antaa heille tilaa ja vähän "erivapauksia" - tämä on mun mielestä aika ihmeellisen ihanaa, koska omia sisaruksia Joonalla ei ole! Että mistä lie sitten oppinut :) Kyllähän noita pienempiäkin tulee toki useasti nähtyä, ja sitten vastapainoksi yksi vanhempi kaverikin on, jota Joona kyllä vähän pelkääkin - vaikka fyysisesti onkin pienempi tällä hetkellä jo, niin sillä poitsulla on virtaa sen verran enemmän, että Joona kokee helpommaksi liueta paikalta :D
 
Hmmm ite en olis niin helisemässä jos joku mun lapselta vaikka lelun vie kädestä mutta havaitsen sosiaalista painetta rajoittaa oman lapseni tekemisiä eli puuttua asiaan jos toiselta vie lelun tms.  Tiettyjen lähempien kavereiden kanssa saa toki vapaammin temmeltää ja nimenomaan just oppia kantapään kautta, mutta tällaisten kavereiden äitien kanssa ollaankin sitten samoilla linjoilla.

Vähän kyllä korpee kun avoimessa päiväkodissa esimerkiksi sattuu näitä tilanteita että poika koheltaa ja joku toinen lapsi säikähtää tai siihen sattuu ja sitten nämä äidit ovat vaatimassa mun pojalta anteeksipyyntöjä sun muita.  Ei siinä sinänsä mitään, mutta kun toinen ei osaa.  Joo'o, onhan se aika harjotella mutta kerran yksi äiti komensi sitä että niin kauan pysyt tässä kunnes pyydät anteeksi.  Ja poika oli silloin 1,5v, luuli vissiin 3-vuotiaaksi tämä äiti (poika siis ikäistään kookkaampi).  Sinällään en todellakaan pidä pahana jos joku mun lasta komentaa, se on ihan ok kunhan otetaan se todellinen ikätaso huomioon :)
 
Juu, meillä myös tyttö on sellainen rohkea koheltaja joka menee usein vaikkapa isompien poikienkin leikkejä "sotkemaan". Yleensä olen antanut mennä ja itse seurannut vähän vierestä mitä tapahtuu. Kerran on yksi aika paljon vanhempi poika kumauttanut tyttöä isolla muovirekalla päähän, jonkun kerran myös joku pukannut aika kovasti kun tyttö on mennyt sotkemaan leikkejä. Senpä jälkeen ei oo tyttö enää juuri isompien poikien leikkeihin yrittänyt mennäkään. Ja aina välillä tyttöä muistutan olemaan varovainen isompien lasten kanssa. Toki myös vahdin, ettei mene pienempiä vauvoja liian rajusti paijaamaan tms. ja sanon, että pienempiä pitää varoa. Tavaroiden heittämisestä kiellän kyllä ihan ehdottomasti. Vuoroa käsken myös odottamaan, jos esim. liukumäessä yrittää kiilata jonkun edelle. 

Mutta muuten annan tytön ratkoa ongelmansa leikkitilanteissa pääsääntöisesti itse. Jos vaikkapa joku ottaa lelun tytön kädestä ja tytöllä pääsee itku, niin yleensä sanon vaan että "ei haittaa, ota joku muu lelu" ja lohdutan tyttöä. Kylläpä hän sitten joskus itse saattaa kuitenkin mennä vielä toisen perään ja ottaakin lelun takaisin itselleen. Jos tyttö taas yrittää toiselta ottaa lelua kädestä eikä toinen anna ja tyttö sitten itkee sitä, niin sanon myös että "jos toisella on lelu kädessä eikä se halua sitä antaa niin ei tarvi, voit ottaa sitten jotain muuta". Jos taas tyttö ottaa lelun toisen kädestä ja toinen sen mukisematta antaa, niin en reagoi kyllä mitenkään. 

Samoin kuin Moon, koen enemmänkin sosiaalista painetta aikuisten kesken rajoittaa lapseni tekemisiä toisten lasten kanssa. Senpä vuoksi minäkin tykkään enimmäkseen olla just niiden omien, tuttujen äitien ja lasten kanssa, joilla on tosiaan samanlaiset näkemykset näistä asioista. Jotenkin minä ajattelen, että kaikkein parhaiten ne lapset oppii toisilta lapsilta. 
 
Toisaalta eikö ole vanhempien tehtävänä opettaa ne käytöstavat ja toimintamallit lapsille? Mielestäni on kohteliasta ja toisten huomioonottamista, että toisen kädestä ei oteta niitä tavaroita. Eihän aikuinenkaan mene ottamaan toiselta aikuiselta ilman lupaa mitään... ja jos menee niin se on varastamista - ehkä vähän ääripääesimerkki mutta silti :)

Itse opetan kyllä pojalleni että kädestä ei oteta mitään... Eihän se hänestäkään ole kivaa jos toinen tekisi saman hänelle. Se taas että miksi muut eivät sitten toimi samalla tavalla onkin hankalampi selittää lapselle.
 
Meidän taaperi on reilun puolentoista vuoden ikäinen. Todella itsepäinen keveri. Osaa jo aika hienosti leikkiä muiden kanssa usein, ellei jopa joka kerta tulee näitä, että täytyy saada sama lelu, otetaan kädestä, välillä tomautetaan jollain päähän taimuutavastaavaa...

Meidän taapero on myös tosi ihmisläheinen, eli tulee/menee ihan toisten naaman eteen, jotkut tuntee sen  epämielyttävänä.

Dola olen kans sitä mieltä, että kun mun lapseni ei saa ottaa kenenkään kädestä mitään, ei myöskään muut saa ottaa mun lapseni kädestä mitään. Puutun tosi herkästi. Lapsen täytyy oppia oikea ja väärä[:
 
Nämä "toisen kädestä ottamiset" nyt vaan on elämän realiteetteja. Mun mielestäni siis aikuistenkin maailmassa on tietyllä tavalla sitä "lelujen" ottamista toiselta. Eli jos joku on vähän rohkeampi, avoimempi ja ulospäinsuuntautuneempi persoona hän saattaa useinkin ns. talloa alleen vähän hiljaisempia ja vetäytyvämpiä ihmisiä. Toisaalta taas dominoivampi ihminen tulee usein hiljaisemman ja aremman ihmisen kanssa paremminkin toimeen, koska toinen joustaa siinä missä toinen ei osaa. Hiljaisempi ihminen taas voi nauttia voimakkaammin ulospäinsuuntautuneen ihmisen seurasta, koska saa tältä rohkeutta ja inspiraatiota. Todellista sosiaalista taitoa onkin sitten oppia ymmärtämään tämä sekä antamaan tilaa toiselle ystävyyssuhteessa. Ja niitä asioia ei kyllä vielä alle kaksivuotiaana taaperona lelujen toiselta ottamis-vaiheessa opita, vaan vasta vanhempana. Meidän tytön olen huomannut oppiva paljon paremmin ymmärtämään, että toiselta ei saa vaikkapa sitä lelua ottaa kun sen sanoo itse toinen lapsi enkä minä tai joku muu aikuinen. Mun mielestäni vertaisoppiminen on paljon hyödyllisempää kuin se, että lapsi oppii äidin tai isän aina olevan selän takana vahtimassa ja puolustelemassa. 
 
Takaisin
Top