Syntyvät sisarukset

K

kosee

Oman äänensä löytänyt
Hei, kiinnostaisi kuulla kenelle tulee toinen tai jo useampi lapsi? Millä ikäerolla jne? Täällä entuudestaan vilkas 1-vuotias poika.
Edellinen raskaus oli hankala, erityisesti väsymys.. nyt jännittääkin miten jaksaa hoitaa ja leikkiä pojan kanssa kun väsymys alkaa jo nyt kolkutteleen.Ne keillä on jo 2 entuudestaan niin ajatuksia ikäeroista ja alkutaipaleesta kahden kanssa olisi kiva kuulla :)
 
Meille tulee toinen ja poikamme on nyt 1v5kk. Minun edellinen raskaus oli todella helppo ja tässä raskaudessa alkaa väsymys painamaan jo nyt. Jännityksellä odotan jatkoa. :grin Itseä hieman mietityttää se että jos olen yhtä kipeä synnytyksen jälkeen kun viimeksi... Onneksi mies kuitenkin on kotona. :)
 
Mulla on 5-vuotias esikoinen. Pikkumies on toivonut pikkuveljeä jo aika kauan, ja on aika isokin. Luulen että alku menee ainakin hyvin, mutta tiedä sitten kun totuus valkenee et toinen oliskin jäämässä ikuisiks ajoiks. Poika on kuitenkin tottunut saamaan kotona melko jakamattomasti huomiota.

Edellisessä raskaudessa jäin supistusten takia saikulle rv 28 ja rv35-36 alkoi raskausmyrkytys oireilemaan ja olin osastollakin ajoittain. Poika syntyi käynnistettynä 38+1. Proteiinit nous vahvalle plussalle, crp oli koholla ym. Työpaikka oli nykyistä raskaampi fyysisesti, joten katsellaan.

Alustava ajatus on, et lapsukainen saa olla hoidossa kesäkuun alkuun. Sit varmaan jää kotiin mun kanssa, kun oma hoitaja (pph) jää lomalle. Syksy on vielä ihan auki, esikko aloittaa eskarin, ja hoitoaika on auki. Kun tietäis, millainen vauva tulee, niin vois sitäkin ajatella paremmin..
 
Meille tulee n. 3,5 v. ikäeroa. Toiveissa oli pienempi ikäero, mutta eipä näitä oikein voi päättää itse. Meidän esikoinen on hyvin rauhallinen ja "järkevä", että siinä mielessä kiva kun on jo jotain järkeäkin päässä :D Esikoinen nyt tarhaan vuoden alusta, toisaalta hyvä jos minulle tulee samanlaiset olot kun häntä odottaessaankin.Luulenpa kuitenkin, että muutamaksi päiväksi viikossa vain, kun ei mulla töitäkään ole... Uskoisin kanssa, että meillä menee muuten hyvin, mutta veikkaan, että huomiosta tulee kinaa :wink Esikoinen on "tilannut"pikkusiskon jo ajat sitten :D
 
Meille on tulossa kolmas, esikoinen (poika) on nyt 4v6kk ja kuopus (tyttö) on 2v4kk. Mulla on molemmissa aiemmissakin raskauksissa ollut alussa voimakasta pahoinvointia ja väsymystä. Toista odottaessa olin alkuraskaudessa kovilla kun hoidin esikoista (reilu 1v) tietty päivät yksin. Tällä hetkellä mua jännittää tosi paljon millon se "tosi" pahoinvointi alkaa! Meillä on muutenkin raskas "arkijärjestely", mä oon lasten kanssa päivät kotona ja heti kun mies tulee töistä niin mä lähden töihin. Oon lisäks myös 4/6 viikonlopusta töissä.. Eli hoidan lapsia kotona ja lisäks käyn töissä, siihen päälle jos iskee vielä mieletön pahoinvointi niin mihin mää joudun...!?


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Meillä on tämä tulokas siis toinen lapsi. Meidän esikoinen on nyt 9 kk ja erittäin aktiivinen ja nauravainen lapsi.

Eka raskaus oli helppo, loppuvaiheessa tosin jouduttiin seurantaan kun tytön mahanympärys ei vastannut viikkoja, vaan tuli monta viikkoa jäljessä. Lopulta sitten synnytys käynnistettiin 38+4, mitään ei tapahtunut kahteen päivään. 38+6 saatiin sitten seitsemän tunnin urakan jälkeen tyttö maailmaan ihanan, rauhallisen ja kivuttoman synnytyksen seurauksena. :) ja olihan hän hoikka! Painoa oli kuitenkin 2.9 kiloa.

Mun oli tarkoitus olla ensi vuoden loppuun hoitovapaalla, eli kotona nyt sitten esikoinenkin on tulevan äitiysloman ajan. :)
 
mulla on jo ennestään 3-vuotias poika ja kohta 2-vuotias tyttö :) Heillä ikäeroa siis 1v3kk, ja nyt tälle syntyvälle tulee tytön kanssa 2,5v ikäeroa. Mulla on kyllä aika kamalat muistot siitä kun toinen synty, meidän tyttö oli nimittäin koliikki vauva. Joutu poika vähän liian aikasin pärjäämään itse kun mun aika meni vaan imettäessä ja tyttöä kannellessa :sad001 Sen takia toivon, että tää seuraava vauva ei olis yhtä itkunen. Onneks mulla nyt kuitenkin ihana mies, joka auttaa paljon enemmän kuin edellinen. Noi 2 vanhempaa on siis mun edellisestä liitosta. Mutta käytännössä asuu 95% ajasta meillä.
 
meille tulossa toinen lapso. ensimmäinen syntynyt toukokuussa 2012. ikäeroa tulee siis semmonen vuosi ja kk-pari. vähän pelkään että miten jaksan kahden kanssa.. kun tuo ensimmäinen on helppo muttaesim on lahkeessa kokoajan kiinni eikä oikein yksin osaa leikkiä... toivon että sopeutuu hyvin tilanteeseen eikä ota esim hirveitä mustasukkaisuuskohtauksia. ainiin uhmaikä jo nostelee päätään joten toivon hartaasti että ei hirveä show ole vauvan syntymänaikoihin käynnissa :wink
 
Meillä on nyt 1v 7kk tyttö eli ikäeroa vauvan kanssa tulee reilu kaks vuotta. Ja sit miehen edellisestä avioliitosta on 9v poika, joka on meillä joka toinen viikonloppu. Tyttö on ollu ihan hirmu helppo lapsi, mutta tietty se vähän jännittää, että miten sit mustasukkasuus, uhmaikä ym. ilmenee, kun vauva syntyy. Mun mies on yrittäjä ja tekee aika pitkiä työpäiviä, että käytännössä lasten ja kodinhoito on kokonaan mun hommaa. Mies kyllä auttaa ihan varmasti kaikessa, missä vaan pystyy, mutta työpäivien lyhentäminen onnistuu aika harvoin. Myöskään tukiverkostoa mulla ei hirveesti täällä ole, kun oma suku asuu muualla ja ne harvat kaverit, joita olen täältä saanu, on kaikki töissä. Miehen äiti on kyllä ehkä jäämässä osa-aikaeläkkeelle ens vuoden alusta, niin sieltä varmaan sit saa tarvittaessa apua. Vähän se mietityttää, että miten sitä sit kahen kanssa jaksaa, mutta on sitä monet muutkin pärjänny, että eiköhän mekin jotenkin saada homma hoidettua. :) Varsinkin, jos nyt toisen kanssa osais ottaa vähän rennommin, eikä yrittäis olla supermama, jonka koti on aina tiptop sellasinakin päivinä, kun vauva on valvottanu koko yön... :wink
 
Meillä ukkeli 1v 9 kk nyt eli 2 v 5 kk kun toisen olis aika syntyä. Saa nähä miten mamin käy :)
Esikoisen odottaminen oli tosi helppoa. ei pahoinvointia tai sellasta, väsynyt olin vaan.
Vauvana oli kans tosi helppo, 2 kk iässä nukkui ekat kokonaiset yöt ja 6 kk iässä nukkui omassa huoneessa.

Toivotaan samanlaista pakkausta :D
 
Heippa! Kiva että tälläinenkin ketju perustettu! :)

Täällä siis alkuraskaus menossa,nyt esikois poikamme on 1 vuoden vanha, eli aika pienellä ikäerolla tulee sisarus :)
Esikoisen raskaudessa ja tässä alkuraskaudessa on olut todella samankaltaiset oireet, armoton väsymys, vessassa saa ravata jo nyt vaikka viikkoja vasta n.7. Kokoaikainen näläntunne, sekä mielialat heittelee.. Esikoisen raskaudessa olin kyllä kamala raivohullu :D:D Ihmettelen monesti miten mieheni jaksoi minua =D.. Onneksi jaksoi! Lapsi tuli vielä aika nopeasti tuoreeseen suhteeseemme joten oli aina selittelemistä että: ''en minä oikeasti ole tällainen.. ne on vain nämä hormoonit 8) ''

Tästä raskaudesta on ollut kamalasti epävarmoja mietteitä.. kokoajan puntaroin kaikkea! Lähinnä on tullut sellainen pieni ''kaipuu'' että nyt juuri kun on päässyt tuon esikoisen kans helpompaan vaiheeseen kun osaa itse jo liikkua, ja itse olemme saaneet miehen kanssa enemmän yhteiestä aikaa juuri kun lapsi nukkuu hyvin yöt (tai on oikeastaan aina nukkunut) Ja jos olemme halunneet lähteä viettämään yhteistä iltaa on lapsen saanut aina isovanhemmille hoitoon, mutta sitten kun se toinen tulee on tietenkin kaikki taas aloitettava ''alusta'' ja jos jonnekkin haluaa mennä tuulettumaan miehen kanssa niin aina on sumpliminen minne saa 2 lasta hoitoon. Olemme vielä nuoria vanhempia reiluja parikymppisä joten laitan tämän ''menemisen halu paniikin '' :D senkin piikkiin kun muut ikätoverit menevät kamalasti ja itse tajuaa että elämä rajoittuu vielä entisestään. Ei sillä lapsi oli todellakin toivottu ja tekemällä tehty. Mutta uskon että monella varsinkin toisen lapsen saajalla herää kysymyksiä ja pelkoja ''kuinka pärjään nyt sitten 2 lapsen kanssa?'' ja toivottavasti lapset saavat sitten yhteisen rytmin joskus aikanaan.. jnejne..

Elikkä aina vain mielestäni hehkutetaan kuinka ihanaa raskausaika on,mutta on siinä paljon ''negatiivisiakin'' puolia joista täytyisi puhua enemmän! :) Ei ole häpeä tai tarvitse syyllistää itseään vaikka miettiikin moisia ja vielä jopa kamalampiakin asioita, ne kuuluvat aivan taatusti raskauteen ja tähän hormooni mylläkkään =)

Mainittakoon vielä että tässä toisessa alkuraskaudessa on ollut huomattavissa jo pientä närästystä aika ajoin, mutta esikoisen raskaudesta poiketen ei ole nyt ollut havaittavissa mitään hormooninäppyjä.
Selän/kylkien juilintaa on ollut molemmista, sekä sitä että jos nopeasti vaihtaa asentoa niin alavatsaan sattuu ..

Tulipas pitkä sepustus =D Mutta toivotaan että joku jaksoi lukea :)
Nautinnollista raskaus aikaa kanssatoverit :) (hormoneista huolimatta) :D
 
Meillä olis tuloillaan 3.5 vuotta ikäeroa lapsille.

Ensimmäisen odotus oli "naurettavan" helppo. Kävin sinä vkl vielä hangilla kävelemässä kun sitten ihan ykskaks neiti päätti ilmoitella että haluaa maailmaan. Tunsin itteni keijukaiseks reilusta 20 lisäkilosta huolimatta :D

Synnytys olikin sitten sen verran traumaattinen meille molemmille, että todettiin lapsien jäävän tähän yhteen. Pikkuhiljaa sitten alko kaipaus taas heräämään ja ollaan tässä reilu puoli vuotta jännitelty,että jokohan. Tekemällä tehty tämä ei ole, toivottu kylläkin.

Ensimmäisen kanssa elämä on ollu helppoa, vauva-aika meni niiiin hyvin että ihan hävettää.. En tiedä vatsavaivoista,syömisvaikeuksista,yövalvomisista tms en niin yhtään mitään... Nyt uhma-iässä ottaakin sitten triplaten :wink
Pelottaa toki, että kun ekan kanssa oli niin helppoa, niin onko seuraava sitten täysin vastakohta..ei voi tietää.
 
Kyfi(ja jotain numeroita:D) ... toi sun tekstisi olisi kyllä melkein voinut olla munkin kirjoittama. On nyt niin ihana vaihe ton 1 vuotiaan kanssa kun välillä voi vaan istua ja katsella kun se itsekseen leikkii ja touhuaa. On tullut niin paljon omatoimisemmaks! Meillä kävelty 2,5 kk ja nykyään oikeestaan jo juostaan. Sitä on niin ihana seurata, mut tosiaan se tieto et kaikki alkaa alusta ja taas ei saa vuoteen hengähtääkään.. :D Meillä ensimmäinen nukku välillä täysiäkin öitä jo 1,5kk ja silti oli helisemässä niin kyllä sitä jännittää jos tää toinen on ihan erilainen !

Mites teillä keillä on jo aiemmat lapset hoidossa niin ootteko miettinyt että otatteko kokonaan kotiin vai onko muutamia päiviä hoidossa? Meillä nuoresta iästä huolimatta on jo perhepäivähoitajalla. Oon ollu aina sitä mieltä et jos oon ite kotona niin on sitten lapsikin. Nyt kun kattoo ton pojan vauhtia ja tarpeita niin jotenkin on tullut semmonenkin ajatus et olisko sille parhaaks olla välillä hoidossakin..esim. 1-2 pv viikossa! Aikasemmin sitä aatteli vaa et minä oon semmonen äiti etten hoitoa ulkoista jossei oo pakko, hyvä että apuakaan otan vastaan... Nyt kuitenkin ajatukset eri kun yllättänyt tän esikoisen sosiaaliset ja liikunnalliset tarpeet! Nyt pystyn kyllä sen toteuttaan mut tosiaan miten on kun lapsi syntyy ja nyt poika tottunu kuitenkin hoidossa siihen äksöniin ympärillä.
 
Meillä meni poika 1 v hoitoon kun palasin töihin. tai mulle tarjottiin vakituista työpaikkaa yhdestä paikasta jossa olin aiemmin ollut. Tottakai tartuin tilaisuuteen ja palasin töihin. Lapsi nauttii hoitopaikasta ja niiden järjestämästä ohjelmasta. ja minä nautin töistäni. Koko perhe voi minusta tosi hyvin!

Kun tämä toinen syntyy, esikoinen menee hoitoon varmaan osa-aikaisesti 3 pvänä viikossa. (eikö se subjektiivinen päivähoito-oikeus nyt muuttunutkin niin että kokoaikaisena ei voi hoidossa olla jos äiti kotona?) korjatkaa jos olen väärässä.

Tiedän että en voi vauvan kanssa kotona tarjota pojalle kaikkea huomiota ja virikkeitä. Haluan siis jatkavan päiväkodissa. ja vauvalla on myös oikeus saada välillä äidin jakamaton huomio. Näin meillä!
 
Meille olis tulossa 3 lapsukainen, tytöt olisivat iältään 2v 11kk ja 1v 6kk, kun tämä 3 syntyisi, joten hulinaa varmasti riittää, mutta ite ollaan tälleen haluttu ja kaikki on tarkotuksella tehty.

Meillä on ollu molemmat vauvat aika helppoja tapauksia, ei oo hirveesti tarttenu yöllä valvoa eikä muitakaan ongelmia ole juuri ollut, ja tällä hetkellä molemmat neitit nukkuu läpi yön jo, joten sillähän sitä varmaan uskalsi tuota 3 yrittää. Ja toiveissa olisi yhtä helppo vauva kun edellisetkin ovat olleet.

Ja synnytykset on molemmat käynnistettyjä, ja hyvin on sujuneet ilman ongelmia, ei oo jääny niistä ees traumoja.
 
Meillä on esikoinen nyt vähän vajaa 8kk ja jos syntyy tämäkin laskettuna päivänä, niin tulee tasan 1v ja 4kk ikäeroa.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Meille tulossa lapsien ikäeroksi 1v 6kk. Tyttö on aika temperamenttinen pakkaus, niin saa nähdä miten arki sujuu kun raskaus etenee. Vähän jännittää sillä harvemmin kerkeän edes silmät sulkea päikkäriaikana kun toinen jo herää. Ja ollaan siirrytty just yhtiin, joiden pituus vaihtelee päivittäin 30min-3h.. koskaan ei voi tietää mitä kerkeää sillä välin puuhata :D

Ensimmäisen odotus oli oikea pohjanoteeraus. kuuluin siihen 5% joilla raskauspahoinvointi oli koko 9kk voimakkaana. Ja lopulta sain myrkytyksen, josta viikon osastolla ja sitten käynnistys. Ennen tätä kerkesi olla jo useamman kuukauden oireet monimuotoisena, mutta ei koskaan tarpeeksi niin että oltaisiin osastolle jouduttu aikaisemmin, tai lääkitys verenpaineeseen alottamaan.

Saa nähä mitä tästä tulee. Olen jo pari kertaa oksennellu ja vellova, etova olo on kokoajan. :S Jännittää!
 
Hei kaikille!

Juuri kävin listaamassa itseni tänne heinäkuisiin. Eli meille myös tulossa toinen lapsi, 1 vuotias energinen tyttö kävelee pitkin asuntoa juuri. Ikäeroa tulee 1v 9kk. Taustalla lapsettomuutta.

Oma edellinen raskaus oli vaikea, istukka kohdun suulla alkuun ja liikunta kielto. Lopussa yli meni ja liitoskivut helvetistä. Synnytys on myös oma tarinansa, käynnistettiin 40+4 ja erittäin kivulias 16h synnytys päätyi imukuppivetoon ja minulle 3 asteen repeämät, täydellinen välilihan repeämä yms muuta "mukavaa". Synnytys pelottaa nyt, mutta minulle on toitotettu, ettei ole kovin todennäköistä, että sama toistuisi.

Olemme halunneet 2-3 lasta pienillä ikäeroilla ja nyt sitä saa mitä tilaa. :Heartred
 
Meillä plussattiin viikonloppuna, toinen lapsi siis tulossa esikois poikamme seuraksi. :) lapsille tulee ikäeroa 2,5vuotta joka on mielestäni mukava ikäero. vanhempi ymmärtää puhetta ja osaa hieman autella äitiä, esim silitellä vauvaa ja viedä vaipan roskiin. esikoisemme on nyt päiväkodissa mutta uuden tulokkaan jälkeen on loppukesän kotona meidän kaikkien kanssa jottei tunne itseään ulkopuoliseksi, mietinnässä vielä että miten päiväkodin jatkoa suunnitellaan, lapselle kehityksen kannalta oisi hyvä olla päiväkodissa, ainakin sen 2pvä viikossa, onhan siellä paljon aktiviteettia, kavereita jne. :)

Huolettaa vai että miten esikoisemme suhtautuu tulokkaaseen. Täytyy tietysti jakaa huomio molemmille lapsille, hellyyttä ja rakkautta antaa kummallekin. Poika ei missään nimessä saa tuntea itseään ulkopuoliseksi, eikä sellaista että vauva on varastanut hänen äitinsä. u know what i mean? yhteisiä hetkiä ja myös kahdenkeskeisiä sellaisia täytyy järjestää esikoisen kanssa...
 
Meillä ennestään kaksi lasta, vauvan syntyessä ovat 4v7kk ja 2v8kk eli ei mitään ihan vauvoja enää. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top