Syyskuun supinat

[little_angel]

Jännittää tämän päivän hammaslääkäri. Olen yrittänyt lykätä sitä yökkäilytaipumuksen takia, mutta ei se ole ohi mennyt, vaikka keskikolmannesta jo porskutellaan. Viimeksi eilen illalla yökkäilykohtaus iski hampaita pestessä.

Lisäksi mulle on alkanut tulla heikko olo selällään maatessa. Olen käsittänyt, että sellaista voi olla loppuraskaudessa, kun kohtu on iso ja painava, mutta että nyt jo. Edellisistä raskauksista en muista, että tästä olisin kärsinyt. Mutta nythän mulla on muutenkin enemmän painoa kuin edellisissä.
Terveyskirjasto sanoo, että: ”Äidin ollessa selällään kookas kohtu painaa alaonttolaskimoa, jolloin laskimoveren virtaus sydämeen huononee ja äidille voi tulla heikko ja huono olo (ns. supiinioireyhtymä).”
Ei ihmekään, että tulee aina halu äkkiä kääntyä.

Mulla kans ensi viikolla hammaslääkäri ja vähän samaa vikaa, ettei hirveästi suuta vielä uskalla ronkkia ilman yökkäilyjä Onneksi aina voi sanoa henkilökunnalle, nii osaavat sitte varoa tai tarvittaessa päästää hetkeksi kääntymään siinä tuolissa.

Mulla ei vielä selällä ollessa tee pahaa vaikka jo 14+ viikoilla porskutellaan. Mahallaan ei enää kärsi olla

 

[Kosmoskukka]

Tsemppiä hammaslääkäriin.:) Mulla meni yllättävän hyvin. Mainitsin heti alussa kaikki vaivat, niin varmaan siksi ei laskenut päätä alaspäin. Ei tullut yhtään huono olo, eikä yököttänytkään.

 

[Freya88]

Mie en oo saanut vielä aikaiseksi varata aikaa hammastarkastukseen.. Huomenna nt-ultra!

 

[Haisuli19]

Hei! Nyt pakko saada purkaa omaa oloa tänne ja kysyä että onko täällä ketään muuta joka painii samojen tuntemus juttujen kans. Aikaisemminkin jo kirjoittelin että kun ei oikeen osaa nauttia ja iloita raskausajasta kun suurin tunne on pelko siitä että kaikki ei ole hyvin. Aina kun tuntuu jotain pientä nippailua, vihlontaa tai muuta tuntemusta mahassa niin ensimmäisenä mietin sitä että onko se pikkuinen kuollu nyt. Tiedän kyllä että kaikki nämä tuntemukset mahalla ovat varmasti kasvusta johtuvia eikä mitään vakavaa mutta en vaan voi mitään sille kauhealle tunteelle joka sitten puskee pintaan. Raskaudesta ollaan kerrottu vaan lähimmille ihmisille, muille en uskalla kertoa koska pelko siitä että kaikki ei olekkaan hyvin vaivaa. Oonko ihan yksin ajatusten kans vai onko muita samassa tilanteessa?

 

[Bella Swan]

Ymmärrettävää ettei halua kertoa. Itse kerroin melko aikaisin töissä, sen verran vaikutti työsuoritukseen. Ajattelin silloin että tuokohan huonoa onnea, mutta kaikki on toistaiseksi mennyt hyvin. Sit mietin et entä jos ei ois menny hyvin, kaduttaisiko että oon kertonut? Ehkä

 

[Fii]

Hei! Nyt pakko saada purkaa omaa oloa tänne ja kysyä että onko täällä ketään muuta joka painii samojen tuntemus juttujen kans. Aikaisemminkin jo kirjoittelin että kun ei oikeen osaa nauttia ja iloita raskausajasta kun suurin tunne on pelko siitä että kaikki ei ole hyvin. Aina kun tuntuu jotain pientä nippailua, vihlontaa tai muuta tuntemusta mahassa niin ensimmäisenä mietin sitä että onko se pikkuinen kuollu nyt. Tiedän kyllä että kaikki nämä tuntemukset mahalla ovat varmasti kasvusta johtuvia eikä mitään vakavaa mutta en vaan voi mitään sille kauhealle tunteelle joka sitten puskee pintaan. Raskaudesta ollaan kerrottu vaan lähimmille ihmisille, muille en uskalla kertoa koska pelko siitä että kaikki ei olekkaan hyvin vaivaa. Oonko ihan yksin ajatusten kans vai onko muita samassa tilanteessa?

Mulla vähän samaa, mutta toisinpäin että aina jos tuntuu vatsassa tunteita, vihlomista tms niin tiedän että kaikki hyvin ja siellä se kasvaa. Nyt tää oireeton jakso taas pistää miettimään onko kaikki hyvin..

 

[HenKa]

Mulla vähän samaa, mutta toisinpäin että aina jos tuntuu vatsassa tunteita, vihlomista tms niin tiedän että kaikki hyvin ja siellä se kasvaa. Nyt tää oireeton jakso taas pistää miettimään onko kaikki hyvin..

Hyvä pointti tämä.



Haisuli19:
Pelko on normaalia ja yksilöllistä. Kiintymys syntymättömään lapseen on suuri jo hyvin varhaisessa vaiheessa, eikä minkään toivoisi vahingoittavan omaa pikkuista.
Kohdussa lapsi tuntuu olevan turvassa, mutta samaan aikaan oman suojeluksen ja vaikutuspiirin ulkopuolella. Juuri se saattaa lisätä pelon tunnetta.

Olisiko sinulla jotakin läheistä/tuttavaa, jolla olisi hyvät kuuntelijan lahjat? Asiasta puhuminen voisi auttaa.
Neuvolastakin voisi saada tukea/jutusteluapua. Olin aikanaan neuvolan kautta juttelemassa psykologin kanssa. Odotin esikoistani ja synnytyspelkoni oli järjetön. Asian ääneen purkaminen jollekin kevensi henkistä kuormaa tosi paljon.