Taapero ei nukahda iltaisin

K

Katjuskainen

Näppärä viestien naputtelija
Täällä yksi nukuttamiseen väsähtänyt äiti huutelee kohtalotovereita... tiedän, ettei meidän taapero ole ainoa laatuaan ja kaikki varmasti kuuluu ikään, mutta meneekö se ohi itsellään, vai pitääkö asialle oikeasti tehdä jotain, ennen kuin nukahataminen helpottuu??!! Kokemuksia, vinkkejä, kaikki otetaan vastaan!!

Tilanne on siis tämä: meidän 1 v 11 kk neiti ei iltaisin malta nukahtaa, eikä edes vaikuta väsyneeltä kuin silloin harvoin kun on kipeä. Sänkyyn tuo menee jokapäiväisten iltarutiinien (puuro + muu iltapala, pisu, pesu, yökkäri, lelujen siivous, iltasatu, hammaspesu) jälkeen 20.30 - 21.30 riippuen päivän kulusta. Itse innoissaan juoksee unilelu kainalossa ja kiipeää sänkyynsä. Mutta sitten, sängyssä alkaa vehtaaminen ja höpöttäminen ja peitto pois peitto päälle, tyyny pois tyyny takas. Selkeästi käy läpi päivän ja edellisten päivien tapahtumia, lauleskelee, höpöttää, ja nyt on keksinyt alkaa pompottaa etenkin äitiä (haluaa vettä, potalle tms.).

Mikäs siinä muuten, että nukahtaminen kestää, mutta kun huoneeseen ei voi jättää yksin! Neiti vaatii että siellä on oltava vieressä, joko äidin tai iskän, jomman kumman. Ja nukahtaminen kestää tunnista ylöspäin, ja siinä välissä ainakin äidillä menee jo noin kymmenen kertaa hermo. APUVA.

Päiväunet meillä edelleen nukutaan (yleensä 1,5 - 2,5 tuntia, herätän viimeistään kello 15), kun tuntuu niitä tarvitsevan ja unet nukutaan ulkona. Muutaman kerran on jäänyt päikkärit välistä, jolloin on kyllä iltanukahtaminen ollut paljon kivuttomampaa, mutta kun mielestäni vielä tuon ikäinen tarvitsee ne unet, ja toisinaan nukahtaa hyvinkin nopeasti päikkäreille. Toisinaan taas niillekin nukahtaminen kestää. Ennakkoon ei oikeastaan koskaan tiedä, nukahtaako helpolla vai ei. Aamuisin meillä herätään vaihdellen 8 - 9 välillä pääsääntöisesti. Päivisin ollaan paljon ulkona, liikutaan ja tavataan muita.

Onko vain kestettävä nämä illat, vai pitäisikö kokeilla esim. päikkäreistä luopumista? Vai pitäisikö aikaistaa aamurytmiä? Herättäminenkin kun tuntuu niin kurjalta.

Ideoita! Vinkkejä! AAARGH.
 
joo, meillä poika tasan 2 v., voin kertoo mikä meillä on toiminu, ja joitain ehdotuksia, saat ite päättää miten suhtaudut niihin :)

meillä napsu siis menee sänkyyn aina klo 21, tiettyjen rutiinien jälkeen, ja jää sinne nykyään itekseen unilelun ja tutin kanssa. joskus nukahtaa heti, joskus tunnin päästä, mutta yleensä ihan itekseen.

mä oon aina pitäny pääni, ja jättäny sen sänkyynsä iltarutiinien jälkeen, ovi auki kylläkin. aluks se itki totutellessa. kävin sitten kun itku kuulosti aidolta, laittamassa peiton uudelleen päälle, unilelun viereen, tutin suuhun ja sanoin lempeesti hyvää yötä. aina sama setti, joskus puoltoistatuntiakin piti rampata. mutta ku jakso sen viikon pari sillon, niin nykyään jää aina kerrasta, jääny jo puolisen vuotta. vaikka höpötteleekin itekseen vielä siinä, niin myös nukahtaa itekseen eikä itke.

mutta isin kanssa se onkin toinen juttu!! se kun antaa periks, ja jää välillä kun napsu huutaa, niin napsuhan kokeilee sitä sitten joka kerta pitkään sen jälkeen. välillä se korjaantu jo kuukausiks, kun sanoin miehelle että pitää jaksaa muutama ilta ravata siellä, mutta ei saa ikinä jäädä. pitää vaan pysyä kovana, niin se tajuaa ettei se saa tahtoaan läpi.

napukin kokeilee joskus että haluu maitoo tai vettä, mutta se on saanu ennen nukkumaanmenoa, niin sanon aina vaan, että ei maitoa, nukkuma-aika, ei oo taas vähään aikaan edes yrittäny. kipeenä oon kyllä huomioinu eri lailla tarpeita illan/yön aikana, mutta sen nyt jokainen tietysti tajuaakin.

nukahtaminen sinänsä ei oo välttämättä mun mielestä päikkäreistä kiinni, meilläkin ne nukutaan..liikunta ja ulkoilu on meillä helpottanu paljon nukahtamista, joskus sammuu ku saunalyhty ku on käyty leikkimässä ulkona.

teil on kyl selkeesti hyvät iltarutiinit, mut ehkä vielä kannattaa kokeilla sitä, että otatte uuden rutiinin, että kukaan ei jää sinne huoneeseen. ehkä pitää se pari viikkoakin jaksaa käydä siellä 5-15 minuutin välein, mutta kyl uskoisin, että normaalilla lapsella se yrittäminen loppuu kun huomaa ettei vaan ikinä saa tahtoaan läpi. se, että käy ja silittää tms ja sanoo saman asian, tuo sitä turvallisuuden tunnetta kyllä lapselle.

jos on alkanu pelottaan pimeä tai lohikäärmeet (niinku meillä :D), niinkun kaksvuotiailla voi alkaa, niin yövalo tai ovi auki. meillä on aina ovi pikkusen auki, kunnes nukahtaa..
 
Kiitos vinkeistä. Meilläkin on kyllä paljon ulkoilua päivän mittaan, toki vähän muista menoista ja säästä riippuen. Mutta yleisesti ottaen eletään aika aktiivista elämää, eli liian taisaisesta menosta ei nukahtaminen ole kiinni. Ennemmin päinvastoin.

Olen miettinyt tuota "unikoulua" että oppisi taas jäämään itsekseen ja nukahtaisi, täytynee miehen kanssa keskustella, josko kokeiltaisiin sitä. Meillä kun osattiin jo syksyllä nukahtaa itse, mutta sairastelun myötä otettiin roimasti taas takapakkia. Mielestäni neiti ei pelkää pimeää, ainakin iltaisin juoksee pimeään huoneeseensa sänkyyn ihan ilman ongelmaa.

Tällä hetkellä on viikon verran nukuttu nyt isojen tyttöjen sängyssä, josta siis pääsee poiskin itse jos haluaa. Pinniksessä nukahtaminen kesti myös vaihdellen kauan tai tosi kauan, joten sinällään tilanne ei sängyn vaihdon myötä ole muuttunut. Tutti "meni rikki" pääsiäisenä, se ehkä vielä hieman vaikuttaa illan rauhoittumiseen. Oli hieman helpompaa ehkä tutin kanssa, tosin silloinkin keksi kaikenlaista pelleilyä.
 
Kuulostaapa tutulta! Meillä on ollut monena iltana sama ongelma.. Jossain näiden "vaiheiden" (emoticon )  välissä tyttö osasi nukahtaa ihan hyvin itsekseen sänkyyn, mutta nyt kahden vuoden kieppeillä nukahtamisesta tuntuu tulleen tosi vaikeaa.

Joinain päivinä on päikkärit jääny kokonaan välistä, niin silloin kyllä nukahtaa onnellisena sänkyynsä. Mutta kyllä tuo vielä useimpina päivinä tuntuu tarvitsevan päiväunensa.. Ja tyttö kyllä touhuaa ja pääsee ulkona telmimään niin kovasti, että luulisi että väsyttää illalla! Yleensä kyllä väsyttääkin ja paljon, mutta silti uni ei meinaa tulla..

Luulen myös, että kun tytsykkä on nyt oppinut hirmuisen määrän uusia sanoja, niin haluaisi jäädä iltaisinkin vain höpöttämään. Voiskohan enempi liittyä tähän?

Ja jotain läheisyyden kaipuuta? Tyttö haluaisi nykyisin hirmuisesti äidin kainaloon nukkumaan. Onko muut huomanneet samaa?

Mutta eipä se kai auta kuin yrittää olla höpöttämättä takaisin ja  kantaa lapsi sänkyyn  niin monta kertaa kuin on tarvis :D
Missä vaiheessa muuten päiväunet yleensä jää pois?
 
tuli muuten mieleen, että kun napsu alko lähestyä kahden vuoden ikää, niin meillä on ollu vuorotellen vaikeeta vähän kaikki, ihan kun se uhmaikä ja oman tahdon kehittyminen pitäis testata kaikissa olosuhteissa :D

kaikki mitkä on osattu, syöminen, vaipan vaihto, nukahtaminen ym, niin pari viikkoa on pitäny taas ihan kunnolla taistella niiden kaa yks kerrallaan, mut sit ku on pitäny pintansa, niin ne sujuu entistä paremmin ja kiltisti (yleensä :D).

että voisko se nukkumisjuttukin liittyä siihen..?
 
Meillä on nyt eletty sitten monen monta päikkäritöntä päivää, ihan vaan koska päikkäreille ei ole nukahdettu silloin, kun mahdollisuus on annettu. Niin ei sitten ole nukuttu ollenkaan. Ja se tuntuu olevan ainoa asia, jolla iltojen nukahtaminen saadaan sujumaan kivuttomasti. Joka päivä on tarjottu siis päikkäreille nukahtamisen mahdollisuus, eli käyty kärrylenkillä ja laskettu neiti makuuasentoon ja laitettu harsot ja näkösuojat. Joinain päivinä on tarttunut tilaisuuteen, ja nukkunut päikkärit, ja eilen taisi nukkua melkein 2 tunnin päikyt, mikä kyllä sitten näkyi illalla 1,5 tunnin nukutuksena... vappuna nukahti ja nukkui puoli tuntia, se ei vaikuttanut illan nukahtamiseen.

Mutta siis pointtina se, että meillä ei selkeästikään olla iltaisin vielä väsyneitä, jos on nukuttu kunnon päiväunet. Aion jatkaa samalla lailla, eli joka päivä tarjoan tilaisuuden nukahtaa päikkäriaikaan, mutta jos siihen ei tartuta, niin sitten annan olla nukkumatta. Tasapainoillaan näillä eväillä sitten.

Luulen myös, että meillä vaikuttaa paljon se, että usein aamulla herätään myöhään (noin kello 9) ja yöunet ovat pitkät (11 - 13 tuntia), että niillä jaksetaan valvoa sitten jo koko päivä, ja päikkärit sotkevat sitten sitä asiaa. Huonon tai lyhyeksi jääneen yön jälkeen tilanne on tietenkin toinen. Silloin nukahtaakin päikkäreillekin helpommin, mutta silloinkin illan nukahtaminen on vaikeaa.
 
Jeps. Tänään taistelin neidin unille päivällä, koska herättiin aamulla jo 7.40. Sain nukkumaan 12.30 - 14.00. Ja nyt taas taistellaan kun ei nukahda yöunilleen. Tähän mennessä taisteltu jo 40 minsaa. Kai se on vaan nyt jätettävä noi päikkärit, jos ei ihan helpolla niille nukahda.Tarjota vaan mahdollisuus, mutta jos ei niin sitten ei. On niin paljon mukavampia nää illat kaikille, jos ei tarvii väsyneenä tapella nukkumisen kanssa. Vaikka sääli sinänsä, päiväunet kai olis aika tärkeitä vielä tässä iässä. Ja myös itse tarvitsisin päivään pienen lepohetken, kun alkaa tää mahakin olemaan jo kohtalaisen iso. Mutta ei voi mitään.
 
Jep. Meilläkin tyttö nukahti tänään JO klo yhdeksän, kun päiväunet oli jääneet välistä. Katsotaan miten jatkuu.. Iltahulabaloon jälkeen tää äiti on joutunut tekemään vielä töitä ja koulujuttuja, että aamulla ei ole jaksanut nousta kovin aikaisin. Jos nyt saisi otettua itseään niskasta kiinni ja herättyä kahdeksalta tytön kanssa, niin ehkä päivärytmi asettuisi järkevämmäksi.

Tosin just tänään juttelin yhden äidin kanssa hiekkalaatikolla, että heidän lapsensa oli jättänyt päiväunet kokonaan jo kahden ja kolmen vuoden välillä. Toinen äiti taas kertoi, että hänen tyttärensä nukkuu nyt eskarissakin vielä päiväunia.. Aika yksilöllistä varmaan tämäkin?

Päiväunet olisivat kyllä tervetullut levähdystauko tällekin äipälle, vaikka ei olekaan vauvamahaa vaikeuttamassa touhuja ;D
 
Olipa helpotus löytää täältä tämmönenki aihe, tässä jo "muutama" ilta tullu tuskailtua ongelman parissa ... :D
 Uuteen asuntoon muuton jälkeen ( 3 viikkoa sitten ) menny kaikki hommat ihan plörinäksi. Potta jääny kokonaan pois kun ei yksinkertaisesti enää ilmoita kun on tavaraa tulossa, ihan tuuripelillä mennään taas. Nukkuminen on järjettömän levotonta, päiväunille rauhottuu ihan näppärästi niin kotona kun päiväkodissakin, mutta illat on suoraan sanottuna perseestä. Päivärytmi meillä on että seiskalta aamulla ylös, kasiksi tarhaan, siellä päikyt klo 12-14 josta melkein suoraan pääseekin jo kotiin ja 20.30 on yritetty saada nukkumaan. Samat rytmit pidetty myös kotona.
Tyttö nyt siis 1v9kk.
Joskus menee nätisti ja mielellään sänkyyn, joskus huudon kanssa saa viedä. Riippumatta tavasta jolla nukkuhommiin mennään, jää leikkimään sänkyyn omia juttujaan tai sitten kitisee siellä istuallaan. Itkee jos ei ole peittoa, vaikka hyvin osaa itsekkin sen ottaa. Tänään mentiin sänkyyn 20.20 ja kello lähenee kymmentä, ja hetki sitten sai vielä itkusilmää sinne takasin kiikuttaa .. Välillä tuntuu että kitisee/itkee vaan huomion takia, ja välillä näyttää että vähän pelottaa joku tuolla huoneessa. Ovea oon jättäny nyt muutamana iltana auki, ensimmäisenä kokeiluiltana toimi mainiosti ja sen jälkeen on ollu ihan sama tulos kun että ovi olis kiinni.

Te kenellä menee illat suunnilleen samaa rataa, niin onko yöt kuitenkin levollisia vai? Viime yö ei taas kovin piristävä ollu, kun 50-90 min välein heräsin tytön suoranaiseen karjumiseen tai itkemiseen, ja aivan unissaan oli. On levoton nukkuja ollu aina, mutta on kuitenki nukkunu yöt sinällään hyvin ettei ole itkeskellyt, eikä koskaan viereen halunnut kesken yön tulla. Älytön pyörimään vaan, muttei kuitenkaan ONNEKSI paukuta päätänsä jatkuvasti sängynkulmaan tai seinään ..

Kolme viikkoa takana, montakohan tässä vielä menee että normalisoituu nämä asiat ...
 
Meillä on esikoisen kanssa nukahtaminen ihan hirveän työn takana.  Aikaisemmin riitti siis kun vei pojan sänkyyn ja nukahti sinne itse.  Tuossa 2-vuotiaana muuttui. 

Ensinnäkin poika oppi kiipeämään pinnasängystä pois joten siirryttiin tavalliseen sänkyyn.  Lapsi ei pysy siellä.  Ei millään.  Ei hyvällä ei pahalla.  Unikoulua on käyty KUUKAUSIA (nyt jo psykologin kanssa) mutta poika ei nukahda.  Ainoa tapa saada poika nukahtamaan on olla siellä vieressä vahtaamassa mutta siihen menee lähes poikkeuksetta päälle tunti aikaa.

Ilman päikkäreitä tuo lapsi ei vielä pärjää.  Tai pärjää joo, huutaen suoraa huutoa suurinpiirtein klo 15 eteenpäin.  Päikkäreiden tarpeesta puhuu myös se että nukahtaa huomattavasti helpommin niille kuin yöunille.

Me ollaan kokeiltu yövalot ja avonaiset ovet, huudatukset ja ties mitkä.  Mutta ilman tuota pahimmillaan tuntikausien nukuttamista poika valvoo myös yöt, ts. heräilee vähintään tunnin välein huutamaan.

Tämä hiertää suuresti meidän arkea, poika tavallaan pyörittää koko perhettä ja meillä ei jää miehelle kahdenkeskistä aikaa ollenkaan.  Herätys on aina kukonlaulun aikaan  joten omat yöunet jää aina myös todella lyhyiksi.

Olen googlaillut aiheesta paljonkin ja nämä uni-/nukahtamisongelmat tuntuu olevan 2-3-vuotiailla todella yleisiä.  Jospas helpottas vaikka vuoden päästä...  Sitten alkaa kyllä olla tyttö tässä ongelmaiässä...
 
auts, jaksamisia Moon teille sinne.. Kuulostaa vielä rankemmalta, kun meillä. Välillä meilläki noita öitä että tunnin välein herää itkemään ja huutamaan, siinä on sitten omat yöunet jo taatusti pilalla ja seuraava päivä menee melko väsyneissä merkeissä.

Jotain positiivistaki tähän ketjuun; meillä on alettu pikkuhiljaa menemään nukkumaan normaalisti, eli niinku aiemminkin ilman ylimääräsiä pelleilyjä tai huutoja. On niin voittaja-olo, vaikka miehen viemänä tyttö jääkin paremmin nukkumaan kun itteni viemänä, saattaa johtua siitä että jään aina nuuskuttelemaan ja suukottelemaan sitä tuonne ennen omaa poistumista huoneesta..

Mutta, kohta viikon ajan tyttä nukahtanu niin, että 20-40 min sänkyyn viemisen jälkeen vielä tömistelee seinää vasten jaloilla tai käsillä, tai ravaa ovella kurkkimassa. Hyvin nätisti rauhottuu, kun sen vie sinne uudestaan ja uudestaan mitään sanomatta, eikä heti kun naama näkyy ovella vaan antaa sen hetken tuossa tylsistyä ja huomata ettei täällä mitään leikkejä tai muuta kivaa tekemistä ole.

Ai niin, päiväunet ollaan aiemmin nukuttu 2h, jotka lyhensin nyt tuntiin. Voi olla, että sekin auttaa osaksi. Alkaahan tuo tyttö olla väsyny jo illalla kuuden aikaan ja osottaa mieltäänkin, kuitenkin 6-7 aikaan aamulla heräillään.. Reippaasti se kuitenkin jaksaa sitten sillon kun väsy alkaa jo näkymään, lähteä ulos ja käydään ainakin puolentoista tunnin ulkoilureissu tekemässä, saa kävellä itse ja käydään kiikkumassa kun se vielä mahollista on.
 
Meillä 1v.1kk. nukahtaa helposti sänkyynsä iltasiin hyvään aikaan, mutta vaatii käteni seuraksi pinnojen välistä. Olisi kiva viettää vielä rentouttavaa aikaa muiden perheen jäsenten kassa tv.ä katsellessa tai jotain, mutta heti kun otan käteni pois ja katoan, tyttö herää. Öisin vaihetelevasti levoton, aina ei tarvitse tuttia, mutta rauhoittaa hetkeksi. Joskus pyörii ja hyörii, sekä kitisee kahdentunnin välein, rintaruokinta ainut joka rauhoittaa. Yritän päästä kokonaan rintaruokinnasta, mutta pääsee jotenkin olevinaan helpommalla. :)

Vielä nukkuu päikkärit pihalla, päivisin, kun ei suostu sisällä nukkumaan. Nukahtaa heti kun laitan vaunuun ja nukkuu 2-4 tuntia, ei tarvitse vaunut olla liikkeellä. Eli hyvät unenlahjat. Miettinyt mahtaako olla makuuhuoneessamme, jonkunlainen häiriötekijä, joka vaikuttaa yöuneen, tai sitten vain olen totuttanut tiettyyn tapaan, joka pitäisi lopettaa jollain konstilla. Unikoulua mietitty, jos olisi siitä apua.
 
meillä oli ongelmia 1v tytön nukkumisen kanssa, joten ajattelin kertoa tänne miten me ratkaistiin ongelmia. Typy on vielä pieni taapero. Mutta ei oikein vauvakan enää, siksi vauvojen unikouluohjeet eivät oikein toimineet mm tassuttelun subteen.

Eli meidän typy liikkumaanopittuaan ei malttanut nukahtaa, vaan aina kun nukkumaan mentiin, alkoi älytön ylösalas härväys pinniksessä ja armoton huuto, kun oli noussut seisomaan ja isä/äiti ei ollutkaan paikalla. Jos tytön laski maaten, hän nousi samantien ylös ja hermostui. Jos häntä koitti pitää maaten ja tassutella, hän hermostui ihan tolkuttomasti.

Nyt kesän tullen valoisat illat siirsi nukkumaanmenoa entistä vaikeammaksi ja kesäkuussa nukkumaanmeno vain paheni. Lopulta kyllästyimme jokailtaiseen rumbaan ja rupesimme nukuttamaan tytön meidän sängyllä vieressä ja nukahdettuaan siirsimme hänet pinnikseen. Tätä jatkui vajaat pari kuukautta, kunnes tuo viereennukutus rupesi myös venymään lähes tunnin vieressä makaamiseksi ja oma aika illasta väheni ja väheni. Lakipiste tuli, kun tyyppi nukahti vasta klo 23 jälkeen. Samaan aikaan meillä oli myös vaihtelua päikkäreiden kanssa, välillä nukuttiin kahdet ja välillä yhdet. Lisäksi mua ahdisti toi viereennukutus, koska tuntui että aiheutetaan vaan tulevaisuudelle ongelmia, kun tyttö oppii siihen, että vain vieressä voi nukahtaa. Mä olen raskaana enkä mä jaksa kantaa kasvavaa tyttöä loputtomiin ja varsinkin uuden vauvan tullen tämä ongelma piti ruveta ratkeamaan.

Ensin hankin meille pimennysverhot. Olin aluksi niitä vastaan ajatellen, että sitten ei osata nukkua kuin pimeässä. Tosiasia kuitenkin on, että suurin osa öistä hän nukkuu kotona, joten jos jossain reissussa ei ole tarpeeksi pimeää, niin kyse ei ole monesta yöstä vs. valoisuuden aiheuttama haaste joka ilta kotona. Pimennysverhot auttoivat heti sekä nukahtamiseen että aamuyöstä heräämiseen (joka oli myös ongelma 8kk ->)

Sitten päätin muokata päikkärirytmiä niin, että typy nukkuisi yhdet unet. Toisin sanoen luotiin unipainetta illalle ja kestettiin hetki sitä, että hän oli väsykiukkuinen ennen puoltapäivää ja samoin illalla tunnin verran. Samalla yksien päikkäreiden pituus venyi ja uni parani. Nyt typy nukkuu klo 12-14.30 välillä (nukuttamisesta lisää alempana).

Nukkumaanmenorutiinia muutin niin, että puurolla alkaa iltatoimet jokailta 20.30 ja ysiltä mennään nukkumaan. Joka ilta samaan aikaan. Meille ei aiempi aika ollut sopiva, sillä typy on tosi iltavirkku ja liian aikasin nukutettuna myös herää 5-6 aikaan. Puuron jälkeen potalle ja peppupesulle, sitten maito olkkarissa sylissä rauhottuen ja hampaiden pesu. Sitten hyvänyön pusut toiselta vanhemmalta ja makkariin ja typy pinnikseen.

Ja tästä se haastava kohta tietty alkoikin. Typyn huuto oli aiemmin ihan järkyttävää kirkumista hiki päässä, räkä roiskuen ja yskien. Se oli jotain ihan kamalaa ja ajattelin, että huudattaa en pysty. Mutta niin se vaan tuntuu olevan ainut tapa muuttaa ja oppia nukahtamaan ilman nukutuspalvelua. Joten päätin tehdä niin, että meillä ei lueta iltasatuja yms vaan hyvänyönpusun ja halin jälkeen viedään suoraan maate, sängystä ei enää nosteta pois ja olen alkuun samassa huoneessa näköetäisyydellä.

Ja tuttuun tapaan huuto alkoi samantien, kun laskin hänet alas sänkyynsä, menin itse makaamaan meidän sängylle 2m päähän. Ajattelin, että nyt hänen ei ainakaan tartte pelätä, että missä olen, kun hän näkee mut. Hän huusikin sitä, että nostakaa pois, kun oli tottunut siihen, että huutamalla palvelu pelaa. Aluksi kävin pariin kolmeen kertaan laskemassa hänet makuulle, josta hän nousi tuttuun tapaan heti ylös ja hermostui kahta enemmän. Tämän jälkeen en käynyt enää laskemassa alas ollenkaan vaan makasin sängyllä reagoimatta huutoon. Hän näki mut muitenkin koko ajan.

Huudettuaan ekana iltana 30 minuuttia jän laskeutui alas pedilleen ja nukkui koko yön aamuun asti. Seuraavalla kerralla huusi enää 5 minuuttia, dramaattinen vähennys! Kolmantena iltana hän ei noussut ollenkaan seisomaan, mutta jäin makkariin kuten aiempina iltoina. Hän nukahti itsekseen vartissa huutamatta ollenkaan. Seuraava askel on viikon sisään poistua huoneesta kokonaan. Päikkäreille mennessä sama juttu, typy pinnikseen ja minä sängylle lähelle maaten reagoimatta huutoon.

Tämä systeemi on toiminut meillä tähän mennessä loistavasti. Kun kesti ne parit kovat huudot, niin ällistyttävän nopeeta typy sopeutui muutokseen. Olihan se rankkaa kuunnella sitä huutoa, makasin sormet korvissa ja silmät kiinni ja sydäntä särki. Mutta tiesin, ettei "oikeaa" hätää ole, olen paikalla ja hän on vain väsynyt ja ei halua luopua saaduista eduista. Nyt jälkiviisaana olis pitänyt rohjeta vaan jo paljon aiemmin, mutta hyvä näinkin. Koska mun mies ei kestä raivohuutoa sovittiin, et mä hoidan tämän unikoulun. Ja sen jälkeen mies taas vie nukkumaan, kunhan tekee just nii kuin sanon, että ollaan johdonmukaisia
smile.png
 
Takaisin
Top