Syyskuun supinat

ALotta

Kommentoinnin ninja
Elokuunmammat 2014
Joulumammat 2016
Minne elokuu hävisi? Nyt on jo syyskuu ja syksy lähenee :eek:

Tänään käytiin ostamassa hoitopöydän viereen kannellista roskista, ei ollut kuin onnettoman pieniä tai sellaisia sähköisesti kantensa aukaisevia!! Ja toiseen kauppaan ei enää menty, kun poika alkoi heräilemään. Sopivasti ennen kitinää ennätettiin kotiin. Kauppareissuja pitää aina vähän tarkemmin suunnitella, kun kaupungista ajaa kotiin 15minuuttia. Ei mua haittais kaupungilla imettää, mutta eipä noissa ruokakaupoissa tms oikein ole mitään paikkaa, missä ruokailun voisi kätevästi hoitaa.

Päivän toinen asia kuitenkin onnistui hoitaa ja kastepäivä + pappi on varattu. Nyt yritän päättää kastetilaisuudessa laulettavat virret, mun päätökseksi se varmaan jää, kun mies ei niin laulamisesta välitä. Pitäisi vielä jostain löytää se paperi, jossa oli kastetilaisuuden vaihtoehtoiset kaavat ja laittaa noi virret siihen. Onneks en sentään hukannut samassa kirjeessa tullutta paperia, jolla vauvan nimi ilmoitetaan maistraattiin (vielä).

Jännityksellä myös odotan, tuleeko Rela+D-vitamiinitipoista kiukkua, tipasta jo kuusi tuntia ja poika lähinnä nukkunut ja vähän syönyt välissä.
 
Me käytiin tytön kans tänään kahdestaan kyläilemässä. Neiti nukku tyytyväisenä koko reissun ja heräs vasta kotona :grin Autossa on ilmeisesti taikaa kun neiti nukahtaa sinne samantien..Joskus katselee silmät ja huuli pyöreänä ympärilleen ennen ku sammuu :) Kauppareissutkin on sujunu mukavasti. Jotenkin oon niin yllättynyt tästä helppoudesta tämän neidin kans. Toki joskus saa yöllä valvoa vähän enempi, mut muuten tyttö on tosi kiltti ja rauhallinen. Olin henkisesti valmistaunut valvomaan illasta aamuun, kuuntelemaan itkua tuntitolkulla ja hyssyttelemään mahakivuista kärsivää vaavia, mut vielä ei oo tarvinu semmoiseen joutua..

Jokos kaikilla on vieraita käyny? Onko mummit ja ukit, tätit ja sedät nähneet uuden tulokkaan? Me ajateltiin vielä tässä joku päivä käydä mun äitillä. Miehen vanhemmilla ja veljellä ollaan käyty. Mun sisko ja isä on käyny meillä tyttöä katsomassa. Muuten ei oo oikeastaan vieraita käynyt.

Ristiäisistä alkaa pikkuhiljaa olla stressiä. Tarjoilut oon aikalailla jo päättänyt ja saan leipomiseen kaverinkin. Mutta sitten olis siivoukset yms.. Ja nimikin oli meillä päätetty, mutta miehen serkun tyttö sai nyt sen nimen mitä oltiin mietitty. Joten en tiedä meneekö se nyt uusiksi.. Onhan tässä vajaa kolme viikkoa vielä aikaa, mutta tuntuu että kiire tulee.. :rolleyes:
 
Meillä oli eka vieras samana iltana kun tultiin kotiin synnäriltä, mun sisko ei malttanut odottaa pidempään :grin Ois tullu jo synnärille, mut noudatettiin vierailusääntöjä. (tosin eipä niitä kukaan siellä valvonut) Mutta se on niin helppo vieras, ettei ollut vaivaa ollenkaan. Tulee vielä hemmottelemaan lapsen pilalle, ei voi mitään... Ja kotimatkalla käytiin jo mun miehen vanhemmille vauvaa näyttämässä, kun ne asuu kotimatkan varrella.

Sen jälkeen vieraita on käynyt lähinnä viikonloppuisin, kaikki lapsen tulevat 4kummia, molempien sisarukset (paitsi mun isoveli, kun asuu kauempana) ja vanhemmat ja mun oma mummo... Ja lisäksi pari muuta hoitoalalla työskentelevää sukulaista on kutsuttu, niin on saanut säästettyä haavahoitokuluissa (hoitaja 27eur/kerta).

Ristiäisiin leipoo mun avuksi sekä pojan mummi että mummu, kunhan päätän mitä tarjotaan ja kun järjestetään miehen vanhempien kotona, ei tartte mun siivota. Saatiin valokuvaajakin juhliin pyytämättä (alan opiskelija) ja aion pyytää tätiäni auttamaan kahvikeitossa yms. Hänen poikansa on yksi kummeista ja sillä varjolla pääsee juhlin mukaan, niin joutuu töihin :grin Tuleva kummi on vasta 15v, joten ihan kyytienkin takia pitää vanhemmat pyytää myös juhliin, noloa ois sanoa, et toimittakaa poika juhliin, mutta itse ette saa jäädä, hakekaa neljän tunnin päästä tms. Ei siis oikeasti kutsuta kuin omat sisarukset perheineen, isovanhemmat ja kummit. Eli joku 30 ihmistä...

Millier Me molemmat tykätään yhdestä tytön nimestä kovasti, jota ajateltiin lapselle raskausaikana (kun ei tiedetty vauvan sukupuolta) mutta sitä ei voida antaa, kun miehen serkutyttö samanniminen. Ei haittaisi, jos ei oltaisi paljon tekemisissä, mutta käydään kylässä puolin ja toisin ja muutenkin pidetään yhteyttä. Molempien suvussa pikkuserkuilla on samoja nimiä, eikä se ole haitannut, mutta jos tulee läheiset leikkikaverit tms. niin sitten keksisin uuden nimen.

Ja meilläkin tykätään autoilusta, poika nukkuu jokaisella automatkalla, oli miten lyhyt tahansa!
 
Meillä tulee perjantaina eka pitempi reissu kun lähetään mummilassa käymään, vähän jännittää kun yksin lähen ajaan - mies töissä. Toisaalta jos toiselle tulee nälkä kesken matkan ni pakkohan se on pysähtyä jokatapauksessa..

Sent from my HTC One using Vau Foorumi mobile app
 
Mulle iski vaatekuume! Oon koko raskauden ajan odottanut, että pääsen kattelemaan muitakin ku mammapöksyjä. Haikeana tuli kirppiksilläkin kierreltyä kun ne oli aina täynnä toinen toistaan nätimpiä mekkoja..ja mulla vaan masu kasvoi.. :rolleyes: Ei nyt varmaan ihan vielä kannata ostaa koko vaatekaappia uusiksi kun tässä on vielä tätä pudotettavaa.. Mut ristiäisiin nyt pitää jotain päällepantavaa saada..ja muutenkin jotain väliaikaista vaatetta siihen asti kunnes pääsee takaisin entisiin mittoihin.. Vaikkakin tissit ja lantio kasvoi jo sen verran, että aika paljon vaatetta joutuu laittamaan pois.. Voi kun pääsisi ostoksille.. :p
 
Mullaki on ollu kova vaatekuume! En vaa kyl viiti itekkää ostaa paljoo mitää vaatteita ku en tiä jos täst viel tippuiski kiloja pois. Myöskää mitää kovin umpinaisii paitoi ei viiti ostaa ku ne tuntuu olevan vaa tiellä imetyksessä. Helpompi käyttää imetystoppeja ja neuletakkeja. :)

Sent from my GT-I9300 using Vau Foorumi mobile app
 
miust on ihanaa ku mahtuu semmoset vaatteet päälle mitkä ei vähää aikaa ollu menny edes ennen raskautta :D
nyt oon yrittäny alkaa lenkkeilee et jos sais tuon painon pysymää aisoissa ku on tuo kotiäitiys tupannu lisäämää noita kiloja mut nyt ku laihtu raskaus aikana niin palljon ni en millää haluais enää ylimäärästä ympärille.
 
Mulla ei ole mitään takkia mikä mahtuisi päälle eikä paksumpaa paitaa saati sit liivejä..

Sent from my GT-I9506 using Vau Foorumi mobile app
 
Pelkään pahoin että oon tehny ensimmäisen kasvatuksellisen virheeni...

Oon päivisin aina tanssahdellu vauva sylissä millon mihinkin musiikkiin. Ite saa liikuntaa, ja juniori hiljenee heti ja tuppaa lopulta myös nukahtamaan syliin. Tänään ei kuitenkaan Bob Marleyt kelvannu, vaan lapsi vänisi sylissä kunnes laitoin soimaan aiemmilta päiviltä tutun Austin Powersin tunnarin. Ja se olikin sitten simahdus saman tien.

Varsinainen groovy baby tulossa, tai sit tää ei vaan tykkää reggaesta :rolleyes:
 
Sauna :Heartbigred En päässyt kuukauteen saunaan, niin olipa ihanaa saunoa keskiviikkona kun haavahoito loppui.

Huomenna pitäs hakea paikallisesta liikkeestä parit imetystopit, liivit on liian hiostavat yöllä. Tulee päivälenkki samalla, kotoa ei voi lähteä lenkille, kun täällä on hirvikärpäsiä... autolla ensin kaupunkiin :confused:

Gnome meilläkin vauva tykkää musiikista, eilen isi soitti jotakin mikä sai kulmat kurttuun, mutta muuten on kelvannut kaikki Suvi Teräsniskasta Linkin Parkiin :grin (pitäsköhän seuraavaks kokeilla Kotiteollisuutta ?!?)
 
Nyt alkaa vauva - arkeen vasta heräilemään, ja miettimään vähän itseään ja ympäröivää maailmaa. Nypin jopa kulmakarvoja ja kävin kaupungilla miehen, mummin ja vauvan kanssa vaateostoksilla. Ristiäiskutsut saatiin matkaan tänään, pappi ja kirkko ja kahvipaikka varattu ja voikkarikakku tilattu. Suihkussa ja lenkillä käynti piristää päiviä. Ruokakaupassa käynti tuntunut vapauttavalle.

Jotenkin nuo kaksi ensimmäistä viikkoa on mennyt vauvan kanssa kuin unessa. Rytmittäjänä on ollut rinnat jotka ovat ainakin viimeaikoina turpoilleet ja valuneet 3 tunnin välein ja vauva heräilee samassa rytmissä. Nyt jo vähän löytyy omaa aikaa jostakin raosta. Sain jopa luettua kirjan imettäessäni. Ja toinen vaan kasvaa kohisten ja katselee maailmaa.
 
Gnome, me ollaan kanssa tanssittu. Oikeastaan esikoinen rakastaa tansimista, joten hänen mukanaan tuli jamiteltua jo raskaana ollessa ja nyt vauva sylissä. Mukavaa touhua, saa kuunnella hyvää musiikkia ja vähän liikuttua. Meidän poika on siitä erikoinen, että tykkää ja nauttii myös aikuisten musiikista.
 
Pitäskö katsoa tarkemmin ennen kun lähtee ulos kotoa? Kävin tänään kaupassa paidassa, jossa on rinnuksilla pojan tuottamaa "sinappia" :grin Onneksi on kuviollinen paita, niin ei tuota kovin erota, mutta kuitenkin...
 
Mä olen unohtanut koko musiikin kun oon koko ajan höyryämässä millon mitäkin aina kun on hetkikin aikaa. Mies lähtee aamulla töihin ja meillä alkaa vauva arki kaksin. Ehkä mun pitäisi alkaa nyt mennä vauvan ehdoilla ja ottaa se ykkös sijalle... hankalaa, mutta varmaan pakko. Muuten ei hommat toimi. Vaatii opettelua!
 
Jälkitarkastus käyty ja kaikki palautunut hyvin! Hemppakin on nousemaan päin (117->124). Verenpaineet edelleen hyvät vaikka ensimmäisellä mittauksella olikin vähän hupsut lukemat :D Papa-näyte otettiin, mutta oli taistelun takana (uusi terveyskeskus ja kaikki välineet hukassa).. Se oli sitten siinä, viimeinen käynti äitiysneuvolassa!
 
Meillä on kanssa esikoinen kunnon tanssityttö ja se tulee usein pyytään tanssiin ja aina kun tulee musiikkia telkkarista niin alkaa joko nytkyyn sohvalla tai tanssiin lattialla. Nyt oon sit tanssinut sen kanssa vauva sylissä. Siitä on tosi hauskaa kun vauvakin tanssii. Isä kun ei ikiä suostu :wink ja vauvakin selvästi tykkää siitä.
 
Tässä tanssimisessa on vaan se huono puoli, että hartiat jumahtaa jossain vaiheessa. Jostain syystä niitä myös muistaa jumpata vasta siinä vaiheessa kun vahinko on jo tapahtunu :rolleyes:

Ja juu, Austin Powers on yhä ihan ykkönen täällä :grin
 
Tytölle päätettiin nimi eilen! :) Kauan aikaa sitä onkin oikein miettimällä mietitty tuloksetta. Eilen sitten ihan summan mutikassa puoli tosissani heitin jotain - ja kappas! Sehän sopikin kuin nenä päähän :p Nyt voi sitten alkaa keskittymään leipomuksiin ynnä muihin... Onko jollakin jo ollut ristiäiset/nimiäiset? Miten kekkerit sujui?
 
Heh, mun isä kysyi että koska on ristiäiset. Sanoin, ettei pidetä ollenkaan, edes nimiäisiä, kun miehen puolen suku ei kuitenkaan pääse etäisyyksien ja vuorotöiden, sairauksien ym takia, eikä mun puolelta tulis ku isä ja veli ja yks kaveri joten ei oo pointtia. Ni sieltä tuli vaa "aha, ompa modernia" ihmettelin että mikäs nyt niin modernia on, ni se ettei kasteta? :D Da fak? Mä en koskaan ole ollut uskonnollinen, riparinkin kävin rahantoivossa. Käsittääkseni olen isällekin aikanaan sanonut etten usko mihinkään, ni mikä siinä on että olis "pakko" kastaa? Mun sisko oli kastanut, jota ihmettelin suuresti, koska aikanaan kun oltiin vielä väleissä, sisko sanoi että ei ikinä kastais ja muistaakseni siskokin on eronnut kirkosta. Veikkaan että anoppi on pakottanut.

Sanoin sitten isälleni, että mitäs järkeä on kastaa kun minä eikä mieheni kuuluta kirkkoon..? Ni ei sitten osannut muuta sanoa ku en muistanut ettette kuulu (eikai se ees tiennyt, mäkin erosin vasta tänä keväänä enkä muistaakseni oo puhunut asiasta, koska on mulle täysin yhdentekevä).. Meillä ei kotona koskaan ole uskonnosta puhuttu, mun äidin vanhemmat oli jehovia, muttei koskaan tuputtanut ees puoliks juttujaan, pari kertaa ollut tapaamisissa, jos äiti joutu lyhyel varotusajalla jonnekin ja oli pakko mennä hoitoon ja vaari ei koskaan jättänyt tapaamisiaan välistä. Isän vanhemmat kai uskoi jollain tasolla, mutta usko näkyi ulospäin vain ristinä seinällä. Kirkossa kukaan ei meidän lähisuvussa käy tms.

Te jotka ette usko, miksi kastatte? Onko syyt samat, kun kirkkohäissä? Haluaa hienot juhlat ja niin on tapana? Mun isälle oli ihan fine, ettei menty kirkossa naimisiin, eipä porukatkaan aikanaan maistraattia kummempia juhlia pitänyt, mutta miks tää kastamisjuttu on jotenkin pyhä? Mun isä ei juurikaan arvostele tai tuomitse mun tekemisiä, mut tää selkeesti kolahti siihen jotenkin. Ja itelle tuli paha mieli kun tullaan mielestäni noin voimakkaasti arvostelemaan, ihan kun olis nykyajan kotkotuksia ja et mä olisin jotenkin natsi kun en kasta. Tai sitten ylitulkitsen. Mut esimerkiksi mun serkku joka on vissii 40v. ei kastettu aikanaa, joten tuskin tää mitään uutta juttua on.

Eikä mulla ole uskontoja mitään vastaan, uskokoon kuka tahansa mihin uskoo, toteuttakoot sitä miten haluaa, mutta minä en usko ja mielestäni mulla on oikeus uskonnottomaan elämään. Enkä halua lapselleni automaatiolla osoittaa jotain uskontoa, vaan jos hän joskus haluaa uskoa / liittyä johonkin uskontoryhmään, fine by me, kunhan tekee päätöksen itse.

Mutta on kyllä kummallinen "pakkojäänne" tuo kirkkoon kuuluminen, se on vähän sama, kun jokaisella on "pakko" olla ajokortti ja mielellään myös auto. Mun porukat pakotti mut ajaa kortin, ja kun en sen ekan 2 vuoden aikana ajanut, ne pakotti mut sitten ajamaan lisää, että pääsen (pakotetusti) kakkosvaiheesta läpi.Olisvat autoakin mulle jossain vaiheessa ostamassa, koska autoa nyt vaan tarvitaan jne. Exällä oli auto, se kyytsäs mua aina paikasta toiseen, olisin saanut ajaakin, mutta ne ajot jäi muutamaan (pakotettuun) kertaan, kun harjoittelin kakkosvaihetta varten. Eron jälkeen ei omassa taloudessa ole ollut autoa, eikä varmaan tulekaan. Nytkin asun keskustassa ja täällä bussit suhaa joka suuntaan usein, joten ei pointtia.

Olipa avautuminen :DD No välillä pitää vähä :D
 
Mä en kuulu kirkkoon enkä oo koskaan kulunutkaan, joten meillä oli vaan nimijuhla. Mutta eipä meillä sitä kukaan mitenkään pitkään kattonut, kun mun vanhemmat ei kuulu kirkkoon eikä mun äidin vanhemmat kuulu kirkkoon eikä äidin vanhempien vanhemmat. Isän vanhemmat oli aika uskonnollisia, mutta molemmat on kuolleet jo vuosia sitten. Joten meidän suvussa nimijuhlat on aika normaalia. Mun mies on aikanaan kastettu, mutta sielläkään ei isovanhemmat kuulu kirkkoon (vaikka miehen vanhemmat kyllä kuuluu, aika outoa muuten nyt kun ajattelen). Eipä senkään suku silti mitenkään ihmetellyt...

Mä en kanssa oikein ymmärrä että halutaan kirkkohäät tai kastetaan lapsi kirkonjäseneksi "tavan" vuoksi. Mä kokisin itse sen jollain tapaa niin, että en kunnioita niitä, joille se uskonto on pyhä, jos kastan lapseni vaikken usko. Samasta syystä en rukoile tai lue uskontunnustusta vaikka joskus kirkkoon eksynkin. Ja sinne kirkkoon eksyessä pukeudun niin että olkapäät ja polvet on peitossa. Toiset varmaan saattaa taas pitää sitä epäkunnioittavana etten rukoile, mutta en pystyis siihen koska se tuntuisi musta väärältä. Mutta näkemyksiä on niin erilaisia.

Meillä oli isot ja kivat hääjuhlat, mutta ei pappia eikä kirkkoa. Ja meidän nimijuhlassa oli kyse nimenään siitä, että pieni sai ikioman nimen ja koko juhla pyöri nimen ympärillä. Ei kai juhlimiseen kirkkoa ja pappia tarvita? :D Mä tykkään järjestää juhlia ja tykkään myös juhlistaa mitä erilaisempia juttuja, joten siksi me vietetään näitä kaikkia juhlia, vaikka toisten mielestä se on jotenkin väärin kun ei kuuluta kirkkoon tai uskota. Mutta kyllä mulla mun mielestä silti on oikeus juhlia mun parisuhdetta ja mun lapseni nimeä. Tai mitä nyt ikinä tahdonkaan juhlia. Ja kaikilla on oikeus olla juhlimatta, jos ei tunnu järkevältä syystä tai toisesta :)

Mulla monet tapakristityt kaverit jotenkin koki sekä kirkottomat häät että nimijuhlan, jotenkin outona. Ei kukaan nyt varmaan mitenkään tuominnut, mutta mulle oli kyllä iso yllätys, miten "uusia" juttuja ne monelle on. Oon kuvitellut että moinen on nykyään kovin yleistä, mutta ilmeisesti sitten ei. Hassua, kun tosiaan itse on elänyt ihan erilaisessa ympäristössä. Mulla oli alottaessa joku pointtikin tässä, mutta se tais vähän kadota matkan varrella. Koitin kai vaan sanoa, että musta sulla Sirriäinen nimenomaan on oikeus elää just niin kun tahdot, eikä kannata turhaan tuntea pahaa mieltä vaikka joku muu siitä loukkaantuisikin, kyllä ne sopeutuu :)
 
Takaisin
Top