Kiitos kaikille onnitteluista :)
Ja tosiaan ponnistus vaihe kesti kaiken kaikkiaan sen kuutisen tuntia, halusivat että vauva luonnollisesti vielä kääntyisi parempaan asentoon. Kokeiltiin kaiken maailman asentoja, ämpäriä, pähkinäpalloa ja kuutioon nojailua... Ponnistaa sai aina kun supistus tuli, lukuunottamatta taukoja jotka tuli kipulääkkeitä lisätessä :) leikkausta jo pyysin, olin niin loppu kivuista ja ponnistuksista, mutta sanoivat sen olevan viimeinen vaihtoehto siinä vaiheessa. Loppujen lopuksi vauvan asento oli muuttunut niin vähän melkein koko tuona aikana, että lääkäri päätti imukupilla avittaa synnytystä. Imukupin laiton jälkeen meni 13 minuuttia ja vauva oli pihalla, terveenä ! :)
Siinä vaiheessa hetken toivoin että olisivat jo aikaisemmin ottaneet kupin käyttöön , mutta ymmärrän kyllä että siinäkin on omat riskinsä, joten käyttöä harkitaan pitkään :)
Loppu hyvin, kaikki hyvin ! En koe, että olisi mitään kammoa tai pelkoa jäänyt, vaikka kovasti sinä päivänä vannoinkin että never again :D
Nyt on ihana terve tyttö vieressä, voiko parempaa olla!? Outoa mutta ihanaa olla äiti :)
Ps. Nyt jonkin sortin tulehdus kropassa ja takasin sairaalassa antibioottitipassa
olo on silti hyvä, ärsyttää vaan olla täällä :D