Syntyneet
- Ketjun aloittaja Tiina^
- Aloituspäivämäärä
tammenlehti
Oman äänensä löytänyt
tammenlehti / 11.12.12 / 06.22 / 49cm / 2955g / 34cm/ tyttö / 41+2 / alatie.
aika lapsivedenmenosta syntymään 6h 21min, synnytyssaliin pääsin kolmen aikaan yöllä, ja aloin saamaan kivunlievitystä, helpotti oloa ihan sikana, ja kaikki loput menikin si tosi helposti! jäi kyllä ihan hyvä mieli synnytyksestä, ei se niin kauheaa ollu ku pelkäsin!
aika lapsivedenmenosta syntymään 6h 21min, synnytyssaliin pääsin kolmen aikaan yöllä, ja aloin saamaan kivunlievitystä, helpotti oloa ihan sikana, ja kaikki loput menikin si tosi helposti! jäi kyllä ihan hyvä mieli synnytyksestä, ei se niin kauheaa ollu ku pelkäsin!
Koala-mamma
Oman äänensä löytänyt
Koala-mamma/19.12./9.20/50cm/3355gr/35/tyttö/rv37/suunniteltu sektio.
Meidän pieni prinsessamme syntyi siis suunnitellulla sektiolla ja eilen, 21.12. pääsimme jo kotiin koska molemmat olimme varsin hyväkuntoisia.
Tämä oli kolmas ja viimeinen sektioni (=viimeinen lapsemme)ja tämä oli myös ainoa jossa minulle tuli "ikävä olo".
Verenpaineeni laskivat vatsan "kokoon kursimisvaiheessa" niin alas että jos jalkani olisivat toimineet olisin potkaissut lääkärin kauemmas ja karannut paikalta vatsa avonaisena.
Aivan hirveä tunne siis; vaikka tiesin tasan tarkkaan etten joudu montaa minuuttia sitä tunnetta kokemaan niin se tuntui aivan ylitsepääsemättömän vaikealta.
Onneksi NukkuMatti tuikkasi verenpainetta nostavaa lääkettä heti kun ilmoitin että nyt on muuten sitten vallan kauhea olo ja olotilani parani hyvinkin nopeasti, ihanaa että on olemassa lääkkeitä !
Sen minä vaan sanon että jos joku raasu kokee ensimmäisessä sektiossaan tuon tunteen niin en yhtään ihmettele jos tulee ikuinen kammo spinaalipuudutukseen ja vastenmielisyys sektioita kohtaan.
Olkoon kaikkien muiden sektioon menevien kokemus parempi, riittää ihan hyvin että minä kokeneena konkarina nyt olin huonossa kunnossa hetken aikaa.Ja jos joku nyt joutuu kokemaan tuon tunteen niin voin lohduttaa; ilmoittamalla asiasta NukkuMatille saa kyllä helpotusta ja se ikävä olotila katoaa ihan täysin eikä vaikuta jatkoon mitenkään.
Meidän pieni prinsessamme syntyi siis suunnitellulla sektiolla ja eilen, 21.12. pääsimme jo kotiin koska molemmat olimme varsin hyväkuntoisia.
Tämä oli kolmas ja viimeinen sektioni (=viimeinen lapsemme)ja tämä oli myös ainoa jossa minulle tuli "ikävä olo".
Verenpaineeni laskivat vatsan "kokoon kursimisvaiheessa" niin alas että jos jalkani olisivat toimineet olisin potkaissut lääkärin kauemmas ja karannut paikalta vatsa avonaisena.
Aivan hirveä tunne siis; vaikka tiesin tasan tarkkaan etten joudu montaa minuuttia sitä tunnetta kokemaan niin se tuntui aivan ylitsepääsemättömän vaikealta.
Onneksi NukkuMatti tuikkasi verenpainetta nostavaa lääkettä heti kun ilmoitin että nyt on muuten sitten vallan kauhea olo ja olotilani parani hyvinkin nopeasti, ihanaa että on olemassa lääkkeitä !
Sen minä vaan sanon että jos joku raasu kokee ensimmäisessä sektiossaan tuon tunteen niin en yhtään ihmettele jos tulee ikuinen kammo spinaalipuudutukseen ja vastenmielisyys sektioita kohtaan.
Olkoon kaikkien muiden sektioon menevien kokemus parempi, riittää ihan hyvin että minä kokeneena konkarina nyt olin huonossa kunnossa hetken aikaa.Ja jos joku nyt joutuu kokemaan tuon tunteen niin voin lohduttaa; ilmoittamalla asiasta NukkuMatille saa kyllä helpotusta ja se ikävä olotila katoaa ihan täysin eikä vaikuta jatkoon mitenkään.
Isabell / 16.12.12 / 09:09 / 52.5 cm / 4000 g / 34 cm / Tyttö / Rv 39 + 4 / Alatie Mymmeli-85
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mymmeli-85/ 21.12 / 9:23 / 53 cm / 4190 g / 35 cm / poika / 40+5 / alatie
