Meidän taapero ollut alusta asti samanlainen. Tähän yksi syy on se, että hän on erittäin itsenäinen ja suurin osa kiukusta tulee siitä, että epäonnistuu jossain missä haluaisi onnistua itsenäisesti.
Päiväkodista saatiin tähän juuri vastaus; Hän on ikäistään huomattavasti fiksumpi ja kokee, että hänen pitäisi olla sitäkin fiksumpi, mikä aiheuttaa ristiriitaa ja ärsytystä.
Onneksi nyt 3v ollaan saatu kiukut vähän laantumaan ja saadaan näissä tilanteissa paremmin puhuttua hänen kanssaan. Meille ratkaisu on ollut vain antaa hänen kiukuta rauhassa, aina välillä kysyä olisiko hän valmis tulemaan antamaan halin, jossain vaiheessa on niin rauhottunut että kiukku muuttuu "herkäksi" itkuksi ja tulee. Myös se, että tuetaan itsenäistymistä, pyritään opettamaan hänelle kiukkua aiheuttavat asiat ja jos epäonnistuu, yritetään saada hänet ymmärtämään että harjoitellaan kunnes onnistuu. Annetaan aikaa, ei hoputeta.. Tuo aiheutti aluksi itsellä pinnan kiristymistä, koska päiväkodista lähteminen saattoi kestää 40+min, selkeästi kuitenkin toimi, nykyään ollaan huomattavasti nopeampia ja homma sujuu.
Onko teidän taaperolla rakasta pehmolelua? Meidän esikoisella on hänelle tärkeäksi muodostunut pehmolelu, joka on meille vanhemmille työkalu. Aluksi käytettiin sitä lohdutuksena, aina kiukun tullen pyydettiin halaamaan pehmoa ja se oli vieressä öisin, nykyään on leikkikaverina aina menossa mukana.
Esikoinen kieltäytyy meidän (vanhempien) avusta esim. pukemisessa, mutta kysytteässä saako pehmo avustaa hän suostuu ja sitten leikitaan et pehmo auttaa mm. takin hihojen kanssa jne. Meillä on tästä samasta pehmosta useita klooneja kaapissa, koska pehmo on myös päiväkodissa mukana ja täytyy välillä vaihtaa salaa pestäväksi.
Kiukkujen aikana pehmokin on lentäny useaan otteeseen ja rattaista sitä heitettiin myös maahan, mutta kuitenkin ollut enemmän apua kuin haittaa tunteiden käsittelyssä.
on välillä todella kädetön olo näiden pikku raivopäiden kanssa.
