Aamuöinen (tai nyt jo pikemmin aamuinen) tervehdys!
Täällä sitä valvotaan...jo 3 tuntia kukkumista takana, eikä loppua näy. *haukotus* Nyt suunnilleen viikon ajan oon valvoskellut öitä. Väsyttää, mutta uni ei siltikään tule. Ah, ihanat hormonit! Mulla oli viime raskaudessa ihan sama juttu. Silloin lohtuna oli se, että päivisin pystyin torkkumaan, mutta nytpä se ei niin helposti onnistu, kun tuo poikanen pitää mut kiireisenä. Onko muilla samaa? On niin rasittavaa, että kun muu perhe nukkuu, niin en voi alkaa täällä elämöimään. Täytyy olla "hys, hys". Tietysti näin keskellä yötä olisi virtaa tehdä suursiivous, pitää pyykkitalkoot tai vaikkapa tonkia kaapeista kirpparille menevää tavaraa, mutta ei. Harmittaa, kun imuriakaan ei voi alkaa heiluttelemaan... Ja viime yönä, kun olisin saanut nukuttua, poikanen valvotti ja sen seurauksena eilen podin siten migreeniä. Ei ole helppoa, ei. *huokaus*
Omanapa: Siis oletteko tulossa Suomeen lomilla vai kuinka? Kyllä noi pitkät lennot mietityttää. Toi on ihan hyvä tietää, että kahvia ja teetä tulee "entisestään" välttää. Mulle tosin kahvi harvemmin uppoaa (yleensä vaniljalatte kuukauden tai kahden välein), mutta teepannu on kyllä koko ajan kuumana. Joo, pitäishän raskausaikana vähän muutenkin välttää tuota teen litkimistä, mutta jos se on mun ainoa pahe (suklaan lisäksi), niin menköön. Ihan normaali lapsukainen tuo edellinenkin näyttää olevan...tai jos ihan tosissaan ollaan, niin tuo meidän poika on kyllä yleensä itse rauhallisuus. Mikä siinä kahvin/ teen juonnissa sitten "mättää" noita lentoja ajtellen...oliko siitä puhetta?
Me lennellään kanssa pitkät matkat aina Mauritiukselle asti (Madagaskarin itäpuolelle). Mun haavematka! Yhden kerran elämässä on pakko päästä johonkin Eurooppaa kauemmas ja se aika on vihdoin käsillä. Jännittää vietävästi, koska poikaselle ei ole ostettu lennoille omaa paikkaa (olisi ollut niin sikahintaista) ja näillä näkymin tuon pikku-ukon täytyy olla miehen sylissä lähestulkoon koko matka, koska mun maha on silloin jo varmasti suhteellisen iso, enkä kauaa pysty toista sylittelemään. Mitenhän pojan ja miehen unien käy, kun kyseessä on kuitenkin yölento Ranskasta Mauritiukselle, jonka kesto on suunnilleen 11h. No me lennetään vaikka päällämme seisten... Ja ehdottomasti kannattaa pistää tukisukat lennoille jalkaan ja totisesti pitää liikkua ja juoda vettä!
Rauhallisesta lapsesta tuli mieleeni:
Pakko kertoa, että meidän lapsukainen on yleensä etenkin kyläreissuilla niin rauhallinen ja hymyileväinen lapsi, että mun isäpuoli kyseli edellisen visiitin jälkeen mun äidiltä: "Onkohan se lapsi ihan terve, kun on niin rauhallinen?". Vähänkö repesin, kun tästä kuulin. Käskin vain sanomaan, että kyllä tästä pojasta virtaa ja ääntäkin löytyy, mutta hyvähän se on, jos toinen osaa "julkisesti" käyttäytyä käytöskirjan oppien mukaan. [:D]
Kressida ja Omanapa: Meillä on näköjään hyvin lähekkäin la:t. [:)] Kivaa, että tällä kertaa näin. Edellisessä raskaudessa pitelin "kuukauden loppupäätä" lähestulkoon yksikseni...
Katrikerttu: Meillä elo on sujunut masun ja poikasen kanssa nyt ihan kivasti.
Alkuraskaudessa, kun oli se hillitön "silmissä pimenee nyt" -väsymys, olin kyllä kovilla. Tuli vaan sellaisia hetkiä, että ajattelin nukahtavani seisaalleni. Eihän sitä voinut mennä nukkumaan, jos poikanen oli hereillä. Niinpä sain itseni toisinaan kiinni siitä, että nukutin lapsukaista todella lyhyillä väleillä ihan vain sen takia, että pääsin itse hetkeksi sohvalle torkkumaan. Tuo väsymysaika meni ihan sumussa kulkien, eikä kotoa paljoa poistuttu.
Ja alusta asti mulla oli sitä hillitöntä 24h-pahoinvointia, joka ei tehnyt asiasta yhtään helpompaa. Välillä esim. vaipanvaihtopuuhissa pidin poikasta kylpyhuoneessa hoitotason päällä ja samaan aikaan oksensin lavuaariin. Piti pitää huolta, ettei tullut syöneeksi mitään "kiinteää", jos oli huono olo, koska kiinteä ruoka olisi varmasti tukkinut tuon lavuaarin. [:D] Onneksi lapsukainen oli silloin alkuraskaudessa vielä niin pieni, ettei se osannut liikkua, koska monesti poikanen oli vaan laskettava lattialle hetkeksi, kun säntäsin halaamaan wc:n posliinia. Nyt mulla on aamuisin edelleen pahoinvointia ja melkein joka aamu tulee edelleen ykät. Tämä on siltikin helpompaa kuin viime raskaudessa, joten ei sen suhteen hirveää valittamista.
Mulla on samat haasteet kotona kuin sullakin! Meillä on myös koti kahdessa kerroksessa ja pyllypesut hoidetaan tuolla alakerran isossa kylpyhuoneessa. Nyt kun mun selkäkin on alkanut vielä vähän enemmän kremppaamaan, niin on kyllä välillä aika hankalaa raahata tuota pikkujättiläistä edestakas portaita. Kohta täytyy vissiin alkaa suoriutumaan niskapaskoistakin olohuoneen sohvalla...onneksi on ruskea sohva. [;)] (Vähän väsynyttä läppää...) Ja mulla myös tuon pinnasänkyyn laskemisen ja sieltä nostamisen kanssa on alkanut olla ongelmaa etenkin nyt, kun pohja piti laskea ihan alas. Kaipa mun täytyy hankkia sellainen sairaaloissa käytettävä liikuteltava nosturi, koska jos mä ottaisin jonkun jakkaran tuohon sängyn viereen ja sen päältä kurkottelisin, niin varmasti painovoiman vaikutuksesta sukeltaisin poikasen kaveriksi sinne pinnasänkyyn. [:D] Siinä olisi mies ihmeissään töistä tullessaan, kun emäntä on lapsukaisen kanssa pinnasängyssä ketarat ojollaan. (Tää mun huumorinkukka on näköjään vähän ylikierroksilla...)
Vai että on teille toinen poika tuloillaan... Mä olen aika yllättynyt, jos meille tyttöuutisia lupaillaan ultrassa (vaikka 2 päivää mulla olikin sellainen "tyttöolo"). Biologian oppikirjojen mukaan pojat ui nopeammin, joten sen pohjalta meillekin pitäis tulla toinen "kolmijalkainen". Tyttö on toki yhtä toivottu kuin poikakin (kunhan vaan olisi terve lapsi!), mutta kyllä mä silti vähän poikaa odotan... Katsotaan, kuinka käy. Huomenna se sitten suurella todennäköisyydellä selviää.
Ja kertyneitä kiloja...hmmm...kerropa sitten paljonko on painoa tullut. Mulla tuli viime raskaudessa +30kg (neuvolan tädin mukaan "ihan normaalia"), joten nyt ei kyllä tarttis niin paljoa tulla. Viime kerralla söin pahaan olooni kaikkea mikä pysyi sisällä ja mikä maistui, kuten suklaakeksit (= "oikein järkevää"). Nyt olen ollut viisaampi ja on keksit pitkälti jäänyt syömättä. Viime raskaudessa olin kyllä todella turvoksissa mm. jaloista, joten nestettä oli kyllä kanssa kivasti tuota painoa nostamassa. Mä olen harmikseni kadottanut (jonnekin laatikon pohjalle?!) mun edellisen neuvolakortin, joten vertailua en voi nyt viime raskauteen vielä tehdä, mutta toivon, että vähän hillitympää olisi tuo painonnousu, että vaatteet (etenkin kengät) mahtuisivat päälle ja että olo olisi vähän parempi ja liikkuminen helpompaa.
Sadepilven hääkuulumisia odotellessa... Menihän juhlat hyvin?
Nyt koitan vielä päästä vielä torkuille. Valvomista nyt takana n. 3,5h. Arghhhhhh! Mulla on noin tunti aikaa ottaa tirsat ennen kuin pikku-ukko heräilee... Kuulemiin!