SyysKymppien kuulumisia

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mamma_76
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

Mamma_76

Puuhakas puhuja
"Se on ohitse ennen kuin huomaatkaan. 
Sormenjäljet ilmestyvät seinäpaperiin yhä
 
korkeammalle ja korkeammalle.
 
Sitten ne äkkiä katoavat."
 

Dorothy Evslin 
 
Heipä Hei kaikille!

Onnea kaikille 2-vuotialle naperoille!

Monta kuukatta on vierähtänyt, kun viimeksi olen ehtinyt tänne mitään kirjoittelemaan. Tässä ajassa on tapahtunut aivan liian paljon kaikkea maan ja taivaan välillä. Surua ja murhetta, iloa ja onnistumisia. Näin pikaisesti yhteen summattuna: Ero oli lähellä,(siittä kerron joskus) muutimme Varsinais-Suomeen vihdoinkin,keskimmäinen lapsosista sai ihmeellisen kurkkupöpön melkein heti muutettuamme, ja joutui sairaalahoitoon. Karvakamut eivät kestäneet muuton ja kaiken muun tuomaa stressiä, vaan jouduttiin nukuttamaan ikiuneen.(vanhuus ja sairaudet)
 Kaiken tämän keskellä, esikoinen jäi opiskelujen vuoksi Pohjanmaalle ja on nyt omillaan, turvaverkostonsa apuna.
Kesä siis meni meillä uuteen paikkaan tutustumiseen, karvakamuja surren ja kaikenlaisten ei niin mukavien paperihommien kera. (Ihana byrokratia) Mummoni on ollut ½ vuotta sairaalahoidossa, ja ei enään muista mua, puhuu kuolleille ja näkee 20 ihmistä huoneessa, jossa ei ole kuin kolme. Setäni nukkui pois viime viikonloppuna, pitkällisen sairastamisen jälkeen. R.I.P. emoticon

Kun eläimiä on meillä aina ollut, en tietenkään osannut olla ilmankaan, saapui meille muutoma kuukausi sitten koiruus. Aivan ihana neiti, joka on valloittanut perheemme sydämmet ja sohvan  Naperon kanssa tulee juttuun, vaikka välillä on molemmin puolin mustasukkaisuutta. Eli molemmat tunkee takamustaan mun syliin samaan aikaan.

Täällä me uudessa kodissa ihmetellään elämän menoa ja opetellaan uuteen kaupunkiin edelleen. Koitetaan hoivata parisuhdetta Isosti.. Nyt on plussana se,että ukko pääsee viikonloppuisinkin kotiin ja välillä käy syömässä iltapalaa meidän kanssa jopa keskellä viikkoa. Wuhuu!

Poika täytti 16.9. 2- v  ja juhlat siirsimme myöhemmälle, kun päätimme lähteä koko perheen kesken risteilylle. Esikoinen tosin ei pääse, mutta tulee viettämään syyslomaa tyttöystävänsä kanssa meille. Niin siis on esikoisella tyttöystävä. 
Voi kauheasti on tapahtunut ja sattunut, ja enkä millään edes muista kaikkea. Nyt lupaan käydä vähän useammin kirjoitteleamssa, ja lukemassa teidänkin kuulumisia.
Mun ikioma tukiverkostoni emoticon

ps. Profiilikuvassa pikkuherra 2v

MITÄ teille kaikille kuuluu? 
T: Mamma
 
Heipsis vaan täältäkin!

Mamma_76: Siellähän on riittänyt tapahtumaa yhdelle kesälle kerrakseen. Osanottoni setäsi poismenon johdosta ja kovasti tsemppiä tuohon parisuhteenhoitoon. Miltäs se miniäkokelas vaikuttaa? :) Niin ja onnittelut muutosta. Eikös tuo ollut teidän semmoinen iso haave, mikäli oikein muistan? Ja tietysti pikkumiehelle myöhästyneet 2-vuotissynttärionnittelut! :) Oikein suloisen näköinen pikkukaveri.

Tänne ei mitään sen ihmeempiä. Masu kasvaa ja pikkuinen potkii ja möyrii välillä niin, että oikein pahaa tekee. Lisäksi nyt tuntuu, että alkaa alhaiset verenpaineet viimein vaikuttaa ja kunnolla. Huippaa ja on jotenkin vetämätön olo koko ajan. Viimeksi paineet oli 100/65 ja sitä edellisellä kerralla 95/55, eli todella alhaalla mennään. Pitäisi varmaan vetää jonkin sortin lakukuuri... :D
Tuo pikkumies on melkoinen touhottaja ja uhmaakin on jo ihan tarpeeksi. Puhetta ei vielä ihan kauheasti tule, mutta yksittäisiä sanoja kuitenkin jo jonkin verran. Nyt ajatteltiin kokeilla, että onnistuisiko vaipoista luopuminen. Kun potalla/pöntöllä on jo jonkin aikaa aina käyty vaipanvaihdon yhteydessä ja lähestulkoon joka kerta pissat saadaan aikaiseksi. :) Seuraava maitoaltistus on jo lähestulkoon ovella, ja toivonkin, että tällä kertaa tulos olisi negatiivinen. Olisi niin ihana, jos saisi tehdä kunnon 2-vuotiskakun kermoineen kaikkineen! :D Tai no kakku tehdään joka tapauksessa, mutta olisi kiva, että poika saisi sitä itsekin syödä...

Mitäs muille?
 
Hei vaan!

todellakin pitkästä aikaa tänne kuikuilen... 5.6 lähti toinen harkinta-aika käyntiin ja sitten viime kesä vedettiinkin sinnillä saman katon alla kun ei kumpikaan suostunut asunnosta pois muuttamaan ennen asunnon myyntiä! heinäkuun puolessavälissä asunto menikaupan (onneksi!!) ja heinäkuun lopulla sitten päästiin toisistamme eroon. 7.12 kiikutin lopulliset eropaperit sitten postiin! mutta paljon on toisaalta tapahtunut munkin elämässä vaikka pojan kanssa jäinkin. Elämässä on uusi mies hyvin vahvasti kuvioissa (jotain aivan uutta ja ihanaa on herännyt mussa, jotain mitä en tienny olevan olemassakaan!). Tavattiin todella hyvän ystäväni häissä, jonka kaasoksi olisinkin alkanut ehdottomasti jos vain tilanne kotona olisi antanut periksi....Noh, Lapsen isä ei sitten tahdo ottautua oikein tähän etävanhemman rooliin ja poika näkeekin isäänsä TODELLA HARVOIN. vaikka toiveena oli että olisivat useammin tekemisissä. Työtön mutta silti niin vatun kiireinen(??!!) Kova on kyllä  sanallisesti kaikesta päsmentämään, mutta teot,ne sitten puuttuuki totaalisesti. Töissä on sitten yt:tmenossa. Empä ois uskonu että hoitoalallekkin laman iskee. no, muualta löytyy kyllä töitä jos niitä täällä kuopiossa ei ole :) Tämmöstä täällä tällä kertaa :) toivottavasti muilla siell on jo joulua rinnassa <3 itse vietän joulun töissä mummoja hoidellen :D
 
Piia: Hienoa, että elämä on alkanut menemään eteenpäin! Ja uusi mieskin löytynyt, ihanaa :)
Onneksi hoitoalalla on muissa paikoissa töitä - etenkin täällä meillä päin kyllä töitä löytyy.
Harmillista tuo exäsi käytös, ehkä se vielä siitä kuitenkin??

Meilläkin tuota uhmaa on ihan riittävästi! On poika oikea aurinkokin, silloin kun ei osoita mieltään. Äitiä koetellaan välillä niin paljon, että tekisi mieli itsekin vetää melkein päivittäin itkupotkuraivarit :D Tänään hän heräsi 5.30 pitkästä aikaa (on nykyään antanut minun nukkua jopa puoli yhdeksään..) ja oli kärttyinen kuin mikä!
Yritin vielä saada nukkumaan, mutta tuollahan se katselee nätisti piirrettyjä..

Ja joulu on kohta taas jo oven takana! :o Itse olen 21. pv ja 22. pv töissä, nekin saisivat mun puolesta olla vapaata ;D

Mitäs Mammalle kuuluu nyt? Mymmeli? Muut? :)
 
Täällä koitetaan saada pidettyä pää kasassa, kun taas näyttää siltä, ettei tuo muksu meinaa haluta tuolta masusta pihalle. Ensi viikon perjantaina on aika yliaikakontrolliin, eli meniskö käynnistys sitten sitä seuraavalle viikolle?! En tiedä. Mutta nyt melkein toiveena olisi, että vauveli syntyisi huomenna tai sitten vasta aikaisintaan joulupäivänä... :D
Tuon pikku-uhmiksen kanssa on homma alkanu sujua taas vähän paremmin. Oisko vähän oppinu, että kun tottelee heti, pääsee helpommalla. :D Kovasti koitetaan opetella käytöstapoja, ja "anteeksi" ja "kiitos" tulee jo silloin tällöin sanoinakin. Hauska, kun monesti torumisen jälkeen tuo poika hokee "lupaa, lupaa", eli on ilmeisesti hokannu, että kun jotain lupaa niin se on hyvä juttu, mutta käytöksestä näkee, ettei kyllä ihan vielä tiedä mitä se "lupaaminen" oikeasti tarkoittaa... :D Ihana touhuaja. <3
 
Heh! Näköjään vauva kuuli äitinsä toiveen! Pieni poika syntyi 21.12, joten hienosti päästiin joulunviettoon kotioloihin. Synnytys meni hyvin, ja vaikka ei esikoisestakaan mitään traumoja jäänyt, niin tästä kerrasta jäi todella positiivinen muisto. Eppariarven kohdalle tuli pieni repeämä/haava, mutta yhtään tikkiä ei tarvinnut ommella. Palautuminen on sujunut tosi hyvin ja pikkuinen on mahdottoman ihana! <3

Esikoinen on ottanut uuden tulokkaan hyvin vastaan, mutta luulen, ettei ihan täysin ole paljastanut meille harmistustaan. Päivisin on tosi reipas eikä osoita mieltään tai roiku housun lahkeessa, mutta nyt muutamana yönä on alkanu itkeä ihan keskellä yötä ja huutaa äitiä. Eli uskon, ettei oikein ehkä osaa käsitellä tunteitaan ja sitten öisin, kun ei leikit tai muut vie huomiota, niin ajatukset (alitajunta?) kääntyy siihen, etten minä olekaan olemassa pelkästään häntä varten enää, vaan vauva vie osan huomiosta. Olen kyllä parhaani mukaan yrittänyt viettää kaiken vauvalta liikenevän ajan hänen kanssaan ja nyt onneksi mieskin on lomalla, niin on sitten paremmin leikkikaveria saatavilla. Eiköhän se tästä ala tasaantua, kunhan kaikki totutaan tähän uuteen tilanteeseen! :)
 
Hei vaan kaikille syksy-10 emoille.

Täällä ekaa kertaa --- en muista koska viimeeksi kävin. Lapsen tultua elämä heitti kärrynpyörää. Sairastuin synnytyksenjälkeiseen masennukseen ja siitä toipumiseen meni sitten aikaa ihan kiitettävästi. Palasin töihin viime vuoden alussa. Vuoden tässä olen ihmetellyt. Lähipiirissä on tullut lapsia lisää ropisten. 

Nyt on aika sellainen, että haluan revanssia tuohon 2010 raskauteen ja sitä seuranneeseen elämään (on juu kovat luulot). Joulun jälkeen jätettiin ehkäisyt pois ja ekaa kiertoa mennään. Olo on kun valeraskaalla narttukoiralla. 

Alavatsaa on vihlonut ja väsyttää ja on huono olo ja tissiä pakottaa ja välillä on kylmä ja sitten on kuuma ja... kaksi viikkoa menee ennen kun tietää kuinka tässä kävi.
 
Celina, huomasinkin sinut tuolla kuumeilevien joukossa ;) itse siellä tähystelen myös, ehkäisy jäi pois joulukuun  alussa mutta ei ainakaan vielä tärpännyt. Nyt kun saisi itsensä siihen mielentilaan mihinkä psyykkasin itseni viimeksi lääkärin puheiden jälkeen. Meinaa vaan olla vähän hankalaa =D

Hyvä jotta olet toipunut <3
 
Meillä pojalla ikää yli 2,5v ja nyt on toinen tulossa, lokakuussa laskettu aika. Vauhtia on riittänyt, samoin hermoja välillä pitkitetty ja paukuteltu. Kun on raskaana, niin ei aina yksinkertaisesti jaksa kaikkea.
Poika juttelee kuin aikuiset, joskus hämmästyttää mistä se keksii niin hienoja sanavalintoja. Miksi-sana on hyvin ahkerassa käytössä :)
Poika on itse aurinko, mutta hänessä on myös tempperamenttia. Kun poika kiukustuu, niin silloin lentää tavarat ja alkaa lyömiset. Ollaan pähkäilty että mitä tehdään kun se lyöminen ei meinaa loppua ollenkaan. Jäähytuoli toimii joten kuten, mutta ei se lyömistä ole poistanut. Uhmalla tuntuu et poika tekee mitä haluaa, vaikka yrittää kuinka olla tiukkana.
 
Terve! Mitäs kaikille kuuluu? Odottajiakin on ollut liikeenteessä :) Muita vielä, jotka odottavat syyskympeissä??
Itse plussasin tänään, olen onnesta ja jännityksestä sekaisin! Me saadaan toukovauva!! :)
Pojalla synttärit 13.9 ja tämän uutukaisenkin laskettu aika on 13.5, saa nähdä tuleeko ajallaan.
 
Täällä kans, 2.3 LA ja tuolloin poju ois noin sen 3,5v. esikko siis syntyi kaksi päivää yliajalla 2.10. Jänskättää jo kun talven ylitte pitäs jotenki tareta,, tähän astiset mammavaatteet kun eivät oikein ole silmää hivelleet edes syksyn mallistossa :D
 
Piia: Noniin, löytyhän niitä muitakin :) Onko raskaus sujunut hyvin? :)

Musta on ihan mahtavaa, ettei mun tarvi odottaa tällä kertaa kesähelteillä! Huh, kun muistaa ne heinä-elokuun helteet pojasta! :D Oon aina toivonut kevätvauvaa! <3
 
ihan kauheella pahoinvoinnilla on tallottu :/ nyt oon töihin palannut takasin,kun tuntuu ettei pää kotonakaan kestä!ja pahoinvointi enää vaan sellasta etovaa oloa :) on joo toisaalta hirmu kiva kun saa aivan eri vuoen aikaa odottaa tätä toista, mutta vaatteet meinaa tosiaan tuottaa päänvaivaa kun on kaiken maailman kissanristiäisiäkin sitten tulossa :D Pahimmasta paniikista kuitenkin jo yli päässyt. Ja tuohon vuoden aikaan alkaa jo kevät näyttämään päätään, joulua kohden mennessä vaan pimeni koko ajan ja tuntui siltä ettei se valo pilkahdakkaan koko vauva-aikana...

Miten sulla raskaus aika sujunut?
 
Oih :S Inhottavaa, mutta onneksi se kertoo että sulla hormonit toimivat! Niinpä, nyt saadaankin sitten nauttia valoisemmista ajoista vauvojen kanssa :))

Raskaus on sujunut hyvin, hieman on ollut pahoinvointia, ei ylitsepääsemätöntä koska syön kokoajan (niinkuin viimeksikin!! :D), väsymystä on ollut, johon tuntuu tepsivän liikunta.
Mua kuitenkin huolestuttaa jostakin syystä?? Pakko päästä yksityiselle ultraan näkemään sydän, vaikkei aihetta huoleen oikein ole. Testinkin tein eilen uudestaan digillä, koska sain ekasta haalean plussan ja näytti 3+ eli ei ole mitkään hormonitkaan matkalla tippuneet kun tuo 3+ vastaa viidestä viikosta ylös päin :)
On tämä kai niin outoa kun edellisesä raskaudessa oli mutkia matkassa kun exä sairastui ja jäin yksin jo raskauden aikana, niin ei kerennyt välillä keskittyä koko raskauteen.. Nyt asiat ovatkin sitten ihan toisin nykyään kun on uusi mies ja elämä hymyilee :)
 
Takaisin
Top