Meille syntyi poika(rv 37+6) 29.7.2010 klo 14.11 Painoa 3380g/pituus 50cm
Tramaattinen alku,kädet poskella,umpisolmussa ollut napanuora joka jouduttiin katkaisemaan ennen "lopullista"syntymää ja elämän alkuun otettu vauhtia vastasyntyneiden teho-osastolta...
Nopea synnytyskertomus tulee tässä ja sitten keskityn vauvaan.(ei kannata lukea jos tekee pahaa,ei niin suloinen kertomus)
Tiistai päivä meni ihmeen seesteisesti,vauva oli kovin rauhallinen.Yön nukuin kuitenkin huonosti ja oli ahdistunut.Aamulla tajusin ettei vauva juurikaan liikkunut,vaikka tavllisesti möyrysi myös yöllä.Aamulla kakista makean juonneista ja tuuppimisista huolimatta en saanut vauvalta liikkeen liikettä ja itkien lähdimme TYKSiin näytille.Olin aivan varma että sydän lakannut sykkimästä.
Pääsin kaikkien ohi käyrille ja kaikki oli kuin olikin hyvin.Syke tosin hiukan laiska mutta normaalin rajoissa.Ultrassakin vauva näytti voivan hyvin,vaikka silloinkaan ei liikkeitä monitori näyttänyt.
Salit olivat täysiä joten sovimme käynnistyksen to aamuun.
Aamulla klo 8 sitten tulimme paikalle jännittyneinä,olin ehtinyt miettiä 24h mikä kaikki voi mennä pieleen.
Käyrillä vauvan syke huiteli 180-200 ja ylikin.
Klo 9 kalvot puhkasistiin,vesi kirkasta.
Odottelimme hetken omia supistuksia joita ei kuulunut ja päätyivät tippaan.
Vauvan syke kokoajan kovin korkea.
Itse tiesin ettei kaikki ole hyvin kun sykkeet niin korkeat,mutta kätilöille sykkeen mataluus on se huolen aihe....
Avautumisvaihe oli tuskallinen keinotekoisin supistuksin mutta nopea.
Ponnistusvaiheessa alkoi sitten ongelmat.
Vauvan pää sahasi edestaas ja kaiken(En ole koskaan ponnistanut,edes esikoista niin pitkään,mutta syykin selvisi)jälkeen pää alkoi tulla esiin ja todettiin molemmat(!)kädet olevaksi poskilla,napanuora tiukasti kaulan ja vartalon sekä käsien ympärillä ja se tosiaan jouduttiin katkaisemaan heti pään synnyttyä.Tuskainen hetki kun en saanut ponnistaa ja sattui ihan kamalasti!
Koska napanuora katkaistiin vauva menetti verta n 1l,hengitys kärsi ja veri karkasi vartalota,suojaten kuitenkin aivot,keuhkot ja sydämen.
Vauvaa lähdettiin kiireesti kuljettamaan teholle ja jäin yksin saliin kätilön kanssa,itkien.
Oli kamala tunne kun ei saanutkaan vauvaa rinnoille heti vaan jäin yksin.
Mies vei vauvaa mukana,mutta hänet työnnettiin pois kun alkoivat antaa hoitoa välittömästi!
Minuuteista oli kiinni pienen miehen elämä
Mutta loistavan osaamisen ja nopeuden ansiosta pieni poikamme on nyt toipunut paremmin kuin kukaan uskalsi edes toivoa
Hän on ollut oikea sankari ja selvinnyt mahdottoman hienosti
tehohoito osastolla ollut tarkkailussa,saanut monia lääkkeitä(sydäntä ja verenpainetta tukemaan esm)mutta tänään jo pääsimme vierihoito osastolle ja olen niin onnellinen
Tuossa hän tuhisee nyt vieressä,kovasta alusta huolimatta
Ja kaikki tosiaan oli ihan hetkistä kiinni!!Lääkärit kiitelleet minua äitinä,kun luotin omiin vaistoihin ettei kaikki ole hyvin vaikka he toista vakuuttelivat.Ellen olisi hakeutunut hoitoon olisi loppu voinut olla toisen lainen...
Mutta nyt keskityn vauvaani ja palaan lukemaan viestejä kun siihen löytyy aikaa!
Onnellista loppuodotusta kaikille ja paljon ponnistusvoimaa!
Pitäkää hyvää huolta itsestänne ja menkää näytille heti jos joku asia vähänkään epäilyttää
Synnytys vielä numeroina:
1 vaihe 1h13min
2.vaihe 26 min(!!!!!)
3.vaihe 5min