Syyskuu on täällä!!

Mä olen sheivauksesta sanonut miehelle, että voi valita: joko auttaa sheivaamaan tai sponsoroi mun sokerointia. :wink

Hiuksia mä olen värjännyt siinä määrin kuin normaalisti, eli en kauhean usein saa käytyä muutenkaan. Mutta en mä välttele muitakaan ns. tavallisia kemikaaleja (meikkejä, siivousaineita, liimoja), joten en hiusvärejäkään.
 
Mä en oo edes kovast jaksanu sheivailla :D Sillon tällön ja sinne päin koitan vähän harventaa ja rajoja siistiä, mut en samas kunnossa sitä oo pitäny ku ennen tätä mahaa :D Seksihalujakaan ei oo juur nimeksikää ni ei siinäkää mieles nii väliä... Jokseenki ankeaa :D Toivottavast synnytyksen ja jälkitarkastuksen jälkeen alkais taas luistaa :wink
 
jos mäki nyt yrittäisin tännekki vähän aktivoitua kun tuntuu niin laiskalta kirjotella tänne ku face on jotenki mu,a helpompi.mul on tälllä hetkellä henkisesti aika rankkaa joka ei liity raskauteen mut saa tietty tuntumaan tän raskauden tuplasti raskaammalta. eikä se helpota yhtään tätä eloa et lapsi on mahassa poikittain :confused: sisaruksensa on osanneet hyvissä ajoin olla oikeinpäin mut tämä ei näköjään :D ressiä meinaa pukata.aikaa on onneks vielä.
 
Minäkin väännän akrobatiaa suihkussa sheivauksen parissa. Pakko pitää paikat trimmattuna, ihan vaan ensinnäkin siksi, että ei itellä ole ihan rätti meininki tän raskaana olemisen kanssa, että annetaan kaikkien paikkojen repsottaa, mahassa ja muutamassa lisäkilossa on tarpeeksi :p

Ah, flunssatartunnan sain miehen kaverilta, kun olivat täällä porukalla viime viikolla kyläilemässä.
Mieheen ei iskenyt niin kovasti.
Olen herännyt parina päivänä pää turvonneena siitä räkämäärästä ja hirveät hikoilut ja vääntyilemiset ja kääntyilemiset yön aikana, eikä nenän kautta pysty hengittämään, en oikein odota nukkumaanmenoa laisinkaan. Olen viimeksi ollut kipeänä viime vuoden alussa, niin on kyllä harvinaista herkkua.
 
Mä olen koittanut tunnin aikana soitella Kätilöopistolle varatakseni tutustumiskäynnin, mut samantien tuuttaa varattua.
Vaikka nyt ois soittoaikakin?
 
Eilinen oli raskas päivä, vuosi sitten isäni menehtyi sairaskohtaukseen. Toissayönä kirjoittelin mietteitäni ja tässä teille niistä pätkä;

Otin kädestäsi kiinni. Se oli vielä lämmin. Silitin hiuksiasi, suukotin poskiasi. Näytit niin onnelliselta, pelko oli poissa. Kuiskasin korvaasi vielä kerran; Minä rakastan sinua!

Opin sinulta niin paljon. Sinnikkäästi opetit minulle kuinka kelloa luetaan.. Voi sinun rautaisia hermojasi!

Sinun ansiostasi osaan uida. Tiesin, että pitäisit kiinni. Olin turvassa syvissäkin vesissä!
Ilman sinun oppejasi olisi monet asuntoni seinät jääneet tapetoimatta. Luotisuora; kaiken a ja o.
Kengän nauhat, ne menee nätisti rusetille. Ei tarralenkkarit taitaisi enää olla muodissakaan!
Koskaan et ääntäsi korottanut tai hermostunut. Vaikka niin monet kerrat siihen aihetta annoin.
Sinun ansiostasi vaihtuu autoon rengaskin, vaikka keskellä korpea!

Niin paljosta olen sinulle kiitollinen. Ikävä tuskin helpottaa koskaan. Mutta muistot, niitä ei nämä kyyneleetkään pois huuhdo.
Nyt kuiskaan taivaalle; Hyvää yötä! Minä rakastan sinua, Isi <3

Kaksi viikkoa odotusta jäljellä, vain isäni puuttuu jakamasta tämän ilon..
 
Kauniisti olet Mymme kirjoittanu! Luopuminen on raskasta, vaikka tietäisikin, että toisella on nyt kaikki hyvin. Tsemppiä! :Heartred
 
:HeartredMymme: tosi kaunis teksti. Minä hautasin rakkaan mustan kissan viime syksynä ja viime vuosi oli ihan kuin tämän vuoden vastakohta.
Tänä kesänä isäni sai taas aivoinfarktin mutta selvisi siitä ja on nyt kuntoutumassa. Se oli jo kolmas kerta 4 vuoden sisällä. Toivon todellakin että hän ehtisi nähdä vielä uuden tulokkaan. Välillä pelkään että mitä jos hän saa uuden kohtauksen.
 
Nyt kyllä oikeasti alkaa jo jännittämään, että kuka jakautuu ensimmäisenä... On aika erikoista ettei täällä kenelläkään ole vielä syntynyt. Meidän vauvat taitaa viihtyä liiankin hyvin masuissa :) Nimittäin kun on käynyt vilkuilemassa muita kuukausia, niin aina siellä on yksi-kaksi jotka ovat selvästi ajoissa synnyttäneet.

Ladyt.... Anyday now!! Iik!
 
VilliVadelma, mä oon ihmetellyt ihan samaa :) luulis että ainakin yksi ois tällasesta joukosta jo jakaantunut. Eikös osalla ole la jo syyskuun puolella?
 
Mäkin oon miettinyt ihan samaa, ensimmäinen marraskuinenkin jo syntynyt! :O

Onhan se hyvä, ettei kukaan ole ainakaan iiihan pientä keskosta saanut. :)

Ehtiiköhän esim. Libra tai joku muu pisimmällä olevista ennen Mymmeä..? Tai voihan se olla kuka tahansa muukin. :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Kylla tassa alkaa pikkuhiljaa olla hikiset paikat, kun laskettuun aikaan on 17 paivaa... :eek: Ja jos olen joskus sanonutkin, etta alkaa olla maha taynna vauvaa, niin se oli kylla vaara halytys! NYT alkaa maha olla taynna vauvaa. :) Lysyssa on turha edes yrittaa istua ja kankeus on hypannyt aivan uudelle tasolle. Jos tassa viela muutamakin viikko menee, niin voin kylla sanoa, etta rupeaa olemaan karsivallisyys lopuillaan. Esimerkiksi viime yona mini varmaan harjoitteli ulostulemista, koska jalat punnasivat palleasta vauhtia ja jomotti niin sopivasti tuonne alamahaan ja lantioon. Se sellaista jomotusta, kun on juuri ennen tai silla hetkella, kun kuukautiset alkaa. Saattaa kuulemma tuntua ihan ylareisissa asti, tosin minulla ei tuntunut.

Vaikka on ihanaa, etta pikkuinen on mahassa, on se hassua, etta mitta tayttyy. Etta vaikka kaikki on ihan hyvin, ei ihan oikeasti enaa millaan jaksaisi olla raskaana ja kaipaus "omaa" vartaloa kohtaan on paiva paivalta vahvempaa. Eli kayn pyorailemassa paivittain ja nousen rappusia - kuuluisimmat hollantilaiset synnytyksen kaynnistysvinkit. Ja ensiviikon jalkeen alan pesta ikkunoita, jos ei minia kuulu... ;)
 
Vaikka täällä laskettu on 13. päivä niin kyllä tuntuu et nahka vaan venyy ja siis hiemankin jos oon kasassa, niin kyllä alkaa ahdistaa. Vaikkakin esikoiset aika usein menee vähän yli aikaa, niin jotenkin mulla on tunne, et tää tulis vähän ennen aikojaan, joka siis ei ois yhtään paha asia - siis varsinkin kun nyt tietää, et kaveri on kasvanut ihan mukavasti ja jos pulahtais ulos, niin ois ihan hyvän kokoinen (vaikka suuntaa antava arviohan tuo koko vaan on).

Ja kyllä mua keljuttaa, kun mikään ei enää luonnistu yhtä ketterästi kuin ennen... ja mitään ei jaksa samalla tavalla. Sitä hengästyy portaiden noususta ja pitää ottaa lepoo vähän väliä. Lisäksi käveleminenkin on jotenkin haasteellista, kun yrittää kipuja vältellä.

Huomenna voi sitten tuulettaa, että kuukausi laskettuun aikaan - mutta lähtöhän nyt voi tulla ihan koska vaan. Onneksi nyt ei oo ilmoitellu vielä tulemisestaan, eikä siis ollut edes kiinnittynytkään vielä. Eiköhän sitä turvallisin mielin lokakuulle mennä :D
 
Nyt olis tasan kaksi viikkoa. Toivottavasti sinne asti mennään.. Kirjottelen neuvolakuulumiset tuonne toiseen..
 
Täälläkin maha todella täynnä vauvaa. Neuvolassakin sanottiin että täynnä sitä itteensä :) Senpä takia pääsenkin nyt sitten koko ja synnytystapa-arvioon. LA ois n. kolmen viikon päästä...
 
Mymme: Ihana tuo kirjoituksesi isästäsi: Tuli ihan kyynel silmään. Voimia.

Kukahan on ensimmäinen kun vauvansa saa? Veikkaan Mymmeä. Pitäisiköhän laittaa jtn vetoa vetämään? ;) ;) ;)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
ccix: mullakin la 13.10 ja toivon että sinne asti saisi vielä odotella vauvaa. Huomenna siis tasan kuukausi laskettuun aikaan :) Innostuin neulomisesta todella ja siksikin toivoisin että saisi tehdä vielä rauhassa vauvavalmisteluja. Mieli tekisi jonnekin omenapuiden alle kävelemään mutta jos nyt vaikka huomenna uskaltaisi kävellä läheiselle torille ostamaan luomuomenoita. Viimeksi kun menin lähikauppaan niin pelotti ne sukkapuikkomaiset pistokset alapäässä kävellessä ja en oikein tiedä uskallanko kävellä enää hirveän kauas kotoa kun lääkärikin on varoitellut ettei saisi liikkua paljon. Mutta syksyinen luonto on kaunis. Olimme viime viikonloppuna ihanassa kiinalaisessa kuujuhlassa, joka on kerran vuodessa maailmanpuutarhassa. Prässäsin sieltä yhden kauniin valkoisen kukan vauvakirjan väliin. Tekisi mieli kerätä muitakin kukkia ja prässätä niitä talven iloksi.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top