syyskuun supinat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Nuu_
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
mahtavaa, näin sitte viime yönä heti kaks painajaista keskenmenosta... :( mitä lähemmäs tuo rv 9+6 tulee (millon siis keväällä sain keskenmenon), nii sitä enemmän pelekään että tämäki tulee ulos... unesa kans alako yhtäkkiä tulee hyytymiä, nousin pihalla maasta seisoho ja olin aivan kauhuisani, että ei taas... toisesa painajaisesa olin jo valamiiks sairaalasa ja vauva oli jo 15-20cm mittanen ja se liikku ja kyselin paniikisa hoitajalta, että elääkö se ja voiko se jääjä henkihi. sittekö heräsin, nii aattelin vain että jos se olis jo 15-20cm mittanen vauva, nii ei se kyllä taitas yhtäkkiä ihan vain "plop" tulla römpsästä ulos... :D
nuorempi poika heräs pari kertaa yöllä itkehe ja sille piti antaa unikavereita ja tuttia.
että oli vähä levoton yö...

tänää oli siis eka neuvola, meillä oli nuoremman pojan kans yhteisneuvola. ja halus meijän esikoinenki käyä vaakalla ja pituus mitattii.

pitäis ruveta leipoho ja siivuaha, ko huomena tulee ensimmäiset vieraat nuoremman pojan 2v synttäreille. millää ei jaksais...
haettii eilen esikoisen kans meijän "pikkumehtästä" sammalta ja tehtii pari sammalpallua ko tämä nuorempi kossi nukku päikkäreitä. nyt meillä ois vielä sammalta tuola jäliellä, tekis mieli mennä vain niitä tekehe ja jättää siivuaminen ja leipominen huomisaamuks... :D
 
Tän aamun doppler paljasti sykkeen n. 148. Normaalisti on kehittynyt ja ei montaa päivää enää ni 12+0. Vielä kun se ultra olis... :)
 
Voi jestas mitä unia tuli katteltua viime yönä...

Eka: olin mukamas synnärillä. Se muistutti päiväkotia kalustukseltaan jne, synnyttäjillekin oli kerrossängyt. Mä sain yläpedin, "kun oot niin hoikka niin sun on helppo kiivetä". Jep jep. Ja tikkaita sinne ylös ei ollut, vaan sinne kiivettiin ihan omien akrobaattisten taipumusten mukaan niinkuin parhaaksi nähtiin.

Mulla oli muutama päivä aikaa oletettuun synnytykseen, joten lähinnä hengailin siellä sairaalavaatteet päällä. Olin sitten kerran vessareissulta palaamassa sinne yläpetiini, kun alkoi vatsaan sattua. Punnersin itteäni hyvän tovin sinne ylös ja mietin että kylläpä sattuu. Sitten kun viimein pääsin sänkyyni, tuntui semmoinen "plop" ja tiesin että nyt se vauva tuli ulos. Seuraava ihan hiton looginen veto olikin sitten lähteä vaappumaan hoitajien taukohuoneelle kertomaan, että nysse tuli. Lapsen siis jätin sinne jonnekin lattialle tai mihin lie, mihin se putosi. Hoitaja ei meinannut uskoa että lapsi syntyi jo, "kun eihän sulla ole vielä laskettu aikakaan". Lopulta suostui lähtemään mukaani katsomaan.

Siinä kohtaa muistin, että vastasyntyneet pitäisi alkaa parkua, ja tätä ei lapseni ollut tehnyt. Alkoi huolestuttaa. Pääsimme hoitajan kanssa takaisin huoneeseen, jossa ei näkynyt lapsesta jälkeäkään. Sen sijaan lattialla oli siellä täällä ruisleipiä, joiden hoitaja selitti olevan vauvoja. Tämä olikin olevinaan ihan itsestäänselvää myös mulle siinä vaiheessa, ja siellä sitten yhdessä keräilimme leipiä lattialta, mun hokiessa että "täällä on vaan Reissumiehiä ja Ruispaloja, ja mun vauva on Jälkiuunileipä. Se ei ole täällä."

Toka uni olikin sitten jo enempi tästä maailmasta, siinä vaan juoksin pitkin neuvolaa verinäyteputkilon kanssa koska olin eksynyt matkalla labrasta terkkarin huoneeseen. Olin vielä tosi ahdistunut, että nyt se terkka suuttuu, kun en ole tämän eksymiseni takia ehtinyt käydä antamassa pissanäytettä.
 
UUF, mulla ois työhaastattelu parin tunnin päästä, ja mun tekis niiiiiiiin mieli perua se. Olis muka parempaakin tekemistä, kun tässä on muutto päällä, muutetaan uudelle paikkakunnalle ja tänään pitäs kaikki saada pakattua, ja tätä tavaraa näemmä riittää :/ Menen sinne haastatteluun lisäks miehen kyydillä, 50 km päähän ja se heittää vielä jonkunnäkösen työpäivän siellä, ennenkun lähtee mua kuskaamaan takasin. Eli tää päivä menee täysin hukkaan jonkun korkeintaan 10 min haastattelun takia! Lisäks työ on osa-aikanen vuokratyöpaikka, mutta toki tyhjää parempi.. Mutta sit se pahin, oon vaan niin solmussa itseni kans, kun pitää valehdella ja pimittää ihmisiltä tää raskausasia, koska sitä ei nyt vaan kuulu kertoa työhaastattelussa. Mutta jos mä saan sen paikan, niin ahistaa silti, kun tuntuu että oon valehdellu ja epäluotettava ihminen.. Kiva sitte ekoilla työviikoilla kertoa, että joo, jäänkin maaliskuussa äippälomalle... Jotenkin mua hävettää niin paljon tää valehtelu, mutta jos sen työn tosiaan tahdon, niin näin on vaan tehtävä. Argh, on niin mun luontoa vastaan :( Oli pakko vaan purata vähän tän aamun tunnelmia, mutta eipä tääkään tainnu tähän ahdistukseen auttaa.. Ai niin, ja jotta ei nyt liian hyvin menis, niin kaikki mun työtodistukset ym. on siellä uudella kämpällä jossain pahvilaatikossa eikä pientäkään mahista lähtee niitä sieltä kaivamaan :D Jos mä tän työn saan, niin oon aika pro..
 
AnAnAtS onnea haastatteluun! Mä niin tiedän ton tunteen, heräilin pitkin yötä kun oli itekseen kylmä ja sit hirvee tuskan hiki jos meni miehen kylkeen ja jos yhtään raajojaankin ojensi sieltä supusta pois ni taas oli kylmä. Ilmoitin sit koululle että oli lämpöä yöllä enkä oo tulossa. Oisin mä varmaan voinut mennä mutta ei vaan jaksa millään :( Jos pesis vähän pyykkiä, pyyhkis keittiön tasot ja sais ehkä jopa imuroitua. Ja lukis huomisiin kokeisiin.
 
Kiitos! Hyvinhän se haastattelu sitte loppujen lopuks meni, ja mielikin tuolla reissussa piristy, kun pääs uutta kotia ja kaupunkia vähän tutkiskelemaan :) Ja tulin siihen tulokseen, että tarvin sen työpaikan NYT, jotta saan rahaa shoppailuun, koska onpahan ainakin paremmat kaupat tuolla uudessa paikassa kuin täällä käpylässä :D Kunhan tän muuton sais alta vielä pois, on ollu raivostuttavat 2 viikkoa, kun hormoonit hyrrää, joka puolella pahvilootia ja jätesäkkejä, joita toi 3,5 v esikko purkaa sitä mukaa kun itse saan niitä pakattua.. Ja sitte kaiken lisäks toi 3,5v poika on keksiny uudestaan, miten kaikki pienet esineet voi laittaa suuhun, syö paperia ja noita pahvilaatikoita ym.raivostuttavaa.. No, kohta voi onneks huokasta :)
 
Menin sit kertomaan raskaudesta fbssä ja nyt jo vähän vituttaa ku tekis mieli laittaa ruokapäivitys ja nyt siihen tulis sit vaa kommenttia et "no kun oot raskaana" ja tällä kertaa EI ole raskaushimo :P

Laitoin siis viikonloppuna juustokastiketta kotitekoisten ranskalaisten ja chilin kanssa. Silloin teki sitä mieli ni tein sit litran cheddarkastikkeen vaik puolet ois riittäny. Ja eihän sitä menny ni laitoin yli puolet pakkaseen.

Siitä tuli sit idea et pitää laittaa lasagnea. Ja mä en siis tykkää siitä yhtään, tai tykkään, mut se oli sekä lapsuudessa miun pikkuveljen että aikuisena ex aviomieheni lempiruoka ja noh, rajansa kaikella. Ja sit vielä jostain syystä siihen lasagneen piti saada fetajuustoa ja oliiveja. Oliiveista mä ihan oikeesti en tykkää yhtään.

Lasagnesta tuli sit ihan täydellinen vaikka en oo ikinä ennen tehny sitä edes just noista lievistä traumoista johtuen :) Juustokastiketta ois voinu olla enemmän mut hyvin riitti pakkasesta jämät eikä menny hukkaan. Ja miun mies väitti että se on parasta lasagnea mitä hän on ikinä syönyt. Ja miun eka yritys, vähän paisuin ylpeydestä.

Muuten sit ei menekään niin putkeen, miehellä piti olla vapaailta vaan tulikin viesti et joutuu ylitöihin ja käy vaan kotona syömässä. Siinä sit sanoi vielä syödessä et menee nuorimman poikansa luokse viikonlopuks, äitinsä ei siis anna pojan tulla tänne ni mies on siellä yhden illan viikossa ja yhden viikonlopun kuussa. Pitikin sattua nyt ku olin odottanu yhteistä tekemistä lauantaille. Lopputuloksena istuin siinä pöydän edessä ja itkin lasagneeni. Ei ollu tarkoitus ku hienoahan se on et mies poikansa kans viettää aikaa. Mut ei oo nähty juuri koko viikkoon ku mies aina iltatöissä ja miun käytävä ajoissa nukkumaan ku 6.20 pitää olla jo koulubussissa ja mies kotona joskus 22.30... Ihana mies se on onneks, tuli halaamaan ja lohduttamaan vaik mie itken omia tyhmiä odotuksiani taas, lupas kysyy jos voiskin olla lauantaista maanantaihin pojan luona ja sanoi ilmoittavansa työnantajalle et ku tänää menee ylitöiks ni huomenna aikoo olla kotona 15.00 ja sillä selvä.
 
Voi elmiina ku nuo sun ruokahimot jostain syystä tarttuu mulle, alko tekee mieli vihreitä oliiveja enkä itsekään ole mikään oliivin ystävä :D

Ihana et miehes tekee asialle jotain et saatte viettää enemmän aikaa yhdessä. Se on täälläkin kortilla, kun eletään välillä ihan eri rytmissä työvuorojen vuoksi. Noh vapaapäivinä tuleekin sitten yleensä tehtyä jotakin yhdessä.

Tällä hetkellä suurta stressiä aiheuttaa meidän maanantainen muutto. Itse asuntohan on vain 5. kerrosta alempana, mutta pakkailut on todella huonolla mallilla, koska ei ole yksinkertaisesti ehtinyt/jaksanut. Mies tekee pitkiä päiviä töissä joten vastuu on suurimmaksi osaksi minulla ja kaiken lisäksi maanantaina sillä on työpaikan virkistäytymisreissu ja tulevat vasta to takasin. Eli pitää melko sutjakkaasti muuttaa ja tytönkään hoitopaikka siksi aikaa ei ole vielä varma. Sitte vielä siivoukset päälle, puuh! :(
 
Miulle iskee ehkä kerran vuodessa tai kahdessa toi et pakko saada oliiveja. Yleensä miulla on niitä jossain bolognese/kasviskastikkeessa mut tällä kertaa sit lasagne :P

Huh teillähän on tekemistä. Tai siulla oikeestaan. Miulla oma edellinen muutto on vielä niin tiukasti mielessä et en kyllä lähimpään kymmeneen vuoteen muuta mihinkään, sillon asuin itekseni ja miulla oli käsi poikki (olkapää murtunut) ja itekseni en ees saanu nukkumaparvelta mitään alas ja yksin ois pitäny pakata.

Onneks tajusin tota sit kavereille tuskailla koska yks ystävä teki pakkaamisessa ainakin yhtä paljon kuin mä (pakattiin punaviinipullon kanssa muuttoa edeltävänä yönä) ja silloin muuttopäivänä esim. yksi kaveri toi pussillisen pullaa, pesi uunin, joi kahvit ja lähti. Toinen kävi kantamassa parvelta kaiken alas, siivos kylppärin, joi kahvit ja lähti. Kolmas tuli illalla kantamaan tavaroita autoon. Ite siivosin sitä mukaan ku kämppä tyhjeni eikä tarvinnu enää kengillä kulkea.

En tiiä onko siulla ketään tuttuja jotka pakkaamisessa auttais, yleensä ihmiset inhoaa tota muuttamista mut miullakin ku kavereista puolet on selkävammaisia valmiiks ni sanoin ettei tartte kantaa mitään. Ja kun itellä oli esim. vaatteet kaapissa ok järjestyksessä ni ei pakatessa paljon tarvinnu ku laittaa laatikoihin / jätesäkkeihin ja meni useammalta ihmiseltä todella sukkelaan. Eikä kenellekään jääny mitää kohtuutonta vaivaa. Ei siulla olis ketään keitä kutsua kahville? ;)
 
Ei se auta ku kaupassa käydä tänään, ei ollu yön aikana helpottanu oliivien himo :D

Juu pitää laittaa kyselyä pystyyn josko saisi vähän apua hommaan. Kantoapua meillä onneks on jo parilta tyypiltä. Ja äiti tänään ilmoittaa onko saanut työvuorot sumplittua, että pystyis tytön ottaan hoitoon. Eiköhän tämä tästä jotenki suttaannu mut ohan nämä muutot aina tämmösiä stressireikiä :/
 
Voi jee mulle tuli näköjään jälkikäteen tää pahoinvointi. Just niinku tyttöä odottaessa aina syönnin jälkeen tuli semmonen olo et tekis vaan mieli maata ja valittaa pahaa oloa :( Mää ku luulin jo päässeeni helpolla tän suhteen ku ei ole edes ollut mitään moneen viikkoon. Tiiä sit johtuuko tää osittain stressistä ku on tää muutto tässä päällä, mutta hieman huono ajankohta vaan völlätä ku pitäs pakata ja siivota...
 
Kuinka usein te käytte neuvolassa? Kuinka pitkä väli teillä tulee ensimmäisen ja toisen kerran väliin? Ja milloin teillä on lääkärille aika? Mulla oli ensimmäinen neuvola 20.8. ja toinen neuvola aika vasta 30.10. Lääkärillä en ole käynyt eikä mulla ole aikaakaan lääkärille vielä sovittuna... Musta tuntuu hullulta, että ajat on näin harvoin, ei yhtään tiedä, että onko esim. hemoglobiini kunnossa, tartteisko rautalisää jne.
 
Eiks nyt oo lokakuu jo pitkällä, jos vaikka tuolla ketjussa toinen kolmannes jatketaan jos ei kuukausiketjuille näy täällä olevan tarvetta ku se verran vähän höpötellään? http://forum.vau.fi/threads/toinen-kolmannes.1578888/

Miulla oli eka neuvola 3. 9. ja seuraava on 22. 10, ei niitä alussa kauhean usein ole. Lääkäriaikaa ei oo varattuna. Harvoin kai sitä rautalisää ihan alusta asti tarvii ellei jotain huimausta jne ala tuntua? Itellä on multivita raskausvitamiineissa jo pieni rautalisä, 20 mg. Sitten kai jos anemiaa todetaan niin 100-200 mg.
 
Mulla eka neuvola oli 26.9. ja nyt tänään eli 8.10. on lääkäri, jossa sovitaan uusi neuvola-aika. Ultraankin menen vasta 11.10.
 
Eka neuvola oli 3.9, toinen lääkärineuvola 3.10 ja seuraava olis 29.10. Minulla oli ekassa hemoglobiini vähän alhainen 118 ja sanoivat ettei ihan alussa suositella ottamaan rautalisää niin koitin sitte ihan syömisillä nostaa sitä. Verilättyjä yms popsin. Oli se sit pikkasen noussu siitä, kun oli 122 tällä kertaa. Ekassa raskaudessa söin rautalisää ehkä noin puolesta välistä alkaen pari kk.
 
Moi.tosta raudasta,mulla oli 112, ja viimeks 120. Eli vähä noussut, ja sanovat että vois alkaa lisärautaa ottaan. Nyt vk 16. :) koitan kans syödä hyvin ja persiljaa vaan joka ruokaan. :)
 
Muokattu viimeksi:
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top