Syntyneet
- Ketjun aloittaja inkkukinkku
- Aloituspäivämäärä
ihana poikamme syntyi 28.10 myöhään illalla. Laitan tarkemmat tiedot kuhan itsekkin tiedän ne.. Loppu olikin täyttä draamaa ja poika on yhä tarkkailussa koska hengitys katkesi hetkeksi. Kirjoittelen myös synnytystarinan kun tiedän enemmän yksityiskohtia, sen verran että ponnistettiin enemmän ja vähemmän 3,5h ja lopuksi kolme yritystä imukupilla, kunnes reipas välilihan leikkaus ja pihdeillä saatiin poika ulos. Jäi kyllä sellaiset traumat että niitä käsitellään vielä kauan 
Murmeliini90
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Onnea kovasti kaikille, ketä en oo muistanut onnitella. Tosi harmi Sophie, että noin kurjasti meni, mutta onneksi on se palkinto kuitenkin jo siellä. Jaksamista ja toipumista kummallekin!
hildamaija
Vauhtiin päässyt keskustelija
Onnea kaikille vauvan saaneille, ihanaa ihanaa! :)Ja tsemppiä jatkoon, Sophie - tosi tosi kurjaa että jouduit kokemaan synnytyksen hard corena, mutta onneksi sulla on ihana palkinto :D
Meidän pieni tyttö syntyi 5.10. hätäsektiolla. Normaalien supistelujen tullessa n. 5min välein lähdettiin sairaalaan, jossa käyrille päästyämme sydänäänet katosivat yhtäkkiä, ja hätäsektio suoritettiin. Vauva syntyi elottomana, tunnin elvytyksen jälkeen kuitenkin pieni taistelija sai jostain elinvoimaa ja sydän sykki itse. Siitä meilahteen vauva ja isä ensin, minä muutaman tunnin perässä. Tutkimuksissa todettiin hapenpuutteen aiheuttamat massiiviset vauriot aivoissa. Mitään ei ollut tehtävissä. 8.10. tehohoidosta luovuttiin, ja pian tyttäremme menehtyi syliini.
Raskas on tämä suru. Enkä tiedä onko tämä oikea foorumi täällä tätä jakaa kanssanne. Ajattelin kuitenkin, sillä vaikka en itse ole paljoa tänne kirjoitellut raskausaikana, luin juttujanne, sain vertaistukea, itkuja ja nauruja. Ja tulihan minustakin äiti.
Lopuksi mainitsen vielä, että tilanteeni oli todella harvinainen ja surullinen onnettomuus, mitään hoitovirheitä ei tapahtunut ja lapsi oli terve, joskin pienehkö. Ongelmat olivat istukan ja napanuoran rakenteissa, joita ei voitu huomata raskauden seurannassa.
Raskas on tämä suru. Enkä tiedä onko tämä oikea foorumi täällä tätä jakaa kanssanne. Ajattelin kuitenkin, sillä vaikka en itse ole paljoa tänne kirjoitellut raskausaikana, luin juttujanne, sain vertaistukea, itkuja ja nauruja. Ja tulihan minustakin äiti.
Lopuksi mainitsen vielä, että tilanteeni oli todella harvinainen ja surullinen onnettomuus, mitään hoitovirheitä ei tapahtunut ja lapsi oli terve, joskin pienehkö. Ongelmat olivat istukan ja napanuoran rakenteissa, joita ei voitu huomata raskauden seurannassa.