Syntyneet toukokuun vauvat ja synnytystarinat <3

heips vauva syntyi sektiolla klo 21.54 mitat on 3715g, 51cm ja päön ympörys 35cm ei mahtunut vauva alateitse syntymään vaikka pääsin ponnitus vaiheeseen:/ leikkaus salissa jouduttiin nukuttamaan kun leikatessa tuntui kipua häpyluussa vointi on aika hyvä ja vuotoja ei ole melkeen mitään

Heittäkääs nyt jakautuneet niitä synnytystarinoita kehiin niin päästään me muutkin fiilistelemään!

8.5./ Noppa13/ poika/ 37+6/50cm /3310g/alatie, käynnistys/10h

Menin tiistaina 7.5. klo 1010 synnytystapa-arviointiin Jorviin, koska miulla oli todettu raskausajan diabetes.
Siellä sitten pari lääkäriä kera erikoislääkärin tuli sitten katsomaan ultrasta saatuja mittoja, jonka perusteella todettiin
että vauva ei olisi kasvanut viimeisen 3 viikon aikana ja sitten todettiin vaan, että aloitetaan synnytyksen käynnistäminen välittömästi, jotta saadaan poika ulos kasvamaan.
No, kyllähän siinä hieman hätäkin tuli sitten päälle kun sanotaan ettei vauva ole kasvanut, mutta tietyllä tavalla tunsin helpotusta, että nyt se vauva sitten tulee vaikka aikaa laskettuunaikaankin olisi vielä reilu pari viikkoa ollut.
Siinä sitten kohdunkaulaan ujutettiin "pallonki" (n. klo 1430) jonka tarkoituksena on kypsyttää kohdunsuuta auki sen verran, että päästään kalvot jossain vaiheessa puhkaisemaan ja voidaan katsoa synnytyksen käynnistyneeksi).
Supistelut alkoivat sitten heti pallongin asettamisen jälkeen ja kolme-neljä tuntia sen jälkeen ja lääkärin tsekkauksen jälkeen kohdunsuu olikin jo sen verran auki (3cm), että kalvot puhkaistiin.
Kalvojen puhkaisu tapahtuikin (n. klo 1930, josta lasketaan synnytyksen kesto) sitten jo synnytyssalin puolella, koska ensimmäinen synnytykseni vuonna 2000 oli sujunut vauhdikkaasti.
Supistukset olivat sen verran kipeitä, että kätilö totesi että minulle laitetaan selkään katetri, jonka kautta epiduraali-spinaalipuudutus voidaan ylläpitää koko synnytyksen ajan.
Avauduin tasaisesti aamuyölle klo 0400 asti jolloin tunsin jo ponnistuksen tarvetta. Silloin sain vielä viimeisen annoksen epiduraalipuudutusta.
Varsinainen ponnistusvaihe alkoi 0436 ja poika syntyi klo 0452. Ponnistusvaihe oli sen 18min, olisi mennyt nopeammin mutta kätilö huomasi, että pojalla on napanuora kaulan ympäri niin jouduin hieman himmaamaan.
Mutta kokemuksena oli niin positiivinen kuin vaan voi olla ja siitä pisteet naistenklinikalta tulleelle kätilöllekin. Jäi paljon parempi kokomus kuin ensimmäisestä synnytyksestä.
En revennyt tms. ja pojallakin oli kaikki paremmin kuin oli alunperin arvioitu, painoahan oli tullut 3vko:ssa reilu 400g ja kaikki oli ok
Pääsimme kotiin jo seuraavana päivänä, eilen perjantaina kävimme sitten neuvolassa punnituksessa ja kaikki oli hyvin
Ihmettelen vaan omaa oloani, kun ei tosiaan tikata tarvinnut tms. kun pystyy liikkumaan normaalisti. Vauva nukkuu 3h pätkiä, syö ja taas nukkuu. Toistaiseksi saanut siis itsekin levättyä todella hyvin, katsotaan kuin kauan näin jatkuu.
Mutta tässä lyhyesti, tarkentelen jossain vaiheessa tätä kertomusta. Nyt ulkomuistista yritin kirjailla asioita

Onnittelut synnyttäneille ja muille tsemppiä tulevaan koitokseen!!!

Vauvaa lähdettiin hakemaan 5.5. Suunniteltu sektio kyseessä. Leikkaus meni hyvin ja sain nähdä vain vilaukselta kasvot ennen kuin hänet vietiin pesulle. Miten ihana tunne oli saada hänet lopulta heräämön jälkeen syliin. Sairaalareissu oli lyhyt. Vain kolme yötä. Kipulääkkeet jätin sairaalaan, haavaan tietysti vielä sattuu mutta kun nostaa pienen tuhisijan syliin kivut unohtuu. Onnea kaikille jo vauvan kotiin saaneille, ja sitä hetkeä odottaville!

11.5./ Tuik/ tyttö/ 41+4/51cm /3924g/alatie, 4h 17 min

Näin virallisesti

10.5/CMT/ 38+2/9,5h(kalvojen puhkasusta), kiireellinen sektio/ tyttö/ 3715g/ 51cm

13.5/Anu-li/40+2/n.4 tuntia, alatie synnytys/poika/3690g/51cm

Jouduin jo sunnuntai iltana tarkkailuun osastolle koska saunasta tullessa alkoi tulla verenvuotoa. maanantaina 13.5 tekivät yhden aikaan päivällä päätöksen että laitetaan käynnistystippa, kuuden aikaan illalla alkoi kovat supistukset. sain kipupiikin. Vähän ennen kahdeksaa alkoi ponnistuttamaan ja kätilön tarkistettua tilanteen minut laitettiin heti synnytyssaliin. Nopeaa oli, sain spinaalin (mikä on aivan ihana!!!) ja saman tien käännettiin selälleen, nostettiin jalat ylös ja käskettiin ponnistaa. Itse ponnistusvaiheessa kipuja ei yhtään spinaalin takia,lähinnä meni ihmetellessä mitä tapahtuu koko aika. Vauvalla meinasi heiketä sydänäänet ja hän oli tulossa kasvot edellä, mutta imukupin avustuksella kaikki meni hienosti. Vauva syntyi klo. 20.54, eli kipeiden suppareiden alettua toiminta oli todella nopeaa.
Nyt on helppo olla onnellinen

Vähän tarkemmin vielä tuosta synnytyksestä:

Heräsin aamulla 5.40 napakoihin supistuksiin. Ne tulivat 5-10 minuutin välein, joten mies lähti heittää esikoista hoitoon kahdeksan maissa varmuuden vuoksi jos nämä nyt johtaisivatkin johonkin. Yhdeksältä menin pesemään hiukset ja sinne suihkuunhan ne supistukset jäi. Mies tuli 10.30 takasin ja saman tien supistukset alkoivat uudelleen ja tästä laskettiin synnytys käynnistyneeksi. Väli oli edelleen 5-10 min ja teho napakka.
Kahdeltatoista lähettiin näyttäytymään sairaalassa, kun supistukset kestivät n. minuutin ja tulivat 5 minuutin välein. Autossa vielä naureskeltiin, että käydään kääntymässä ja lähetään sitten kaverin luo kahville joka asuu siinä sairaalan lähellä. Olo ei nimitäin ollut kovin kipeä.
Klo 13.30 sisätutkimuksessa olin yllätykseksi jo 5 cm auki. Sisätutkimus kuitenkin rysäytti supistuksiin vauhtia ja ne rupesivat tulemaan todella tiuhaan tahtiin ja hyvinkin tiukkoina. Painelin klo 14.00 ammeeseen. Supistuksilla ei ollut minuuttiakaan väliä siinä vaiheessa. Ammeeseen ei saanut ilokaasua mukaan kuten naikkarilla, joka oli pieni pettymys. Yhtäkkiä rupesi ponnistuttamaan. Jouduin nousemaan ammeesta ja lyllertämään saliin sisätutkimusta varten, jossa todettiin mun olevan 8 cm auki eli ei saa ponnistaa. Tutkittaessa puhkesivat kalvot myös.
Kätilö tarjosivat spinaalia, mutta halusin aloittaa ilokaasulla. Hönkäilin jonkun aikaa ilokaasua ja koitin liikkumalla hallita supistuskipuja. SUpistuksilla ei tuntunut olevan väliä juuri ollenkaan ja kun kätilö ehdotti toistamiseen spinaalia niin olin jo ihan valmis siihen.
Kesken puudutuksen valmistelujen ponnistutti taas, mutta reunaa oli vieläkin jäljellä hitusen ja spinaali ehdittiin laittaa klo 15.00.

Ponnistusvaihe alkoi klo 15.30 kun tuntui, että pää tunkee ulos ilman ponnistelujakin. Jonkin verran sattui kun päätä hivuteltiin ulos, mutta muuten spinaali vei suurimmat ponnistuskivut. Tyttö syntyi 15.47, eli reilu kaksi tuntia siitä ekasta sisätutkimuksesta jonka aikaan en ollut vielä ollenkaan kipeä. Eli aika nopeasti kävi.
Mekin päästiin kotiin jo seuraavana päivänä ja nyt totutellaan elämään kahden lapsen kanssa.

Paljon onnea synnyttäneille!

hienoja tarinoita täällä
jaksaisko joku kirjotella mulle vastausta, mitä tän hetken liberolaukku pitää sisällään? se on varmaan vähän muuttunut mitä se oli 2010...

10.5. / nellinooa / poika / 41+0 / 53 cm / 3950 g / alatie / 18h23min

Synnytyskertomusta en vielä "pysty" kirjoittamaan, tapahtumassa on itsellä aika paljon käsiteltävää. Tiedän, että aika kultaa muistot, joten sitä odotellessa. Ennen synnytystä säännöllisiä supistuksia tuli melkein viikon verran ja käyntejä sairaalassakin pari. Viimeisen kerran menin sairaalaan klo 4.30 ja synnytys katsottiin käynnistyneeksi klo 18.05, joten tuli tovi kierrettyä sairaalan käytäviä. Onneksi pieni on niin ihana, että häntä katsoessa saa synnytyksestä aiheutuvan pahan mielen pois.

Onnittelut kaikille nyytin saaneille!

Liberolaukussa oli paketti puhdistupyyhkeitä, kahta kokoa vaippoja, perusvoidetta, siteitä, lelu ja muuta sälää.

Onnittelut synnyttäneille

Onnittelut synnyttäneille

12.5. / Rigsu / poika / 40+3 / 50 cm / 3510 g / alatie / 13h

Heippa!
Vaaveli syntyi 15.5.2013 kello 13.21. Painoa pojalla oli 4630 ja pituutta 53 cm. Synnytys kesti kaikkineen 8 h. Rv 40+3.
Synnytys oli todella helppo ja kivuton, ihanaa kun niin paljon pelkäsin ja synnytyskokemuksena annan itselleni ja kaikille täydet 10. Ponnistus vaihe kesti 11 minsaa, ja kaksi pientä repeytymää sain, joten muutama tikki.
Meillä kaikki kotona hyvin, ei mitään kipuja alapäässä enää, imetys lähtenyt hyvin käyntiin ja vaavi nukkuu ihmeen hyvin. Kaikki tuntuu ihan unelta, että voiko synnytys mennä oikeasti noin hyvin!!
Tänään päästiin kotiin

Moi! Ihana poika syntyi 8.5. alateitse käynnistyksellä. Mitat 3740g ja 51,5 cm. Kesto 2h 15min.

Sitten synnytyskertomusta: Eli olin pitkän aikaa tosi kipee eikä nukkumisesta tullut mitään, isäntä sitten lähetti mut 8.5. vastasena yönä sairaalaan kun olin niin kipee ja poikki, supistuksia tuli mutta ei edelleenkään säännöllisinä. Olin yön tarkkailussa ja oxynorm piikistä huolimatta en nukkunut koko yönä... Aamusta tuli lääkäri katsomaan ja oli kuin pealstava enkeli, kohdunsuu oli 4cm auki, tosin takana vieläkin, mutta sanoi että turha äitiä on enää kiduttaa kun pystyy kalvot kyllä puhkasemaan. Voi että sitä helpotusta, itku siinä tuli.
Sitten alotettiin peräruiskeella ja siirryttiin pian saliin. Jännitti hieman kun mies ei ensimmäistä kertaa ollut mukana synnytyksessä, mutta tiesin pärjääväni kyllä. Kalvot puhkastiin ja melkein heti alkoi supparit ja n. puolen tunnin päästä alkoivat toden teolla kovina ja säännöllisinä. Musiikki oli tärkein kipulääke, sain myös pian ilokaasun jota olin toivonut. Todella hienosti pärjäsin niillä rauhallisena ja hengitellen. n.puolen tunnin päästä tarkistettiin tilanne ja olin jo 8cm auki, sitten kätilö kysyi haluanko pcb:n eli kohdunkaulan puudutuksen, ja otin sen, mutta mitään tehoa en sillä kokenut. Seuraavan kerran tilanne tarkistettiin jo 10 min päästä ja 9cm auki. Ja minuutteja en nyt muista, mutta pari kovaa supparia ja näin että vauvalle tuli eka sykkeenlasku merkkinä laskeutumisesta (otin muuten viä valokuvia huoneesta kun olin 9cm auki ) soitin kelloa ja kätilö kattoi monitoria ja sanoi että ruvetaanpas sitten hommiin. Jalkatuet oli jo viritelty ja olin täysin auki. Sain luvan ponnistaa, ja silloin olisin todella tarvinnut miestäni... Kipu oli järkyttävä ja olisin tarvinnut käden jota puristaa. Kiljuin ihan kamalasti (hävettää....) ja kurkku tulikin ihan kipeäksi. Mutta se helpotus kun vauva syntyi, IHANA HELPOTUS! Ja vaikka ponnistaminen tuntui ikuisuudelta, se kesti vain 4 minuuttia Ei yhtään repeämää, ei tikkejä. Toipuminen ollut vähän hitaampaa kuin ensimmäisten lasten kanssa, mutta nyt jo alkanut helpottaa. Ihana pakkaus tuo poika ja imetys sujunut hyvin!

Tsemppiä kaikille mahan kanssa lyllertäville, pian se kaikki palkitaan

Onnea Milla ! Hienoa että kaikki meni hyvin vaikka vauva taisi olla arvioitua isompi ? Onnea myös muille jo synnyttäneille ! Täällä odotellaan edelleen jotain tapahtuvaksi, nyt rv 41 + 2.

Joo olihan tuo aika jössikkä. Hirmuiset posket, kova imemään tissiä! :DD
Kaikki meni joo todella hyvin ja kotona lähtenyt mukavasti oleskelut käyntiin Tiiätkö Nipsu, että koska käynnistystä, jos ei ny tuu?
Ja muuten Jorvissa sai ainakin Liberon ja Pamperssin paketin

Huomenna soittelen Naikkarin polille ja sovin sinne käynnin, todennäköisesti tiistaille. Siellä sitten chekataan tilanne ja katsotaan käynnistetäänkö synnytys ja milloin vai odotellaanko vielä. Eilen illalla tuli kyllä taas parin tunnin ajan supistuksia, välillä kipeitäkin 10 min välein mutta sitten ne taas loppuivat. Toivon että synnytys lähtisi nyt piakkoin luomuna käyntiin niin ei tarvis käynnistellä. Odotellaan